Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Aurinkoklaani|Pilviklaani|Erakot & Kotikisut

 

Laita kissan nimi alkukenttään. Esimerkiksi: Tyhjyystassu

  • Puheenvuorot eri riveille, että tarina saa selvyyttä. Tarinan on oltava väh. kymmenen riviä pitkä, jos se on sitä lyhyempi, tarina poistetaan ja et saa kokemuspisteitä tarinasta.
     
  • Jos puheenvuoro yleensä loppuisi pisteeseen, niin loppuun ei tule pistettä, vaan heittomerkkien jälkeen laitetaan pilkku. Pilkkua ei tule kysymys- tai huutomerkkien kanssa. Esimerkiksi:
     
  • "Hei Kaunokukka!" huusin ystävälleni.
  • "Hei Kaunokukka", naukaisin ystävälleni.
  • "Oletko Kaunokukka?" kysyin naaraalta.
     
  • Jos haluat jonkun muun jatkavan tarinaasi, laita tarinan loppuun //-merkit ja sitten hahmon nimi, jonka haluat jatkavan.
     
  • Kirjoita mieluiten imperfektissä, eli menneessä muodossa.
     
  • Käytä y.1.p (minä-muoto) tai y.3.p (hän-muoto).
     
  • Autohittaaminen, eli toisen kirjoittajan hahmon käyttäminen vakavammin on ehdottomasti kielletty, ja jos huomaat jonkun autohittaavan vakavammin, on siitä viipymättä ilmoitettava ylläpidolle, ja ilmoita siitä mieluiten chatissa, liittyneiden viekussa tai normiviekussa.

Vakavaa autohittaamista on esimerkiksi: Toisen roolijan kissan ja sinun kissan välille esim. syntyvä rakkaus, eli toisin sanoen kumppanuus ilman toisen lupaa. Pentuhakemus täytyy olla molempien suunnittelema, joten joko chatissa, tai sitten sanoilla, viestillä yms. Toisen roolijan kissa ei voi tarinassasi haavoittaa ketään ilman lupaa, ellei´ole taistelu, tai jokin muu, esimerkiksi harjoitustuokio.

Tarinat tarkastetaan ajallaan!

Pilviklaani  1  2  3  4  5  6  7  > >> 

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Roskapostisuojaus: Paljonko on kolme plus kahdeksan?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Jääokra

16.10.2017 11:37
Minusta oli tullut soturi muutama auringonkiero sitten. Jippii! En ollut enää typerä ja tietämätön oppilas, jolle piti opettaa kaikki, vaan soturi, joka saisi ehkä itse opettaa pian jotakuta. Tassuttelin ulos leirin sisäänkäynnistä -- vai pitäisiko sanoa, uloskäynnistä? --, haistellen ilmaa. Petoeläinten hajuja ei ollut, enkä paljoa riistaakaan haistanut. Päätin kuitenkin ruveta saalistamaan, ennen kuin riista loppuisi melkein kokonaan lehtikadon tultua.

Palasin leiriin kantaen juuri saalistamiani riistaeläimiä. Vein saaliini riistakasaan, ja valitsin itselleni pienen linnun, jota nakerrellen siirryin soturien pesän lähelle. Pisaraviilto tassutteli luokseni hymyillen lempeästi.
"Hei Jääokra!" kolli tervehti minua ja istahti viereeni. "Onnea soturinimestäsi."
"Kiitos", kiitin nyökäten.
"Jääokra. Kaunis nimi sinulla muuten!" Pisaraviilto sanoi.
"A-ai. Kiitos", änkytin hämmästyneenä. "On sinunkin nimi ihana." Pisaraviilto hymyili, ha sipaisi hännällään poskeani.
"Mitäs sinulle muuten kuuluu?" kysyin.
"Ihan hyvää", Pisaraviilto sanoi huolettomasti. "Mitäs tässä." Nyökkäsin. Käänsin katseeni taivaalle. Aurinko alkoi jo laskemaan, joten siirryin sisälle soturien pesään. Etsin hetken mukavaa asentoa sammalpedilläni, mutta nukahdin kuitenkin pian.

Heräsin, kun lehtikadon aurinko paistoi suoraan soturien pesään, ja lämmitti turkkiani mukavasti. Nousin ylös venytellen, samalla kun suustani pääsi iso haukotus. Pisaraviilto nukkui vielä, minun lähelläni, joten tönäisin tuota tassullani. Mutta kolli vain ynähti, ja käänsi kylkeään.
"Herää, Pisaraviilto", naukaisin lempeästi ja nuolaisin kollin niskaa. Pisaraviilto nousi pystyyn ja venytteli hieman.
"Okei sitten", kolli naukaisi. "Huomenta Jääokra."
"Huomenta", sanoin. "Mennäänkö aamun rajapartioon?"
"Mennään vain", Pisaraviilto sanoi. Hymyilin, ja tassuttelin ulos auringonpaisteeseen. Loikin Pilviklaanin uuden varapäällikö, Laikkusiiven luokse. Naaras oli juuri jakamassa aamun partoita.
"Hei, Laikkusiipi!" tervehdin. "Voimmeko mennä Pisaraviillon kanssa johonkin partioon? Vaikka rajapartioon?"
"Totta kai voitte mennä", Laikkusiipi sanoi. "Menkää vaikka Malvahännän ja Aamusydämen kanssa kiertämään rajoja." Nyökkäsin ja lähdin Pisaraviillon seuratessa minua, kohti meitä odottavia kissoja.
"Hei", Aamusydän tervehti. "Onnea soturinimestä, Jääokra. Kaunis nimi."
"Kiitos", sanoin. "Käymmekö kiertämässä ihan vain Aurinkoklaanin rajalla?"
"Käymme", Malvahäntä sanoi. Nyökkäsin. Lähdimme matkaan, ulos leiristä.

Palasimme leiriin partiosta. Minua sattui vatsaan nälästä sillä en ollut syönyt vielä mitään. Kävin kuitenkin kertomassa Laikkusiivelle, että kaikki oli kunnossa, eikä tunkeilijoita oltu havaittu. Sen jälkeen suunistin kohti tuoresaaliskasaa. Nappasin kasasta laihan vesimyyrän ja sitä syöden siirryin Pisaraviillon luokse.
"Minulla on hieman huono olo", valitin. Näykkäsin palan vesimyyrästäni, mutta työnsin sen sitten sivuun.
"Pitäisiköhän sinun käydä Unelmaputouksen luona?" Pisaraviilto kysyi. "Tule, mennään." Nyökkäsin ja lähdin seuraamaan Pisaraviiltoa.
"Minä odotan tässä ulkopuolella", Pisaraviilto sanoi. Nyökkäsin ja tassuttelin sisälle parantajan pesään.
"Unelmaputous? Minulla on huono olo...", valitin.

Unelmaputous oli tutkinut minu, ja tullut siihen tulokseen että:
"Pisaraviilto! Olen tiineenä! Odotan meidän pentujamme! MEIDÄN!" huusin innoissani ryntäessäni ulso parantajan pesästä.
"Ei voi olla totta!" Pisaraviilto hihkaisi ponkaistessaan seisomaan. "Ihanaa!"
"Niin on! Tuletko saattamaan minut pentutarhaan, sillä minun täytyy jo mennä sinne?" kysyin. Pisaraviilto nyökkäsi, ja lähdimme kohti pentutarhaa.
"Päivää tänne pentutarhaan", tervehdin. Paatsamajalka makasi sammalpedillä, ja ilmeisesti nukkui. Varjopentu oli kuitenkin hereillä, ja ryntäsi tervehtimään meitä:
"Jääokra! Hei! Ja hei Pisaraviilto, veli!"
"Hei Varjopentu", tervehdin. Pisaraviilto nyökkäsi siskolleen tervehdykseksi.
"Jos ei haittaa, lähtisin nyt metsästyspartioon", Pisaraviilto sanoi.
"Ei haittaa. Mene vain", sanoin hymyillen. Pisaraviiltä kääntyi, ja lähti heilauttaen vielä häntäänsä.
"Miksi sinä muuten tulit tänne?" Varjopentu ihmetteli.
"Sain juuri tietää, että olen tiineenä", kerroin.
"Eli siis odotan omia pentujeni", jatkoin, kun Varjopentu ei näyttänyt oikein ymmärtävän. Naaraspentu nyökkäsi, ymmärrettyään, ja toivotti onnea. Asetuin makaamaan sammalpedille, ja jatkoin jutteluani Varjopennun kanssa.

Aurinko alkoi jo laskemaan, ja pentutarhassa alkoi olla pimeää -- tai no, pimeämpää kuin päivällä. Varjopentu oli jo käpertynyt Paatsamajalan viereen nukkumaan, mutta minä katselin vielä nousevaa kuuta pentutarhan suuaukosta. Laskin pääni tassujeni päälle, ja suljin silmäni. Nukahdin, syvään levolliseen uneen.

// Varjo? Joku?

Nimi: Posityyhtynen

14.10.2017 08:14
Lisään kp:t nyt


Nimi: Posityyhtynen

13.10.2017 20:56
Kokemuspisteet:

Unelmaputous: 18kp
Lunatra: 8kp
Käärmepentu: 5kp

//En ehi lisää näit nyt

Nimi: Käärmepentu

12.10.2017 17:07
Lämpö ja kylmyys. Tuskanhuutoja. Ällöttävä löyhkä. Vinkaisuja. Pinnallinen hengitys. Hiljaisuus. Täydellinen hiljaisuus. Lähestyvää ryminää. Hiljaista puhetta. Ote niskastani. Ilmaa tassujen alla. Pitkä matka paikkaan jossa tuoksui vahvasti kissa. Lisää puhetta. Matka paikkaan jossa tuoksui huumaavalta ja miellyttävältä. Maata tassujen alla. Loittonevia ääniä. Hiljaisuus. Läheneviä ääniä.

Nyt oli pakko avata silmät. Olin kuullut ja tuntenut niin paljon. Nyt. Ponnistin ja onnistuin avaamaan silmäni. Hetken totuttelun jälkeen näin valko-oranssin naaraan edessäni. Tuo kavahti hieman kauemmaksi nähdessään silmäni, mutta rauhoittui pian ja laski päänsä minun tasolleni.
"Ha- Haluaisitko olla Käärmepentu?" kissa kysyi. Tarkoittikohan hän nimeäni.
"Onko se hyvä nimi?" kysyin ajattelematta sen tarkemmin mitä kissa oli kysynyt.
"Oikein mainio."
"Selvä, olen Käärmepentu", miukaisin.
"Onneksi löysin sinut ja toin klaaniin. Harmi vain, että kuningattaret eivät ottaneet sinua pentutarhan. Siitä tulikin mieleeni; annan sinulle hieman juotavaa. Saat pian siirtyä tuoresaaliiseen, mutta nyt saat tyytyä yrttiliuokseen. Se on vähän pahaa mutta kannattaa syödä silti", kissa höpötti. En tajunnut paljoakaan hänen käyttämistään termeistä, mutta lakin silti kuuliaisesti juoman jonka kissa oli laskenut eteeni. Sitten kohotin päätäni.
"Kuka olet? Missä olen? Keitä ovat kuningattaret? Mikä on tuoressalis? Entä klaani? Ja pentutarha? Mistä tulen?" suustani pulppusi. Satun katsomaan selkääni ja huomasin, että se oli valkoinen. Olinkohan kokonaan valkoinen.
"Ja olenko kokonaan valkoinen?" lisäsin vielä kysymyslitaniaani.

//Unelma?

Nimi: Unelmaputous

12.10.2017 15:36
Painelin Lunatran vatsaa ja yritin keksiä, mikä voisi auttaa. Loppujen lopuksi se voisi olla tärkeääkin.
"Annan sinulle... vatsakipua helpottavaa yrttiä", sanoin ja lähdin kohti yrttivarastoa. Nappasin erään tietyn lehden mukaan ja palasin Lunatran luo.
"Ota tämä", mumisin yrtti suussani ja laskin sen maahan.
"Se helpottaa vatsakipuun. Jos vatsakipu vielä palaa, tule käymään uudelleen", sanoin ja työnsin yrttiä kohti naarasta. Lunatra otti yrtin ja söi sen. Sitten hän nielaisi kuuluvasti ja kakoi hieman. Lopulta hän suoristautui taas täyteen pituuteensa.
"Kiitos", hän huokaisi ja lähti pois.
Kun hän oli lähtenyt, kipitin nopeasti pesän perälle, jossa makasi pieni mytty. Nuolaisin sitä nopeasti ja varmistin, ettei se ollut kylmä. Testasin sydämenlyöntejä ja kun kaikki oli hyvin, lähdin takaisin pesän suuaukolle.
Pian vastaani tuli Myrskytaivas.
"Hei." Hän tuli sisälle ja selitti täysin samaa oiretta kuin Lunatrakin. Tunnustelin hänen vatsaansa ja silloin ymmärsin, että naaras oli tiineenä.
"Onnea. Odotat pentuja." Kohotin katseeni. Myrskytaivas katseli minua kuin puulla päähän lyötynä.
"Olenko?" hän kysyi hetken kuluttua.
Nyökkäsin ja hän lähti. Luultavasti kertomaan kumppanilleen.
Itse lähdin taas kohti pesän nurkkaa, sillä minulle tuli käsittämätön tarve viettää aikaa sen pikkuisen mytyn kanssa.
Kävelin sen luokse.
*Minkä nimen antaisin sinulle* mietin ja laskeuduin pennun viereen.

//Käärme? Sori lyhyt

Nimi: Lunatra

11.10.2017 20:14
Kävelin metsässä, katsellen syksyn tuomaa ruskaa. Lehdet olivat jo pudonneet maahan, ja kahisivat minun kävellessä niiden keskellä. Metsässä oli hiljaista, lukuunottamatta lintujen sirkutusta, ja tuulen suhinaa puissa. Yhtäkkiä kuulin äänekkään räsähdyksen. Ääni muistutti sitä, kun joku rasautti oksan poikki. Räsähdyksen jälkeen kuului raskas huokaus. Nyt olin jo varma, että puiden takana piilotteli joku, selvästi vahtien minua. Jäykistin lihakseni, valmiina hyökkäämään, jos piileskelijä aikoisi pahaa. Puun takaa astui esiin, minua jonkin verran isompi kollikissa. Kolli ei kuitenkaan näyttänyt uhkaavalta, vaan hymyili minulle ystävällisesti. Poistin lihasteni jännityksen, ja annoin karvojeni sileytyä. Vaikka kolli ei ollut vielä tehnyt yhtäkään uhkaavaa elettä, katsoin tuota kuitenkin koko ajan varuillani, sillä koskaan ei tietäisi, mitä tapahtuisi.
"Hei", kolli sanoi ystävällisesti. "Anteeksi jos säikäytin, näytät hieman pelästyneeltä." Suustani pääsi pieni huokaus, ja tunsin kuinka poskeni muuttuivat tulipunaisiksi, nolostuessani.
"Ah... Kuka olet?" kysyin varovaisesti kollilta. Kolli mietti hetken ennen kuin vastasi:
"Nimeni on Nopsa. Kuka se sitten sinä olet?"
"Mi-minä?" änkytin hämmästyneenä. Kolli nyökkäsi, välittämättä änkytyksestäni.
*Kohtelias kolli*, ajattelin. *Ja komeakin vielä.*
"Nimeni on Lunatra", kerroin. Kolli nyökkäsi ja hymyili iloisesti.
"Hei Lunatra", Nopsa sanoi. "Sinulla on kaunis nimi." Huokaisin, sillä olin jännityksellä odottanut vieraan kollin reaktiota nimeeni.
"Kiitos", kiitin hymyillen. Vilkaisin taivaalle. Aurinko alkoi jo laskea, mutten antanut sen häiritä, sillä kuka minua leirissä kaipaisi. Nopsa tassutteli lähemmäs minua, ja istahti viereeni. Kolli taputti maata hännällään, merkiksi istuutua hänen viereensä. Istuin, ja katsoin Nopsaa silmiin.
"Olet aika kaunis", Nopsa sanoi rikkoen hiljaisuuden. Hämmästyin kollin suorista sanoista.
"Ai... En oikeastaan. Enhän minä osaa edes pitää huolta turkistani", väitin vastaan, nuolaisten lehden pois mustasta turkistani.
"Kyllä osaat", Nopsa naurahti. "Jokainen on täydellinen juuri sellaisena kuin on." Punastuin Nopsan sanoista, mutta yritin olla näyttämättä sitä.
"Minun täytyy varmaankin jo palata leiriin", sanoin pahoitellen. Nousin seisomaan, ja käänsin vielä katseeni Nopsaan.
"Ei se mitään. Ymmärrän kyllä", Nopsa sanoi. "Tule pian taas käymään. Asuan tässä aivan lähellä, joten kuulen kyllä kun kutsut. Nähdään, kaunokainen!"
Nyökkäsin, ja lähdin loikkimaan kohti leiriä. Leirissä huomasin, että vastaani sattui kummallisesti. Se ei ollut nälkää, siitä olin varma. Mutta mitä se oli? Päätin käydä Unelmaoutouksen luona, kysymässä neuvoa.
"Unelmaputous?" huikkasin sisälle parantajan pesään.
"Niin? Tule sisään", parantajan ääni sanoi sisältä. Astelin sisälle yrteiltä tuoksuvaan pesään.
"Hei Lunatra", Unelmaputous tervehti. "Onko jokin hätänä? Näytät hieman sairaalta."
"Hei. Vatsaani sattuu kummallisesti", kerroin. "Osaatko auttaa?"
"Katsotaan. Asetu siihen makaamaan", parantaja sanoi.

// Unelma? Aika loppu kesken...

Nimi: Unelmatassu

11.10.2017 16:01
Avasin hitaasti silmäni. Sen jälkeen nousin ylös ja ravistelin turkkiani. Suin sen nopeasti ja kävelin Purotulvan luokse.
"Lähdetäänpäs keräämään yrttejä. Meiltä puuttuu siankärsämöä ja kehäkukkaa." Kuulin Purotulvan äänestä, että hän oli jo tulossa vanhaksi.
Lähdimme leiristä ja kuljimme putouksen juurelle. Keräsimme nopeasti muutamia yrttejä, sillä niitä ei ollut paljon. Vaikka olikin vasta lehtisateen alku.
Palasimme leiriin kantamuksinemme, ja kävimme viemässä ne varastoon.
Tulin varastosta hetken kuluttua ja aloin sukia turkkiani. Leijonatassu toi minulle ruokaa ja huomasin hänen kävelevän hieman alakuloisesti.
"Onko sinulla ikävä Virtatassua?" kysyin mahdollisimman tyynesti, sillä minun teki mieli painautua kiinni Leijonatassuun. Vanha ihastukseni nyökkäsi.
"Otan osaa", kuiskasin, ja siirryin huomaamatta hieman lähemmäs kollia. Leijonatassu vilkaisi minua, ja sai pienen hymyn aikaiseksi.
"Kiitos", hän sanoi ja nuolaisi pikaisesti poskeani. Sitten hän lähti.
Taisin punastua hieman, sillä Purotulva tuli luokseni ja sanoi:
"Muista, että olet sitoutunut noudattamaan parantajien lakia. Se edellyttää, ettet omista kumppania." Sitten hän lisäsi hieman lempeämmin. "En voi toki käskeä sinun lopettamaan tykkäämistäsi, mutta muista, että se voi olla haitaksikin." Nyökkäsin vaitonaisena ja tassuttelin makuusijalleni. Päivä oli kulunut nopeasti, ja kuu pilkotti jo taivaanrannasta. Huokaisin ja laskeuduin makuulteni. Sain nopeasti unta.
Heräsin täynnä uutta intoa ja tarmoa. Olin nähnyt unta metsästyksestä, ja se valoi minuun innostusta hetki hetkeltä enemmän.
Tassuttelin häntä pystyssä mestarini luokse. Hän käänsi katseensa minuun.
"Huomenta", naaras kähisi.
"Huomenta", nau´uin topakasti ja kumarsin.
Yhtäkkiä Purotulva kaatui kyljelleen, ja alkoi sätkiä vimmatusti. Hätäännyin ja yritin muistella mitä Purotulva olisi sanonut sairaskohtauksista. En kuitenkaan ehtinyt tehdä mitään, ennen kuin mestarini lopetti kouristelemisen.
"En elä enää kauaa." Hän avasi silmiään. "Uskon, että sinusta tulee vielä loistava parantaja. Mutta muista pitää silmät auki Tähtiklaanin merkkejä varten. Ehkä me kohtaamme vielä." Hänen suunsa kaartui hymyyn ja silmät alkoivat sulkeutua.
"EI!" huusin ja loikkasin mestarini ruumiin viereen. Hän hengitti hetken pinnallisesti, puhalsi sitten ulos, ja jäi liikkumattomaksi kasaksi maahan. Olin erottavinani Purotulvan hennon tuoksun ilmassa, kun tuo matkasi Tähtiklaaniin. Ja silloin ajatus iski minuun.
*Olen nyt täysivaltainen parantaja. Kaikki vastuu klaanitovereideni haavoista on nyt minulla.* Kiertelin hädissäni ympyrää. Suljin silmäni, ja menin kertomaan klaanille.
Oli seuraavan parantajien kokoontumisen aika, ja olin matkalla Tähtilammelle. Siellä kertoisin suru-uutisen Aurinkoklaanin parantajalle, ellei tieto ole levinnyt rajan yli.
Saavuin Tähtilammen juurelle, ja siellä minua odotti kaksi hahmoa. Ensin olin ihan varma, että näin Varjopennun hieman suuremman version, mutta tajusin pian, että se oli pennun sisar Pimeystassu, joka oli eksynyt Aurinkoklaaniin yrittäessään päästä takaisin Pilviklaaniin.
"Hei." Astelin aurinkoklaanilaisten luo.
"Purotulva on kuollut." Se oli ainut asia, minkä sain sanottua. Sitten lähdimme kävelemään kohti lampea.
Kävelin poispäin lammesta. Tähtiklaani oli hyväksynyt minut täysivaltaiseksi parantajaksi, ja Purotulva oli antanut nimekseni Unelmaputous. Nimi oli mielestäni kaunis, vaikka Purotulvan muisto hyökyi mielessäni.
//UNESSA//
"Punaisesta on päästy, mutta se jatkaa kulkuaan. Varo! Pahuus on luikertelemassa klaaniin..." Kuulin ääntä yhä uudestaan ja pian näin meripihkaiset silmät. Vihaiset, iloiset ja samaan aikaan surulliset...

Muutaman päivän kuluttua olin etsimässä lisää siankärsämöä. Nostin yhtä kimppua maasta, kun kuulin kirkaisun, toisen... tuskanhuutoja ja pentujen hätäistä miukunaa.
Pudotin siankärsämönipun ja juoksin ääntä kohti. Pian saavuin pikkuiselle aukealle. Siellä makasi kissa yltä päältä veressä ja tuon vierestä kuului pennun heiveröistä miukunaa. Astelin paikalle ja nostin pikkuisen pennun maasta. Se oli kolli, ja se oli ainoa, joka oli selvinnyt hengissä.
"Älä pelkää, pikkuinen. Minä pidän sinusta huolta." Lämmitin pientä myttyä. Pikku mytty alkoi hengittää tasaisemmin ja lopetti maukumisen. Kannoin pennun varovasti leiriin.
"Hyi olkoon! En ikinä hoitaisi erakkopentua, tai mikä pahempaa, aurinkoklaanilaista!" Tuo oli vastaus, jonka sain kuulla kaikilta pentutarhassa makaavilta kuningattarilta.
"Hyvä on! Jos ette aio hoitaa tätä pentua, aion hoitaa sitä itse!" kivahdin, ja marssin parantajan pesälle. Aloin miettimään keinoa, jolla saisin juotettua pennulle maitoa.

//Käärme? Voit kirjottaa ku Unelma nimeää sen :3


Nimi: Posityyhtynen

09.10.2017 18:59
Kokemuspisteet:

Jäätassu: 13kp. Onnea soturille!
Hopeaturkki: 18kp

Nimi: Jäätassu

09.10.2017 18:48
Katselin surullisena, kun Hopeaturkki ryntäsi Virtatassun kulleen ruumiin luokse ulvaisten. Näin silmäkulmastani, iun Pisaraviilto hyökkäsi Pantteriturkin kimppuun. Hopeaturkki painoi päänsä Virtatasun turkkiin, ja voihkaisi:
"Ei." Näin kun kyyneleet valuivat mestarini poskia pitkin. Sitten Hopeaturkki nosti katseensa taivaaseen, ja tuon suusta kuului kova, surumielinen naukaisu. Tassuttelin mestarini viereen, ja nuolaisin tämän korvaa lohduttavasti.
"Otan osa suruusi", kuiskasin Hopeaturkin korvaan. " Tiedän miltä tuntuu menettää läheinen, ystävä tai sukulainen." Hopeaturkki käänsi katseensa minuun, ja hymyili hieman.
"Kiitos", mestarini sanoi. Nyökkäsin hymyillen.
"Kannetaan Virtatassun ruumis leiriin, niin voimme sitten haudata sen", sanoin. Hopeatyurkki nyökkäsi, ja auttoi minua Virtatassun ruumiin kanssa. Sanaakaan sanomatta, tassuttelimme takaisin leiriin. Pisaraviilto yritti saada piristettyä meitä – pääasiassa Hopeaturkkia –, huonoin tuloksin.
Leirissä luoksemme kerääntyi jokin määrä uteliaita kissoja, mutta kuittasimme kysymykset sanomalla, että saavat tietää myöhemmin. En haölunnut olla huomion keskipisteenä, joten livahdin vähin äänin kohti leirtin reunaa, Pisaraviilto perässäni. Kaiken tuon tohinan seassa, ajattelin tulevaa arviointiani. Miten se sujuisi? Olisinko tarpeeksi hyvä? Pääsisinkö sittenkään soturiksi? Nämä kysymykset piinasivat minua, mutta yritin olla ajattelematta asiaa kovinkaan paljoa.

// Jos haluu, ni saa kyl jatkaa. :)

Nimi: Hopeaturkki

09.10.2017 16:02
Oli tapahtunut kaikkea. Pantteriturkki oli jättänyt klaanin muutama päivä sitten ja Leijonatassu oli sairastunut johonkin kummaan sairauteen, johon Purotulva ei keksinyt ratkaisua. Unelmatassusta oli tullut parantajaoppilas ja tuon sisaruksista soturioppilaita. Oma oppilaani Jäätassu taas oli pian saamassa soturinimensä. Minulla taas oli kaikki ihan tavallisesti, tai ainakin arvelin niin. Pääni oli ehkä hieman sekaisin kaikista tapahtumista, mutta muuten olin kunnossa. Olikohan Aurinkotähdellä kaikki kunnossa? Päätin mennä katsomaan kumppaniani ja samalla poikaani Leijonatassua. Tassuttelin kumppanini pesän suulle ja työnsin pääni jäkäläverhon läpi. Aurinkotähti oli pedillään.
"Heippa!" hihkaisin reippaasti.
"Kaikki kunnossa?"
Aurinkotähti murahti jotain vastaukseksi ja päätin jättää hänet rauhaan. Kipitin päällikön pesästä parantajan luokse katsomaan Leijonatassua. Kun astuin sisälle Unelmatassu juoksi melkein minut kumoon etsiessään ilmeisesti jotain.
"Anteeksi!" parantajaoppilas huusi. Naurahdin ja astelin peremmälle. Kun sain Leijonatassun näkyviin juoksin hänen vierelleen. Poikani ruumis kouristeli ja vääntelehti ja hän päästi tuskaisia vinkaisuja. Sydämeni täyttyi huolella. Oliko Leijonatassu kunnossa?
"Ei hätää, hän näkee unta. Hän parantuu pian", Purotulvan ääni kuului takaani. Olin kuulevinani äänessä epävarmuutta, mutta jätin sen sivuun.
Hetken päästä makoilin suurella kivellä ja kuulin rapinaa leirin suuaukolta. Nostin katseeni ja huomasin Kukkatassun. Tunsin sydämeni nousevan kurkkuun. Missä Virtatassu?
Kukkatassun vilkuili huolestuneena ympärilleen. Sitten hän äkkäsi minut ja juoksi luokseni minkä jaloista pääsi.
"Virtatassu.... minä..... riita..... koira!" hän huohotti ja istuutui hengittämään.
"En ymmärrä", sanoin aidosti huolissani.
"Virtatassu ja minä lähdimme... tuota.... etsimään sitä koiraa... ja.... sitten tajusin ettemme me voisi voittaa koiraa kaksosten ja aioin lähteä pois. Yritin maanitella häntäkin, mutta hän ei suostunut. Hän lähti etsimään koiraa." Kukkatassun silmät täyttyivät kyynelistä.
Tunsin kasvavaa kauhua. Koiria ei ollut yksi, vaan kokonainen lauma! Olin todennut sen silloin kun pakenin Aurinkotähden ja Kipinäturkin kanssa. Virtatassu oli lähtenyt yksin surman suuhun.
Juoksin Jäätassun luo, ja sattumalta tuo vaihtoi kieliä Pisaraviillon kanssa. Ajattelin että lisäapu olisi tarpeen ja selitin tilanteen heille molemmille. He lähtivät Kukkatassun ja minun kanssa.
Kukkatassun näytti meille tietä ja seurasimme häntä juosten. Metsän hiljaisuus kasvatti huoltani enemmän ja enemmän. Lopulta saavuimme vesiputouksen juurelle, ja minä näin sen. Pantteriturkki nuolisi käpäläänsä verestä ja näytti kummastuneelta, mutta tyytyväiseltä. Ja hänen vieressään makasi liikkumaton ruumis. Kauhukseni tunnistin sen Virtatassuksi.
Ulvaisin ja juoksin Virtatassun luo. Pantteriturkki kääntyi katsomaan minua ja tajusi vasta sekunnin kuluttua, että Pisaraviilto hyppäsi hänen päälleen takaapäin.
Kyyristyin Virtatassun viereen samalla kun Pisaraviilto hääsi Pantteriturkin tiehensä.
"Ei." Painoin pääni vasten nuoren oppilaan turkkia ja kyyneleet virtasivat poskilleni.
Nostin pääni ja päästin raivoisan ja surullisen ulvaisun taivaalle. Virtatassu oli kuollut, koska oli päättänyt taistella koiria vastaan.
Äkillinen raivo Pantteriturkkia kohtaan valtasi minut, ja tiesin, että se ei tulisi poistumaan minusta koskaan.

//Jää? Joku?

Nimi: Jäätassu

02.10.2017 23:01
Olimme palanneet metsästämästä, ja Hopeaturkki oli kertonut, että pian olisi tutkintoni aika, sitten pääsisin soturiksi. Jippii!
"Olet vapaa", Hopeaturkki sanoi hajamielisesti. Nyökkäsin, ja tassuttelin vähän matkan päässä odottavan Pisaraviillon luokse. Kolli nuolaisi korvani reunaa ja hymyili.
"Mitä tehdään?" kysyin. "Voivatkohan soturit vielä leikkiä?" Mietin hetken, ja juoksin sitten ulos leiristä Pisaraviilto perässäni.
"Minne menet?" Pisaraviilto kysyi huohottaen. Heilautin vain häntääni merkiski seurata. Pysähdyin keskelle kirjavaa lehtilampea, ja loikin siinä ylös alas nin että lehden kahisivat.
"Leikitään!" hihkaisin. Pisaraviilto katoi minua mitä?-katseellaan.
"Etsi minut", sanlin. Varmistin, että Pisaraviilto oli peittänyt silmänsä hännällään, enne kuin juoksin jonkin matkan päähän ja kaivauduin kokonaan lehtien sekaan. Odotin aivan hiiren hiljaa, kuunnellen ääniä ympärilläni. Säikähdin, kun jokin pehmeä kosketti selkääni.
"Löysin", sanoi Pisaraviilto. "Sinun vuorosi etsiä."
Leikimme kauan, kunnes olimme aivan puhki molemmat, ja aurinko alkoi jo laskeutua metsän taakse. Tassuttelimme rauhallisesti takaisin leiriin, ja vaihdoimme vielä viiemiset kielet enne kuin lähdimme, minä oppilaiden- ja Pisaraviilto sotureiden pesään. Kiersin muutaman kerran sammalpetini ympäri, etsien kunnollista asentoa johon nukahtaa. Nukahdin, miettien päivän tapahtumia, ja tulevaa tutkintoa.
Syysaurinko paistoi suoraan oppilaiden pesään, ja häikäsi silmiäni inhottavasti. Nousin ylös venytellen, ja tassuttelin ulos oppilaiden pesästä. Etsin Lunatraa katseellani. Aamu ja Lunatra olivat päättäneet jäädä leiriin vielä asustelemaan, ja auttelemaan, jotta elämä saataisiin taas palautettua normaaliksi.
"Hei", tervehdin mustaa ystävääni. Lunatra käänsi katseensa minuu ja hymyili.
"Hei Jäätassu", tuo sanoi. "Mitä aiot tänään tehdä?" Mietin hetken ennen kuin vastasin:
"Eipä minulla oikei ole mitään suunnitteilla. Varmaan vain oleskelen." Lunatra nyökkäsi.
"Ei minullakaan mitään erikoista ole tapahtumassa", Lunatra sanoi.
"Minulla on muuten varmaan aivan pian tutkinto, jonka jälkeen,inusta tulee soturi!" innostuin. Lunatra näytti ensin hieman hämmentyneenä, mutta sanoi sitten iloisesti hymyillen:
"Ai, no sehän on mukavaa! Onnea sinulle."
"Kiitos", kiitin ja hymyilin myös. "Nene nyt etsimään Hopeaturkkia, ja varmista häneltä, millon tutkintoni on." Lähdin tassuttelemaan poispäin Lunatrasta, joka heilautti häntäänsä perääni. Etsin katseellani hopeaa kissaa muiden kissojen joukosta. Pisraviilto tuli luokseni, ja esitti kysymyksen:
"Mitä teet?" Istahdin alas, ja Pisaraviilto istahti viereeni.
"Enpä oikein mitään", vastasin. "Etsin Hopeaturkkia." Pisaraviilto nyökkäsi, ja laski häntänsä selälleni. Nojauduin kolliin, ja hengitin tämän rauhoittavaa tuoksu itseeni.
"Minulla on pian tutkinto", kuiskasin.
"Onnea", Pisaraviilto sanoi ja hymyili.
"Kiitos", kiitin ja hymyilin myös.

// Saa jatkaa jos haluaa...

Nimi: Hopeaturkki

02.10.2017 19:38
Raotin silmiäni ja pakottauduin nousemaan. Ravistelin hieman turkkiani ja astelin ulos lämpöisestä soturien pesästä. Ulkona minua vastassa oli kolea lehtisateen tuuli.
Lehtisade oli koittanut, ja maa alkoi hiljalleen värjäytyä siihen pudonneista värikkäistä lehdistä. Ravistelin ärtyneenä muutaman pois jaloistani ja katselin ympärilleni.
Jäätassu loikki luokseni.
"Joko mennään?" hän kysyi innokkaana ja katsoi suoraan silmiini.
"E-ei vielä", sanoin ihmetellen hieman Jäätassun innokkuutta.
"Syön ensin." Kävelin tosiaankin tuoresaaliskasalle ja otin hiiren.
Söin sen nopein haukkauksin ja lähdimme harjoittelemaan.
"Voisimme pitää tänään vielä viimeisen metsästysharjoituksen ennen tutkintoasi." Heilautin häntääni ja Jäätassu pysähtyi.
"Tutkintoani? Onko minulla tutkinto pian?" Hän katseli minua ymmällään.
Nyökkäsin huvittuneena ja sitten jatkoimme syvemmälle metsään. Kun löysimme hyvän metsästyspaikan, hajaannuimme.
Palasin takaisin Jäätassun vesimyyrän ja kahden hiiren luo yhden linnun ja vesimyyrän kanssa.
"Saaliit alkavat vähentyä hieman." Katselin harmissani maahan.
"Ei se mitään, kyllä näillä saa syötettyä klaaninvanhimmat ja pentutarhan asukit", Jäätassu lohdutti.
"Niin.. tiedän", vastasin hajamielisesti, sillä olin ajautunut mielessäni jonnekin hyvin hyvin kauas.

//Jää? Outo ja tönkkö tarina :d

Nimi: Jäätassu

26.09.2017 09:53
"Höh", tuhahdin, ja sipaisin vielä hännälläni Pisaraviillon korvaa ennen kuin lähdin Hopeaturkin perään.
"Harjoittelemmeko jotain uutta, vai kertaammeko vanhaa?" kysyin Hopeaturkilta. Hopeaturkki katsoi minuun, ja huokaisi.
"Saat näyttää, mitä kaikkea osaat", Hopeaturkki sanoi. Ystäväni ilme alkoi muuttua vakavasta, iloisempaan ilmeeseen.
"Kunhan et vain tapa minua", Hopeaturkki naurahti pirteästi. Tuo lause sai minutkin nauramaan oikein kunnolla. Hopeaturkki jäykisti lihaksensa, ja heilautti häntäänsä merkiksi olevansa valmis. Asettauduin taisteluasentoon, ja hyökkäsin. Hopeaturkki väisti hyökkäykseni taitavasti, ja nyt puolestaan hän hyökkäsi minua kohti. En ollut tarpeeksi nopea, joten kaaduin ja luisuin muutaman hiirenmitan maata pitkin.
Taistelimme melko pitkään, kunnes olimme molemmat aivan puhki, ja huohotimme ihan kunnolla.
"Riittää tältä päivältä", Hopeaturkki puuskahti. Nyökkäsin. Ravistelin multaa ja hiekkaa valkeasta turkistani.
"En kyllä jaksaisikaan yhtään enempää", huohotin. Lähdimme tassuttelemaan kohti leiriä. Aurinko oli jo laskemassa, joten hain vain itselleni pienen hiiren, ennen kuin menin oppilaiden pesälle. Nukahdin saman tien syvään levolliseen uneen.

// Joku? Ei aikaa kirjottaa enempää!!

Nimi: Hopeaturkki

25.09.2017 16:27
"Mennään syömään", sanoin, ja vilkaisin oppilasta silmäkulmastani.
Hän heilautti häntäänsä ja nyökkäsi. Lähdimme leiriä kohti.
Kun pääsimme leiriin, kannoimme saaliimme tuoresaaliskasaan ja valitsin pienen hiiren.
"Vie tuo pentutarhaan, ja tule sitten syömään", sanoin, ja tökkäsin pulskaa lintua Jäätassua kohti.
Oppilas nousi tottelevaisesti ylös ja otti linnun hampaisiinsa. Hetken kuluttua hän saapui takaisin ja otti vesimyyrän. Hän tuli luokseni ja söimme yhdessä.
Syötyämme sanoin että menen nyt tekemään vähän kaikkea ja ensimmäisenä suunnistin kumppanini Aurinkotähden pesälle.
Työnnyin sisälle ja katselin päällikköä.
"Tulin vain käymään", naukaisin nopeasti, kun Aurinkotähti avasi suunsa.
"Hyvä on."
Kipitin kollin viereen ja menin siihen makuulle, imin hänen tuoksuaan itseeni. Hän nuolaisi päälakeani ja kysyi:
"Miten Jäätassun koulutus sujuu?"
"Ihan hyvin." Kumppanini laskeutui viereeni. Painoin pääni tuon lapaa vasten ja minun teki mieli nukahtaa.
Jonkin ajan kuluttua makasin omassa sammalvuoteessani soturien pesässä. Huomenna olisi uusi päivä, voisin nähdä yöllä taas Kipinäturkin ja... sitä ajatellessa pala nousi kurkkuuni. En ollut vielä päässyt kokonaan yli Kipinäturkin kuolemasta.
Seuraavana aamuna herätessäni venyttelin ja astelin ulos maiskutellen suutani. Olin nukkunut hyvin, ja olin valmis uuteen päivään, jonka viettäisin jälleen Jäätassun taisteluharjoituksien parissa.
Kävelin likaisenvalkean oppilaan luo, joka makoili aukiolla ja vaihtoi kieliä Pisaraviillon kanssa.
"Jätä Pisaraviilto rauhaan ja tule kanssani taisteluharjoituksiin", sanoin tiukasti mutta kuitenkin lempeästi.

//Jää? Outo mut :3

Nimi: Silverglow

24.09.2017 14:42
Kokemuspisteet:

Jäätassu: 13kp
Kipinäturkki: Hyvää matkaa sinne Tähtiklaanin riveihin! Joka tapauksessa, 4kp.
Hopeaturkki: 10kp

Nimi: Jäätassu

24.09.2017 13:23
Töykin Hopeaturkkia kyljestä.
"Herää nyt", sanoin. "Lähdetään metsästämään!" Kävelin hetken pientä ympyrää, kunnes jatkoin taas Hopeaturkin tönimistä.
"Hopeaturkki! Herää!" manguin. Hopaturkki liikahti, ja nousi venytellen ylös.
"Huomenta, Jäätassu", Hopeaturkki tervehti.
"Vai huomenta!" naurahdin. "Aurinko on jo korkealla, unikeko!" Hopeaturkki näytti hämmentuneeltä, mutta purskahti sitten itsein nauramaan.
"No. Mennään sitten", ystäväni naukaisi.
"Joo!" hihkaisin ja juosin jo kohti leirin uloskäyntiä.
"Tule jo!" huusin Hopeaturkille, jota tassutteli rauhallisesti luokseni. Hopeaturkki virnisi leveästi, ja lähti sitten juoksuun.
"Juoksukisa", Hopeaturkki hihkaisi. Säntäsin innoissani Hopeaturkin perään.
"Odota!" huusin. Hopeaturkki pysähtyi odottamaan minua. Olimme tarpeeksi kaukana leiristä, jotta voisimme metsästää.
"Hajaannutaa, ja tavataan tässä jonkin ajan päästä", Hopeaturkki sanoi. Nyökkäsin, ja lähdin etsimään riistaeläimiä.

Näin Hopeaturkin kantavan omia saaliitaan, ja pudotin omani maahan. Olin napannut muutaman hiiren ja linnun, sekä yhden vesimyyrän.
"Hyvä", Hopeaturkki kehui. Näin, että hän oli saanut napattua viisi hiirtä, kolme lintua ja kaksi vesimyyrää.
"Hyvin meni sinullakin", sanoin. "Viedään nmä nyt leiriin, ja sitten syödään jotakin, minulla on nälkä." Kuin sanojeni vahvistukseski, mahani murahti äänekkäästi, ja me molemmat nauroimme.
"Olet ihana ystävä", sanoin. "Kuin myös mestari."
"Minkö hyvä mestari?" Hopeaturkki kysyi muka hämillään.
"No kyllä olet" sanoin topakasti.

// Hopea? Tällanen pätkä. Ei oikeen aikaa roolia pidempään, joten jäi tällai vähän kesken... Mutta han sama.

Nimi: Hopeaturkki

24.09.2017 13:03
//Jatkoo Jäälle//
"Nyt sinä saat uuden mestarin vielä loppukoulutuksesi ajaksi." Katselin murheen murtamaa oppilasta. "Voin kysyä Aurinkotähdeltä, voisinko kouluttaa sinua itse, jos tahdot?" Jäätassu katsoi minua ja nyökkäsi hitaasti. Nuolaisin naaraan lapaa ja nousin ylös. Kävelin kumppanini luokse, joka oli kumartunut Kipinäturkin ylle.
"Aurinkotähti." Kolli nosti katseensa minuun. Näin hänen silmistään, että hän oli hyvin surullinen.
"Mitä?" hän kysyi ja istahdin kollin viereen.
Painoin pääni tuon lapaa vasten ja kuiskasin:
"Voinko kouluttaa Jäätassun soturikoulutuksen loppuun?"
"Tahdotteko te molemmat sitä?" kumppanini kysyi.
Nyökkäsin ja irrotin pääni kollin lavasta.
"Hyvä on."
"Kiitos", sanoin, ja nousin seisomaan. Kävelin Jäätassun luo ja työnsin tuon lavasta hellästi. "Nousehan nyt, palataan leiriin", sanoin, ja Jäätassu nousi. Kannoimme Pihkaturkin ruumiin yhdessä leiriin ja Pisaraviilto käveli perässämme koko ajan kysyen Jäätassun vointia.
Kun lopulta pääsimme leiriin, parantaja hoiti jo muiden taistelijoiden haavoja. Minulla ei juurikaan ollut haavoja, joten menin Jäätassun kanssa syrjemmälle.
"Minusta tulee mestarisi", sanoin, ja vaikka sisukseni heittivät volttia ajatuksen vuoksi, en jaksanut ulkoisesti kiinnostua asiasta paljonkaan. Katselin Jäätassua.
"Selvä", hän sanoi ja nyökkäsi.
Seuraavana päivänä kaikki oli paremmin ja seremonia tehty. Aurinkotähti oli nimittänyt uuden varapäällikön. Laikkusiipi oli mielestäni hyvä valinta. Naaras oli ollut todella yllättynyt ja iloinen. Ja minä olin saanut ensimmäisen oppilaani, Jäätassun.
"No, mitäs olet oppinut?" kysyin naaraalta kun olimme harjoitteluaukiolla.
"Vaikka mitä!" hän vastasi.
"Hyvä on, otetaan harjoitustaistelu." Valmistauduin ja jännitin lihakseni, Jäätassu teki samoin.
Jäätassu ponkaisi ilmaan käpälä ojossa ja yritti läpsäistä kylkeäni, mutta ehdin pois tieltä ja Jäätassu laskeutui maahan jaloilleen ja liukui muutaman sentin. Käytin tilaisuuden hyväksi ja syöksähdin eteenpäin. Jäätassu ei ehtinyt reagoida ja kaatui maahan. Loikkasin tuon päälle. Jäätassu valahti veltoksi ja kummastuin, sitten hän potkaisi voimakkaasti vatsaani ja loikkasi pystyyn. Olin hieman pökkyrällä äkkinäisestä liikkeestä ja Jäätassu onnistui kaatamaan minut maahan.
"Hyvä on. Taisit voittaa", naukaisin ja nousin Jäätassun alta. Jäätassu ravisteli turkkiaan ja sanoi:
"Taisit aliarvioida minut?"
"Oikeastaan ehkä hieman, olet hyvä taistelija."
"Kiitos", naarasoppilas sanoi ja punastui hieman.

Seuraavana yönä heräsin yhtäkkiä. Astelin ulos ja katselin tähtitaivasta.
*Kipinäturkki, jos olet siellä, suojele meitä ja näyttäydy minulle!* ajattelin ja olin näkevinäni yhden tähden vinkkaavan.
Räpäytin silmiäni ja katselin Suurkiveä, ja sen päällä näkyi kaksi tähtikissaa.
*Kipinäturkki ja.... Liitolehti!* mietin.
Kissat kävelivät luokseni.
"On ollut ikävä", Kipinäturkki kuiskasi ja painoi päänsä turkkiini. Hän oli siinä sekunnin ja sitten he katosivat.

Aamulla heräsin siihen, että Jäätassu tökki minua.
"Hopeaturkki! Herää!"

//Jää? Sori et kesti tää tarina.

Nimi: Jäätassu

24.09.2017 12:25
Katselin, kun Kipinäturkki pikkuhiljaa sulki silmänsä, ja nukahti loputtomaan uneen. Hän ei enää palaisi takaisin tähän maailmaan, vaan seuraisi meitä Tähtiklaanin riveistä. Tassuttelin ensin hieman kauemmas muista, ja lähdin sitten loikkimaan kohti mestarini Pihkaturkin kuollutta ruumista. Lunatra huomasi lähtöni ja juoksi minut kiinni.
”Mitä teet?” Lunatra kysyi. En aluksi yksinkertaisesti jaksanut vastata mustalle ystävälleni, mutta kun tämä vain tökki minua hännällään, oli minun pakko puhua.
”Haen Pihkatukin ruumista haudattavaksi”, mutisin. Lunatra katsoin minuun aivan ihmeissään, eikä tajunnut mitä minä tarkoitin.
”Kuollen mestarini ruumista”, selvensin. Lunatra nyökkäsi sanaakaan sanomatta. Hiiren hiljaa nostimme Pihkaturkin ruumiin maasta, ja kannoimme sen muiden luokse. Nuolaisin vielä viimeisen kerran kuolleen mestarini korvaa, ennen kuin lähdin hieman kauemmas, antaen soturien haudata hänet. Hopeaturkki tassutteli hiljaa luokseni ja istui viereeni.
”Onko jokin hätänä?” hän kysyi. Pudistin ensin hiljaa päätäni, mutta nyökkäsin sitten muutaman kerran.
”Menetin juuri kaksi minulle tärkeää kissaa”, kuiskasin aivan hiljaa Hopeaturkin korvaan. ”Kipinäturkin ja Pihkaturkin.”
”Otan osaa suruusi”, Hopeaturkki lohdutti. ”Kipinäturkki oli minullekin tärkeä.”
Käänsin kasvoni ystävääni kohti, ja hymyilin haikeasti.
”Onneksi minulla on edes joku hyvä ystävä”, sanoin. ”Tukemassa ja kuuntelemassa.” Näin sivusilmällä, kun Pisaraviilto juoksi luokseni.
”Kuulin jo tapahtuneesta”, kollisoturi sanoi katse tassuissaan. ”Olen pahoillani.”
”Ei se sinun syysi ollut”, Hopeaturkki sanoi puolestani. ”Vaan Nopsahännän.”
”Niin, tiedän”, Pisaraviilto sanoi. ”Jotenkin vain tuntuu siltä että olisin syyllinen tähän koko taisteluun, vaikken ole.” Pisaraviilto istahti viereeni ja nuolaisi korvani reunaa. Tunsin kuinka kollin hännän paino laskeutui selälleni. Olin surullinen, mutta samaan aikaan onnellinn, sillä teisin että kaikki tulisi olemaan hyvin vielä jonkin ajan päästä.

// Hopea? Joku?

Nimi: Kipinäturkki

19.09.2017 16:34
"Tulemme kaipaamaan sinua, mutta tiedämme sinun olevan tukenamme aina. Kiitos", Jäätassu huokaisi.
"Sinusta tulee hieno ja urhea soturi, Jäätassu. Pilviklaani tulee olemaan ylpeä sinusta. Katselen teitä vastedes tuolta tähdistä, Tähtiklaanin jäsenenä. Lupaan suojella kaikkia teitä parhaani mukaan. Rakastan teitä kaikkia ja luotan siihen, että osaatte pysyä oikealla polulla ja luottaa itseenne. Tapaamme vielä. Me kaikki", mumisin. Kurotuin nuolaisemaan niiden kaikkien kuonoja, jotka olivat ulottuvillani.
"Olen ylpeä teistä kaikista. Erityisesti pennuistani. Te olette mahtavia. Tulihäntä, sinä löysit itsesi juuri oikealla hetkellä. Tajusit polkusi", kuiskasin. Hetken verran luulin näkeväni uuden kissan ystävieni joukossa. Ruskea turkki puikkelehti kissojen välissä. Kissan käpälissä oli tähtiä ja sen turkki kimalteli.
"Liitolehti", kuiskasin samalla, kun kissan piirteet iskeytyivät tajuntaani kynsien lailla.
"Tulitko hakemaan minut Tähtiklaanin riveihin?"
Liitolehti nyökkäsi. Hän kostetti kuonoani omallaan.
"Hyvästi!" kuiskasin tuuleen. Pimeys valtasi koko kehoni. Kaikki se kipu jota olin joutunut elämäni aikana kestämään iskeytyi minuun. Menetin tajuntani.

"Kipinäturkki, tervetuloa Tähtiklaaniin!" Liitolehden pehmeä toivotus herätti minut.
"Voi Liitolehti", kuiskasin rakastetulleni.

//Hyvästi Kipinä :( siellä alahaalla saatte kirjoitella.

Nimi: Jäätassu

19.09.2017 10:02
"Kipinäturkki", naukaisin itkuisesti. "Minäkin rakastan sinua." Irrottauduin Hopeaturkista, ja tassuttelin Kipinäturkin viereen. Asettauduin makaamaan maahan Kipinäturkin viereen, ja hengitin tämän ystävällistä tuoksua itseeni.
"Kiitos kaikesta", sanoin. Myös Hopeaturkki ja Aurinkotähti tulivat makaamaan Kipinäturkin viereen. Vähän ajan kuluttua muutkin tulivat varovasti luoksemme.
Aurinkotähti nousi ylös, ja asettautui niin, että kaikki näkivät hänet.
"Kiitos Kipinäturkki. Olit kunnioitettu soturi Pilviklaanissa, ja haluamme toivottaa sinulle hyvää matkaa Tähtiklaani riveihin", Aurinkotähti sanoi. Minäkin nousin ylös jatkamaan Aurinkotähden puhetta.
"Tulemme kaipaamaan sinua, mutta tiedämme sinun olevan tukenamme aina. Kiitos", sanoin. Nuolin varovaisesti Kipinäturkin korvaa, ja kehräsin.

// Joku? Nyt pikkupätkä, myöhemmin lisää ^_^

Nimi: Ghost

18.09.2017 22:27
Kokemuspisteet:
Hopeaturkki: 3kp
Kipinäturkki: 22kp
Aurinkotähti: 12kp
Jäätassu: 14kp
Varjopentu: 2kp

// Toivottavasti laskin oikein, sillä kellon on 22.30 ni tiota juu...

Nimi: Kipinäturkki

12.09.2017 17:01
Tarkastelin kissajoukkoa voipuneena.
"Tässä ovat kaikki", kähisin.
"Älä nopeuta kuo... siis sitä puhumalla" Pantteriturkki kuiskasi.
"Minun on pakko", naukaisin. Katsoin pentujani. Tulihännän takana Nopsahäntä hiippaili pois näkyvistä. Ehkä oli parempi ettei hän kuunnellut keskusteluamme.
"Pentuni, Myrskytassu, Tiikeritassu, Takiaistassu ja Tulihäntä. Rakastan teitä aina ja ikuisesti. Vaikka menisinkin pois olen aina luonanne tukena ja turvana. Teistä tulee suuria soureita ja jos sinä, Myrskytassu saat joskus pentuja, sinusta tulee loistava emo heille", naukaisin katsoen kaikkia pentujani.
"Tulihäntä. Olet tehnyt väärin ja pettänyt klaanisi ja perheesi, mutta voit vielä parantaa tapasi. Olet vielä nuori, aivan liian nuori", sanoin suunnaten sanani pojalleni.
"Te taas, ystäväni. Parhaimmat ja rakkain,mat ystävät mitä saattaa olla", kuiskasin Aurinkotähdelle ja Hopeaturkille. Jäätassukin oli hyvä ystäväni, mutta nämä kaksi ehdottomasti pitkäaikaisimmat ja luotettavimmat.
"Jäätassu, sinusta on ollut korvaamaton apu aina. Me kolme olemme joutuneet aikamoiseen soppaan montakin kertaa ja sinä olet aina auttanut meitä ahdingossamme", huokaisin. Samalla kun puhuin pensaikosta oli ilmestynyt uusi hahmo, Purotulva.
"Purotulva, olet ollut paras parantaja mitä kuvitella saattaa koko elämäni ajan", naukaisin parantajalle.
"Voinko tehdä jotain hyväksesi?" naaras kysyi säikähtäneenä. Hänellä ei tainnut olla tietoakaan siit mitä oli tapahtunut.
"Et, minä menen pian", huokaisin.
Käännyin kahteen kotikisua raasteen päin:
"Aamu ja Lunatra, teille toivon pelkkää hyvää ja toivon, että saatte liittyä klaaniimme, jos vain tahdotte sitä."
"Pantteriturkki", naukaisin epävarmana, "olen aina pitänyt sinusta, mutta olen tajunnut, että et ole minulle enää se tärkein, se rakkain. Luulin rakastavani sinua, luulin haluavani, että olisit pentujemme isä. Olin väärässä. Liitolehti on elämäni rakkaus. Häntä minä rakastan. Hänen vuokseen tekisin mitä tahansa. Olet aina ollut hyvä isähahmon pennuilleni. Olen pitänyt sinua isoveljenäni tai melkein kumppaninanikin. Olet ollut hyvä esikuva pennuilleni, mutta sydämeni ei silti ole sinun. Se kuuluu toiselle kissalle."
Pantteriturkki katsoi minua hetken järkytyksestä laajentunein silmin ja painoi päänsä. Aika tuntui matelevan eteenpäin etanan lailla, kun Pantteriturkki huokaisi moneen kertaan ja nosti päätään välillä katsoen suoraan silmiini.
"Minä ymmärrän. Rakastan aina sinua, mutta en vois estää sinua rakastavasta toista", Pantteriturkki maukui lopulta.
"Kiitos, tiesin, että antaisit anteeksi", kehräsin käheästi.
"Rakastan teitä kaikkia", huokaisin onnellisena.

//Viimeisiä sanoja???????? Jatkakaa vaan kuka tahansa tässä tilanteessa

Nimi: Jäätassu

12.09.2017 08:28
Juoksin pitkin leiriä, etsien ystäviäni. Tiesin, että Aamu ja Lunatra auttelivat parantajaa, mutta Kipinäturkki, Hopeaturkki ja Aurinkotähti olivat jossain teillä tietymättömillä. Näin kaukana Nopsatähden, Tulihännän ja Kipinäturkin. Juostessani heitä kohti ehti tapahtua monenlaisia asioita. Nopsatähti hyökkäsi Kipinäturkin kimppuun, kunnes tuli pois tämän päältä, ja käski -- luultavasti, sillä en kuullut heidän sanojaan -- Tulihäntää joko hyökkäämään mustan ystäväni kimppuun, tai sitten tappamaan tämän. Tulihäntä ilmeisesti kieltäytyi, kun Nopsatähti hyökkäsi tämän kimppuun. Siinä vaiheessa Aurinkotähti syöksyi auttamaan Kipinäturkkia, joka näytti heikolta. Kun pääsin Aurinkotähden ja Kipinäturkin luokse, Kipinäturkki makasi maassa, ja kuulin tämän sanovan:
"Aurinkotähti, minun aikani loppuu luultavimmin pian ja haluan puhua kaikille läheisille ystävilleni ja perheelleni. Hae heidät tänne hae heidät, myös Pantteriturkki." Tunsin kuinka kyyneleitä valui poskiani pitkin. Itkin.
"Kipinäturkki", naukaisin itkuisella äänellä. Nyt Aurinkotähti ja Kipinäturkki huomasivat tuloni.
"Hei Jäätassu", Aurinkotähti tervehti. "Missä Aamu ja Lunatra ovat?"
"He auttavat parantajaa", kerroin, ja heilautin häntääni parantajan pesän suuntaan. Käännyin taas Kipinäturkin puoleen, ja kysyin:
"Ethän kuole vielä? Ethän!?" Lähdin pikkuhiljaa juoksemaan, ja etsimään Kipinäturkin läheisiä kuten tämä pyysi.
"Minä tuon Pantteriturkin ja muut, kuten pyysit!" huikkasin lähtiessäni. Löysin Hopeaturkin leirin laitamilta, ja kerroin tälle nopeasti asiani. Hopeinen naaras lähti suuntaan mistä olin tullut, minun jatkaessani eteenpäin. Etsin tassuihini myös Pantteriturkin, sekä Kipinäturkin pennut, ja käskin heidät kaikki Kipinäturkin luo. Lähdin vielä tarkistamaan, että Aamulla ja Lunatralla oli kaikki hyvin parantajan luona.
"Miten pärjäätte?" kysyin Lunatralta saavuttuani tämän luokse.
"Ihan hyvin, kiitos kysymästä", Aamu kertoi siskonsa puolesta.
"Juu. Hoidettavaa on sinänsä melko vähän, mutta sitäkin pahempia haavoja löytyy", Lunatra jatkoi. Nyökkäsin, ja sanoin:
"Tulkaa hetkeksi mukaani, on eräs asia." Siskokset katsoivat minua kummissaan, ja hieman peloissaan.
"Älkää huoliko, ette joudu taistelemaan. Aamu ja Lunatra, olette tunteneet Kipinäturkin vasta vähän aikaa, mutta hän kuolee luultavasti pian", kerroin kotikisuystävilleni. Se sain sekä Aamuun että Lunatraan vauhtia, ja lähdimme saman tien juoksemaan taas Aurinkotähden ja Kipinäturkin luokse.
"Ovatko tässä kaikki?" kysyin Kipinäturkilta, kun saavuimme kissaporukan luokse.
"E-ei! Kipinäturkki", Lunatra sanoi. "Älä kuole, vaan jatka kanssamme elämää. Jooko?" Näin, että lunatra itki. Myös minä itkin, ja monet muutkin. Kukaan ei halunnut Kipinäturkin kuolevan. Olin ollut jo pitkään, erittäin pitkään, Kipinäturkin ystävä, ja läheinen sellainen. Hivuttauduin Hopeaturkin viereen, ja painauduin tähän kiinni. Naaras käänsi katseensa minuun, ja kuiskasi korvaani:
"Minäkään en halua Kipinäturkin kuolevan." Katsoin hopeaa ystävääni silmiin, ja nyökkäsin, saaden pienen hymynpoikasen aikaan kasvoilleni.

// Joku? Kipinäää?? Sain vihdoin tän valmiiksi... Tämä on "erittäin" pitkä rooli taas vaihteeksi.

Nimi: Varjopentu

11.09.2017 14:41
Heräsin. Pidin silmiäni vielä hetken kiinni kuulostellen leirin ääniä. Kun mitään ei kuulunut, avasin silmäni ja lämmin henkäys kutitti kasvojani. Olin varma, että se oli uni. Muttei ollut. En nähnyt edessäni mitään enkä ketään. Lämmin pystyyn ja kävelin ulos pentutarhasta. Tarkastelun leiriä ja sydän nousi kurkkuuni. Kukaan ei ollut leirissä. Pentutarhakin tuntui olevan tyhjä, sillä siellä olevat nukkuivat sikeästi.
Räpyttelin silmiäni ja kääntelin korviani joka suuntaan. Yhtäkkiä kuulin vaimeaa huohotusta, sähinää ja ulvahduksia.
*Taistelu!* ajattelin tohkeissani. Puoliksi juoksin ja puoliksi hyppeli leirin sisäänkäynnille, ja mitään ajattelematta astelin ulos leiristä. Tajusin hämärästi rikkovani sääntöjä, mutten piitannut. Yhtäkkiä hampaat tarttuivat niskavilloihini ja vetivät minut takaisin. Emoni.....
Juoksin pentutarhaan pienen selvittelyn jälkeen.

// Joku?

Nimi: Kipinäturkki

19.08.2017 18:34
//Jatkan nyt ite tosta

Astelimme Aurinkotähden kanssa taistelun ääniä kohti. Liitolehden tuoksu häilyi ympärilläni ikäänkuin varoittaen jostain. Tuoksu sai minut vain närkästymään ja kiihdytin tahtiani. Ensimmäiset tappelevat kissat näkyivät jo puiden lomassa. Loikin taistelurintaman reunalle. Jokin läjähti kylkeeni sivultapäin ja iski kyntensä tukevasti nahkaani. Ulvaisin kivusta ja lennähdin törmäyksen voimasta sivummalle. Nopsahännän, vähän liiankin tuttu, tuoksu leijui sieraimiini ja paljasti hyökkääjän henkilöllisyyden.
"Mitä haluat?" sihisin hampaitteni välistä.
"Tappaa sinut", Nopsahäntä nauroi. Yhtäkkiä Tulihännän kasvot ilmestyivät naamani eteen.
"Tulihäntä viedään tämä kaveri vähän sivummalle", Nopsahäntä murisi.
"Osaan kävellä itsekin", kivahdin ja kömmin pystyyn. Seurasin Tulihäntä ja Nopsahäntä vastahakoisesti pienelle syrjäiselle aukiolle.
"Tapa hänet", Nopsahäntä murisi käskyn Tulihännälle.
"Ei", Tulihäntä henkäisi.
"En voi!"
"Arvasin! Olet surkea houkka! Pelokas pentu!" Nopsahäntä pilkkasi. Samassa Nopsahäntä loikkasi päälleni hurjasti sähisten ja iski kyntensä syvälle kurkkuuni.
"Et voita taistelua, et milloinkaan!" kähisin.
"Hah, sen kun näkisi", Nopsahäntä tuhahti ja veti kyntensä pois. Sitten hän hyökkäsi Tulihännän kimppuun.
"Seis!" Aurinkotähden karjaisu kuului aukion laidalta.
"Mitä olet tehnyt Kipinäturkille?"
Enempää en ehtinyt kuulla, sillä pimeys nielaisi minut.

"Kipinäturkki, mene takaisin. Sinun on puhuttava vielä Aurinkotähdelle. Sinun on hyvästeltävä ystäväsi", Liitolehti kuiskasi pimeydestä.
"Selvä minä menen", kuiskasin.

Avasin silmäni ja sanoin niin kovaa, kun pystyin:
"Aurinkotähti, minun aikani loppuu luultavimmin pian ja haluan puhua kaikille läheisille ystävilleni ja perheelleni. Hae heidät tänne hae heidät, myös Pantteriturkki."

//Aurinko? Outo tarina ja Kipinä ei siis ole kuollut

©2017 Tʀᴜᴇ Wᴀʀʀɪᴏʀ - suntuubi.com