Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Aurinkoklaani|Pilviklaani|Erakot & Kotikisut

 

Laita kissan nimi alkukenttään. Esimerkiksi: Tyhjyystassu

  • Puheenvuorot eri riveille, että tarina saa selvyyttä. Tarinan on oltava väh. kymmenen riviä pitkä, jos se on sitä lyhyempi, tarina poistetaan ja et saa kokemuspisteitä tarinasta.
     
  • Jos puheenvuoro yleensä loppuisi pisteeseen, niin loppuun ei tule pistettä, vaan heittomerkkien jälkeen laitetaan pilkku. Pilkkua ei tule kysymys- tai huutomerkkien kanssa. Esimerkiksi:
     
  • "Hei Kaunokukka!" huusin ystävälleni.
  • "Hei Kaunokukka", naukaisin ystävälleni.
  • "Oletko Kaunokukka?" kysyin naaraalta.
     
  • Jos haluat jonkun muun jatkavan tarinaasi, laita tarinan loppuun //-merkit ja sitten hahmon nimi, jonka haluat jatkavan.
     
  • Kirjoita mieluiten imperfektissä, eli menneessä muodossa.
     
  • Käytä y.1.p (minä-muoto) tai y.3.p (hän-muoto).
     
  • Autohittaaminen, eli toisen kirjoittajan hahmon käyttäminen vakavammin on ehdottomasti kielletty, ja jos huomaat jonkun autohittaavan vakavammin, on siitä viipymättä ilmoitettava ylläpidolle, ja ilmoita siitä mieluiten chatissa, liittyneiden viekussa tai normiviekussa.

Vakavaa autohittaamista on esimerkiksi: Toisen roolijan kissan ja sinun kissan välille esim. syntyvä rakkaus, eli toisin sanoen kumppanuus ilman toisen lupaa. Pentuhakemus täytyy olla molempien suunnittelema, joten joko chatissa, tai sitten sanoilla, viestillä yms. Toisen roolijan kissa ei voi tarinassasi haavoittaa ketään ilman lupaa, ellei´ole taistelu, tai jokin muu, esimerkiksi harjoitustuokio.

Tarinat tarkastetaan ajallaan!

Pilviklaani  1  2  3  4  5  >

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Roskapostisuojaus: Paljonko on yhdeksän miinus seitsemän?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Hopeaturkki

27.02.2017 17:30
Katselin Aurinkoviikseä hiljaa. Kumppanini oli nukahtanut.
*Annan hänen nukkua. Ehkä hän sitten jaksaa selittää miksi Liitolehti tuli tai mitä hän sanoi* mietin.
Pian Aurinkoviiksi heräsi.
"Haluatko kertoa minulle, mitä metsässä tapahtui?" kysyin hiljaa ja lempeästi kollilta.
"Liitolehti tuli.. ja puhui... hän höpisi jotakin kumppanuudesta ja myönsi sitten että on rakastunut Kipinäturkkiin", Aurinkoviiksi sanoi.
"Oikeastiko?" henkäisin.
Aurinkoviiksi nyökkäsi.
*Haluan selvittää tämän perin pohjin* mietin.
"Anteeksi, minun täytyy nyt mennä", sanoin, ja nuolaisin pikaisesti varapäällikön poskea, ennen kuin lähdin pesästä.
Ulkona olin valmis siihen. Valmis kuulemaan itse Liitolehden tunnustuksen. Ja siihen tarvitsin mukaani erään henkilön... Kipinäturkin.
"Kipinäturkki!" huusin pentutarhan edessä makoilevalle kuningattarelle.
"Hei, Hopeaturkki. Mitä asiaa?" naaras kysyi ja siristi hieman silmiään.
"Sitä vain että... no Aurinkoviiksi sanoi Liitolehden myöntäneen että hän on rakastunut sinuun, mutta kerran minä näin hänen vilkuilevan vihaisesti Aurinkoviikseä mustasukkaisesti oikeastaan ja arvelin että hän silloin joskus myös piti minusta ja... no ihan sama, tämä pitää selvittää!" Sanat vain pulppusivat suustani.
Kipinäturkki nyökkäsi. Sitten tuon ilme muuttui surullisen ja huolen välille.
"Kuka huolehtii pennuista?" hän kysyi.
Hetken kuluttua saimme lähdettyä. Klaaninvanhimmat hoitivat neljää Kipinäturkin pentua.

Tapasimme metsässä Liitolehden. Tuo mulkoili meitä vihaisesti, kunnes sitten vaihtoi ilmeensä peruslukemille.
"Mitä nyt taas?" hän kysyi kärsimättömänä.
"Kerro mitä sinä eilen sanoit Aurinkoviikselle", sanoimme yhteen ääneen.

//Kipinä?

Nimi: Aurinkoviiksi

27.02.2017 16:22
Aurinkoviiksi palasi tarkistamaan paikkaa josta oli löytänyt Liitolehden ja tämän joukot. Aurinkoviiksi käveli hiljaisen metsän läpi. Kohta hän saapuikin paikkaan jossa Liitolehti oli viimeksi nähty. Ketään ei näkynyt. Aurinkoviiksi haisteli vielä pensaikot paikan ympäriltä siltä varalta, että niissä olisi ollut joku.
* Pitää varmaan palata leiriin. Täällä ei ainakaan näy ketään. * Aurinkoviiksi ajatteli.
Kuitenkin juuri kun Aurinkoviiksi oli kääntymässä palatakseen takasin leiriin, pensas kahahti ja Liitolehti astui esiin.
- Mitä sinä teet täällä, Aurinkoviiksi kysyi.
- Samaa voisi kysyä sinulta, Liitolehti naukui pilkallisesti.
- No jos haluat tietää, niin tulin tarkistamaan reviiriäni, Aurinkoviiksi maukui tyynesti.
- Yksinkö, niin varmaan, Liitolehti raakkui vahingoniloisesti.
Samassa luopion ilme kuitenkin muuttui surullisemmaksi. Hieman mustasukkaiseksi.
- Onko sinulla kaikki hyvin? Aurinkoviiksi kysyi.
- On, kolli murahti:
- Tai siis oikeastaan ei. Enkä halua puua siitä. Et kuitenkaan ymmärtäisi.
- Mistä sinä niin päättelit, Aurinkoviiksi kysyi kylmän rauhallisesti.
- Ihan sinun olemuksestasi, Liitolehti maukui, mutta hänen äänesssään ei ollut enää ivaa. Liitolehden äänestä kuului suru:
- Sinulla on kaikki niin hyvin. Sinulla on ystäviä ja kunnioitusta klaanissasi. Kaiken kukkuraksi sinut hyväksyttiin klaanin avoimin mielin. Kukaan ei silti tiedä kuka oikeasti olet. Voit olla vaikka kotikisu. Ei se nyt ole niin kauheata vain se, että vaikka minä olen klaanisyntyinen eikä minussa ole mitään vikaa, Pilviklaani ei ole koskaan täysin hyväksynyt minua. Nään sen heidän jokaisesta sanasta, liikkeestä ja katseesta. Ja kaikkeen tuohon vielä päälle, että sinulla on kumppani. Ja kohta varmaan pentujakin. Olen aina toivonut pentuja, mutta sitten sinä saat niitä.
Aurinkoviiksi oli sanaton. Oliko Liitolehti nähnyt koko ajan asiat näin, että häntä ei olisi hyväksytty klaaniin.
- Olen valmis, Liitolehti jatkoi:
- Tapa minut nyt kun sinulla on kerran tilaisuus.
Aurinkoviiksi ei kuitenkaan hievahtanutkaan.
- Vaikka sinulla on näköjään hirveän kova kiire kohti kuolemaa, Aurinkoviiksi maukaisi:
- Haluan silti kuulla ensin mikä sinua vaivaa.
Liitolehti murahti hyväksyvästi ja alkoi kertoa:
- Olen vain rakastunut.
Aurinkoviiksi säpsähti.
- Niinpä niin, Liitolehti naukui hyväksyvästi:
- Ei kukaan halua tälläista kumppania. Se on vain hyväksyttävä.
- Keheen olet rakastunut? Aurinkoviiksi kysyi pää kallellaan.
- Kipinäturkkiin, Liitolehti murahti.
- Mutta hänellähän on jo kumppani, Aurnkoviiksi naukaisi.
- Tuota minä ajattelinkin, Liitolehti murisi ja loikkasi Aurinkoviiksen kimppuun.
Aurinkoviiksi oli kuitenkin valmiina. Liitolehti pääsi kuitenkin Aurinkoviiksen selkään ja raastoi kultaruskean kollin lapoja. Aurinkoviiksi heittäytyi selälleen ja viilsi Liitolehden rintaan haavan. Luopio ei kuitenkan luovuttanut. Ennen kuin Liitolehden voimat loppuivat hän sai kuitenkin raapimalla Aurinkoviiksen kurkkuun verta pulppuavan haavan. Aurinkoviiksen päässä alkoi kieppua. Hänen eteensä ilmestyi kaksi tähtikissaa.
* Apua * Aurinkoviiksi ajatteli:
* Olenko minä kuollut? *
- Et ole kuollut, toinen tähtikissa naukui:
- Sinun paikkasi ei ole täällä, nyt. Sinun täytyy palata takasin maan päälle. Sinua kaivataan.
Aurinkoviiksen päässä kieppui taas ja hän palasi samalle paikalle josta hän oli lähtenytkin. Aurinkoviiksi katseli ympärilleen. Liitolehteä ei näkynyt missään. Kolli oli ilmeisesti loikkinut viimeisillä voimillaan pois. Viereisestä puskasta alkoi kuulua rapinaa. Esiin ilmestyivät Hopeaturkki, Malvahäntä ja Ruusulehti. Hopeaturkki syöksyi Aurinkoviiksen luo.
- Mitä sinulle on tapahtunut? Aurinkoviiksen kumppani kysyi peloissaan.
- Liitolehti oli täällä, Aurinkoviiksi naukui.
Malvahäntäkin saapui Aurinkoviiksen vierelle.
- Hänet täytyy auttaa leiriin, Malvahäntä maukui Ruusupurolle.
Soturit auttoivat Aurinkoviiksen ylös. Sitten neljä kissaa kulkivat hitaasti kohti leiriä. Hopeaturkki pysytteli koko ajan Aurinkoviiksen vierellä. Kun saattue pääsi leiriin, kissojen seasta alkoi kuulua supattelua:
- Kuka tuon teki?
- Oliko se Liitolehti?
- Selviääkö Aurinkoviiksi?
Aurinkoviiksi autettiin Purotulvan luo. Hopeaturkki olisi halunnut jäädä parantajan pesään, mutta Purotulva hääti naaraan pois.
- Se on kumppanillesi parasta, Purotulva naukui tyynesti.
Sitten parantaja alkoi levitellä erilaisia salvoja Aurinkoviiksen haavoille. Aurinkoviiksi oli nukkunut hetken. Hopeaturkki oli ilmeisesti saanut luvan tulla katsomaan häntä, sillä naaras istui Aurinkoviiksen vuoteen äärellä. Hopeaturkki kehräsi kun Aurinkoviiksi avasi silmänsä.
- Selviätkö sinä, Hopeaturkki kysyi.
- Kyllä selviän, Aurinkoviiksi kehräsi:
- Joudun varmasti pysyttelemään vahän aikaa leirissä, mutta ei minulla ole mitään hätää.
Kohta Purotulva tuli paikalle hätistämään Hopeaturkkia pois. Naaras ei kuitenkaan suotunut lähtemään pois.
- Olkoon sitten, Purotulva maukui:
- Saat jäädä, mutta varokin häiritsemästä potilasta.
- En takuulla häiritse, Hopeaturkki vannoi.
Kun parantaja oli lähtenyt Aurinkoviikseä alkoi väsyttää hirveästi. Kolli haukotteli, painoi päänsä Hopeaturkin jalkaa vasten ja nukahti.

//Hopea? Tai joku muu?

Nimi: Kipinäturkki

27.02.2017 16:21
"Tyyylsää", Tiikeripentu marisi.
"Kyllä te jotain keksitte, ainahan te keksitte", totesin.
"Järjestetään pentukisat!" Myrskypentu huudahti.
"Joo! Lajit voisivat olla taistelu, hyppääminen, kaivaminen ja juoksu", Tulipentu hihkui.
"Sopii", Tiikeripentu innostui. Kolme pentua alkoivat järjestellä kisoja. Ainoastaan Takiaispentu ei näyttänyt olevan kiinnostunut sisarustensa touhuilusta.
"Etkö haluaisi mennä auttamaan sisaruksiasi?" kysäisin.
"No jaa. Voinhan minä mennäkin", pentu naukaisi. Tassuttelin itsekin auttelemaan pentujani.
"Olisiko ensin kaivaminen, sitten juoksu, hyppääminen ja viimeisenä taistelu?" Myrskypentu mietti. Muut nyökäyttivät päätään hyväksyvästi. Minä ripustin pienen ruohotupsun pentutarhan kattoon. Se saisi käydä hyppäämispaikasta. Tiikeripentu ja Tulipentu vetivät kaksi viivaa pentutarhan ulkopuolelle juoksukisaa varten. Myrskypentu ja Takiaispentu miettivät sopivia paikkoja kaivamiselle ja taistelemiselle. Vihdoin kaikki saatiin valmiiksi ja pennut asettuivat kaivamispaikoilleen.
"Kaivakaa!" huudahdin. Olin ikään kuin tuomari. Kaikki pennut kaivoivat pontevasti, mutta yksi vei selvästi voiton. Takiaispentu oli kaivanut jo melkein itsensä kuoppaan.
"Meillä taitaa olla voittaja", kehräsin samalla, kun nostin pentuni kuopasta.
"Nyt pitää kuitenkin täyttää kuopat, että kukaan ei kompastu niihin", lisäsin. Pennut täyttivät kuuliaisesti jokainen oman kuoppansa. Sitten he siirtyivät juoksupaikalle.
"Paikoillanne, valmiit, hep!" huudahdin. Pennut pinkaisivat matkaan etunenässä Myrskypentu. Naaraalla oli pitkät jalat veljiinsä nähden. Niinpä Myrskypentu julistettiin voittajaksi. Sitten oli vuorossa hyppääminen. Tiikeripentu hyppäsi ensimmäisenä. Ei onnistunut. Sitten oli vuorossa Myrskypentu. Naaras sai hipaistua ruohotupsua, mutta eu saanut siitä kunnon otetta. Takiaispentukaan ei onnistunut kehuttavasti. Tulipentu hyppäsi taidokkaasti ja sai ruohotupsun käpäliinsä. Hän tosin laskeutui vähän kömpelösti, mutta hän oli kuitenkin saanut ruohotupsun ja se merkitsi sitä, että Tulipentu oli voittaja. Sitten oli taistelun vuoro. Tiikeripentu ja Tulipentu aloittivat. Tiikeripentu sai heti hyvän otteen veljestään ja sinkautti tuon ilmaan. Tulipentu oli niin pöllämystynyt, että Tiikeripentu voitti ensimmäisen erän. Seuraavaksi taistelivat Myrskypentu ja Takiaispentu. Myrskypentu voitti veljensä helposti. Sitten Tiikeripentu ja Myrskypentu asettuivat vastakkain. Tiikeripennun onnistui voittaa Myrskypentu, vaikka se ei ollutkaan helppoa. Niinpä kaikki pennut olivat voittaneet jonkun lajin.
"Hienoa pennut, jokainen teistä voitti!" naukaisin iloisesti.

Nimi: Kipinäturkki

27.02.2017 08:20
Olin pienellä metsäkävelyllä. Pennut olivat jääneet kuuntelemaan klaaninvanhinten tarinoita. Päätin metsästää hiukan. Haistelin ilmaa. Hiiri tonki maata vähän matkan päässä. Hiivin taidokkaasti sitä kohti, mutta sitten se pelästyi jotain. Tunsin, että lähettyvillä oli jotain vaarallista. Päätin kääntyä ja lähteä takaisin leiriin. Takanani oli kuitenkin monta lihaksikasta kissaa. Käännyin uudestaan, mutta joka puolelta tunki kissoja. Minut oli piiritetty! Kissajoukosta astui eteeni Liitolehti.
"Vihdoinkin pääsen sinusta eroon", kolli maukui ilkeästi.
"Et kyllä pääse, ainakaan helpolla", vastasin tiukasti.
"Vai en." Pusikosta astui eteen yhä enemmän ja enemmän kissoja. Edes koko klaani ei voisi voittaa heitä.
*Minun on neuvoteltava*, ajattelin kuumeisesti.
"Mitä te aiotte?" kysyin.
"Mitä me aiomme? No me aiomme tietenkin tappaa sinut", Liitolehti sanoi vilpittömästi.
"Saanko kysyä, miksi?" sanoin kiinnostuneena.
"No siihen on montakin syytä. Katsos minun pitää tietenkin kostaa sinulle, ja toisena sinun pennuistasi saisi hyvät lisäjoukot tähän pieneen armeijaani", Liitolehti selitti. Se sai minut raivostumaan.
"Vai aiot sinä viedä minun pentuni", murisin.
"Sitä saat katua." Hyökkäsin kynnet esillä Liitolehden kimppuun. Kolli ei osannut aavistaa hyökkäystäni joten tuo jäi heti alakynteen. Jakelin kivuliaita iskuja kaikkialle.
"On siinäkin sinulla armeija, tönöttävän vain kuin tatit paikoillaan", pilkkasin Liitolehteä. Liitolehti oli niin alakynnessä, että ei pystynyt antamaan käskyjä apujoukolleen.
"Taisit vihdoinkin ymmärtää, että minua ei kannata suututtaa, varsinkaan jos puolustan pentujani", sähisin. Liitolehti jo suorastaan aneli armoa allani.
"Mitä täällä tapahtuu?" kuulin Aurinkoviiksen äänen. Kolli oli tullut juuri oikeaan aikaan. Varapäällikkö tuijotti mykistyneenä minua ja Liitolehteä.
"Taistelitko sinä Liitolehteä vastaan aivan yksin?" Aurinkoviiksi naukaisi.
"Jep, ja taisin voittaa", sanoin ylpeästi.
"Hei oikeasti! Päästäisitkö minut?" Liitolehti maukui surkeana. Vilkaisin ylivoimaisesti vastustajaani. Sitten nousin hänen päältään. Luopio perääntyi pelokkaana metsään.
"Kipinäturkki! Miten sinä sen teit?" Aurinkoviiksi kummasteli.
"No hän uhkaili minua sillä, että ottaa pennut mukaan niin sanottuun armeijaansa ja minä raivostuin aivan silmittömästi", kerroin samalla, kun tepastelimme leiriin.
"Minä voin kertoa Suurtähdelle", Aurinkoviiksi sanoi. Tassuttelin pentutarhalle. Pennut leikkivät siellä.
"Nyt nukkumaan, haluatteko kuulla iltasaduksi seikkailun ihan tältä päivältä?"

Nimi: Aurinkoviiksi

26.02.2017 18:40
Sori, en tiedä miten tosta tuli tollainen. Ehkä tein jotain väärin?

Nimi: Aurinkoviiksi

26.02.2017 18:39
Aurinkoviiksi oli taas kerran jakamassa partioita suurkiven juurella.
- Utusiipi, Kyyhkysiipi, Kimalaistassu, Harakkasulka ja Mustatassu. Te partioitte joen reunan, Aurinkoviiksi jakoi:
- Te Ruusulehti, Laikkusiipi, Kivimarja ja Nopsahäntä metsästätte. Saatte valita mistä.
Kun partiot lähtivät leiristä, Aurinkoviiksi katseli ympärilleen ja näki Aamutassun loikoilevan aurinkoisessa kohdassa.
- Saatko osallistua koulutukseen? Aurinkoviiksi kysyi Aamutassulta.
- En ole ihan varma, punertavanruskea naaras maukui:
- Purotulva sanoi vain hetki sitten, että minun pitäisi levätä hieman.
- Selvä, Aurinkoviiksi naukui:
- Käyn kysymässä asiaa Purotulvalta.
Aamutassun mestari kaartoi parantajan pesään. Purotulvaa ei näkynyt, mutta Näätätassu tuli Aurinkoviikseä vastaan.
- Hei, naaras naukui:
- Voinko auttaa jotenkin?
- Haluasin tavata mestarisi, Aurinkoviiksi maukui.
- Purotulva on lajittelemassa yrttejä, mutta voin hakea hänet, Näätätassu naukui.
Aurinkoviiksi istahti odottelemaan, kun mustavalkea naaras kipitti onkaloihin hakemaan mestariaan. Kohta Näätätassu tulikin Purotulvan kanssa yrttivarastoista.
- Halusin vain kysyä miten Aamutassun käpälä voi, Aurinkoviiksi maukui:
- Hän ei itse tiennyt tarkkaan pitäisikö hänen levätä kauankin.
- Hänen käpläänsä mennyt piikki oli mennyt syvälle ja käpälä oli hieman tulehtunut. Aamutassun pitäisi levätä leirissä vaikka kolme auringonnousua. Sitten naaraan tassu olisi ainakin varmasti parantunut, Purotulva maukui samalla kun etsi jotain rohdosta:
- Voisit viedä tämän hänelle.
Parataja työnsi Aurinkoviiksen eteen pienen lehteen käärityn nyytin.
- Sen pitäisi lievittää kipua hänen tassussaan, Purotulva vielä maukaisi ennen kuin katosi taas yrttivarastoon.
- Kiitos, Aurinkoviiksi huikkasi parantajan perään.
- Eipä kestä, kuului jostain pesän nurkasta.
Aurinkoviiksi kävi viemässä yrtit Aamutassulle.
- Et voi osallistua koulutukseen kolmeen auringonnousuun, Aurinkoviiksi maukui oppilaalleen.
- Kolmeen auringonnousuun? Aamutassu toisti tyrmistyneenä:
- Raitatassu ja Harmaatassu pääsevät siinä ajassa rutkasti edelleni.
- Se on kestettävä, Aurinkoviiksi naukui myötätuntoisesti:
- Lisäksi sinun pitäisi syödä nämä.
Aurinkoviiksi laski oppilaansa eteen Purotulvan antaman yrttinyytin.
Aamutassu huokaisi ja otti nyytin maasta.
- Kiitos, naaras naukaisi ennen kuin katosi oppilaiden pesään.
Aurinkoviiksi etsi Hopeaturkkia. Kohta naaras löytyikin makoilemasta aurinkoisilla kivillä.
- Hei, Hopeaturkki tervehti Aurinkoviistä, kun kolli loikkasi kivelle.
- Hei, Aurinkoviiksi kehräsi ja nuolaisi kumppaninsa päätä.
Hetken hiljaisuuden jälkeen Hopeaturkki kysyi epävarmasti:
- Haluaisitko saada joskus pentuja?
- Mitä luulet, Aurinkoviiksi kysyi:
- Tietenkin haluaisin.
Hopeaturkki katsoi lempeästi kumppaniaan ja kehräsi hiljaa.

//Hopea?Aurinkoviiksi oli taas kerran jakamassa partioita suurkiven juurella.
- Utusiipi, Kyyhkysiipi, Kimalaistassu, Harakkasulka ja Mustatassu. Te partioitte joen reunan, Aurinkoviiksi jakoi:
- Te Ruusulehti, Laikkusiipi, Kivimarja ja Nopsahäntä metsästätte. Saatte valita mistä.
Kun partiot lähtivät leiristä, Aurinkoviiksi katseli ympärilleen ja näki Aamutassun loikoilevan aurinkoisessa kohdassa.
- Saatko osallistua koulutukseen? Aurinkoviiksi kysyi Aamutassulta.
- En ole ihan varma, punertavanruskea naaras maukui:
- Purotulva sanoi vain hetki sitten, että minun pitäisi levätä hieman.
- Selvä, Aurinkoviiksi naukui:
- Käyn kysymässä asiaa Purotulvalta.
Aamutassun mestari kaartoi parantajan pesään. Purotulvaa ei näkynyt, mutta Näätätassu tuli Aurinkoviikseä vastaan.
- Hei, naaras naukui:
- Voinko auttaa jotenkin?
- Haluasin tavata mestarisi, Aurinkoviiksi maukui.
- Purotulva on lajittelemassa yrttejä, mutta voin hakea hänet, Näätätassu naukui.
Aurinkoviiksi istahti odottelemaan, kun mustavalkea naaras kipitti onkaloihin hakemaan mestariaan. Kohta Näätätassu tulikin Purotulvan kanssa yrttivarastoista.
- Halusin vain kysyä miten Aamutassun käpälä voi, Aurinkoviiksi maukui:
- Hän ei itse tiennyt tarkkaan pitäisikö hänen levätä kauankin.
- Hänen käpläänsä mennyt piikki oli mennyt syvälle ja käpälä oli hieman tulehtunut. Aamutassun pitäisi levätä leirissä vaikka kolme auringonnousua. Sitten naaraan tassu olisi ainakin varmasti parantunut, Purotulva maukui samalla kun etsi jotain rohdosta:
- Voisit viedä tämän hänelle.
Parataja työnsi Aurinkoviiksen eteen pienen lehteen käärityn nyytin.
- Sen pitäisi lievittää kipua hänen tassussaan, Purotulva vielä maukaisi ennen kuin katosi taas yrttivarastoon.
- Kiitos, Aurinkoviiksi huikkasi parantajan perään.
- Eipä kestä, kuului jostain pesän nurkasta.
Aurinkoviiksi kävi viemässä yrtit Aamutassulle.
- Et voi osallistua koulutukseen kolmeen auringonnousuun, Aurinkoviiksi maukui oppilaalleen.
- Kolmeen auringonnousuun? Aamutassu toisti tyrmistyneenä:
- Raitatassu ja Harmaatassu pääsevät siinä ajassa rutkasti edelleni.
- Se on kestettävä, Aurinkoviiksi naukui myötätuntoisesti:
- Lisäksi sinun pitäisi syödä nämä.
Aurinkoviiksi laski oppilaansa eteen Purotulvan antaman yrttinyytin.
Aamutassu huokaisi ja otti nyytin maasta.
- Kiitos, naaras naukaisi ennen kuin katosi oppilaiden pesään.
Aurinkoviiksi etsi Hopeaturkkia. Kohta naaras löytyikin makoilemasta aurinkoisilla kivillä.
- Hei, Hopeaturkki tervehti Aurinkoviistä, kun kolli loikkasi kivelle.
- Hei, Aurinkoviiksi kehräsi ja nuolaisi kumppaninsa päätä.
Hetken hiljaisuuden jälkeen Hopeaturkki kysyi epävarmasti:
- Haluaisitko saada joskus pentuja?
- Mitä luulet, Aurinkoviiksi kysyi:
- Tietenkin haluaisin.
Hopeaturkki katsoi lempeästi kumppaniaan ja kehräsi hiljaa.

//Hopea?Aurinkoviiksi oli taas kerran jakamassa partioita suurkiven juurella.
- Utusiipi, Kyyhkysiipi, Kimalaistassu, Harakkasulka ja Mustatassu. Te partioitte joen reunan, Aurinkoviiksi jakoi:
- Te Ruusulehti, Laikkusiipi, Kivimarja ja Nopsahäntä metsästätte. Saatte valita mistä.
Kun partiot lähtivät leiristä, Aurinkoviiksi katseli ympärilleen ja näki Aamutassun loikoilevan aurinkoisessa kohdassa.
- Saatko osallistua koulutukseen? Aurinkoviiksi kysyi Aamutassulta.
- En ole ihan varma, punertavanruskea naaras maukui:
- Purotulva sanoi vain hetki sitten, että minun pitäisi levätä hieman.
- Selvä, Aurinkoviiksi naukui:
- Käyn kysymässä asiaa Purotulvalta.
Aamutassun mestari kaartoi parantajan pesään. Purotulvaa ei näkynyt, mutta Näätätassu tuli Aurinkoviikseä vastaan.
- Hei, naaras naukui:
- Voinko auttaa jotenkin?
- Haluasin tavata mestarisi, Aurinkoviiksi maukui.
- Purotulva on lajittelemassa yrttejä, mutta voin hakea hänet, Näätätassu naukui.
Aurinkoviiksi istahti odottelemaan, kun mustavalkea naaras kipitti onkaloihin hakemaan mestariaan. Kohta Näätätassu tulikin Purotulvan kanssa yrttivarastoista.
- Halusin vain kysyä miten Aamutassun käpälä voi, Aurinkoviiksi maukui:
- Hän ei itse tiennyt tarkkaan pitäisikö hänen levätä kauankin.
- Hänen käpläänsä mennyt piikki oli mennyt syvälle ja käpälä oli hieman tulehtunut. Aamutassun pitäisi levätä leirissä vaikka kolme auringonnousua. Sitten naaraan tassu olisi ainakin varmasti parantunut, Purotulva maukui samalla kun etsi jotain rohdosta:
- Voisit viedä tämän hänelle.
Parataja työnsi Aurinkoviiksen eteen pienen lehteen käärityn nyytin.
- Sen pitäisi lievittää kipua hänen tassussaan, Purotulva vielä maukaisi ennen kuin katosi taas yrttivarastoon.
- Kiitos, Aurinkoviiksi huikkasi parantajan perään.
- Eipä kestä, kuului jostain pesän nurkasta.
Aurinkoviiksi kävi viemässä yrtit Aamutassulle.
- Et voi osallistua koulutukseen kolmeen auringonnousuun, Aurinkoviiksi maukui oppilaalleen.
- Kolmeen auringonnousuun? Aamutassu toisti tyrmistyneenä:
- Raitatassu ja Harmaatassu pääsevät siinä ajassa rutkasti edelleni.
- Se on kestettävä, Aurinkoviiksi naukui myötätuntoisesti:
- Lisäksi sinun pitäisi syödä nämä.
Aurinkoviiksi laski oppilaansa eteen Purotulvan antaman yrttinyytin.
Aamutassu huokaisi ja otti nyytin maasta.
- Kiitos, naaras naukaisi ennen kuin katosi oppilaiden pesään.
Aurinkoviiksi etsi Hopeaturkkia. Kohta naaras löytyikin makoilemasta aurinkoisilla kivillä.
- Hei, Hopeaturkki tervehti Aurinkoviistä, kun kolli loikkasi kivelle.
- Hei, Aurinkoviiksi kehräsi ja nuolaisi kumppaninsa päätä.
Hetken hiljaisuuden jälkeen Hopeaturkki kysyi epävarmasti:
- Haluaisitko saada joskus pentuja?
- Mitä luulet, Aurinkoviiksi kysyi:
- Tietenkin haluaisin.
Hopeaturkki katsoi lempeästi kumppaniaan ja kehräsi hiljaa.

//Hopea?Aurinkoviiksi oli taas kerran jakamassa partioita suurkiven juurella.
- Utusiipi, Kyyhkysiipi, Kimalaistassu, Harakkasulka ja Mustatassu. Te partioitte joen reunan, Aurinkoviiksi jakoi:
- Te Ruusulehti, Laikkusiipi, Kivimarja ja Nopsahäntä metsästätte. Saatte valita mistä.
Kun partiot lähtivät leiristä, Aurinkoviiksi katseli ympärilleen ja näki Aamutassun loikoilevan aurinkoisessa kohdassa.
- Saatko osallistua koulutukseen? Aurinkoviiksi kysyi Aamutassulta.
- En ole ihan varma, punertavanruskea naaras maukui:
- Purotulva sanoi vain hetki sitten, että minun pitäisi levätä hieman.
- Selvä, Aurinkoviiksi naukui:
- Käyn kysymässä asiaa Purotulvalta.
Aamutassun mestari kaartoi parantajan pesään. Purotulvaa ei näkynyt, mutta Näätätassu tuli Aurinkoviikseä vastaan.
- Hei, naaras naukui:
- Voinko auttaa jotenkin?
- Haluasin tavata mestarisi, Aurinkoviiksi maukui.
- Purotulva on lajittelemassa yrttejä, mutta voin hakea hänet, Näätätassu naukui.
Aurinkoviiksi istahti odottelemaan, kun mustavalkea naaras kipitti onkaloihin hakemaan mestariaan. Kohta Näätätassu tulikin Purotulvan kanssa yrttivarastoista.
- Halusin vain kysyä miten Aamutassun käpälä voi, Aurinkoviiksi maukui:
- Hän ei itse tiennyt tarkkaan pitäisikö hänen levätä kauankin.
- Hänen käpläänsä mennyt piikki oli mennyt syvälle ja käpälä oli hieman tulehtunut. Aamutassun pitäisi levätä leirissä vaikka kolme auringonnousua. Sitten naaraan tassu olisi ainakin varmasti parantunut, Purotulva maukui samalla kun etsi jotain rohdosta:
- Voisit viedä tämän hänelle.
Parataja työnsi Aurinkoviiksen eteen pienen lehteen käärityn nyytin.
- Sen pitäisi lievittää kipua hänen tassussaan, Purotulva vielä maukaisi ennen kuin katosi taas yrttivarastoon.
- Kiitos, Aurinkoviiksi huikkasi parantajan perään.
- Eipä kestä, kuului jostain pesän nurkasta.
Aurinkoviiksi kävi viemässä yrtit Aamutassulle.
- Et voi osallistua koulutukseen kolmeen auringonnousuun, Aurinkoviiksi maukui oppilaalleen.
- Kolmeen auringonnousuun? Aamutassu toisti tyrmistyneenä:
- Raitatassu ja Harmaatassu pääsevät siinä ajassa rutkasti edelleni.
- Se on kestettävä, Aurinkoviiksi naukui myötätuntoisesti:
- Lisäksi sinun pitäisi syödä nämä.
Aurinkoviiksi laski oppilaansa eteen Purotulvan antaman yrttinyytin.
Aamutassu huokaisi ja otti nyytin maasta.
- Kiitos, naaras naukaisi ennen kuin katosi oppilaiden pesään.
Aurinkoviiksi etsi Hopeaturkkia. Kohta naaras löytyikin makoilemasta aurinkoisilla kivillä.
- Hei, Hopeaturkki tervehti Aurinkoviistä, kun kolli loikkasi kivelle.
- Hei, Aurinkoviiksi kehräsi ja nuolaisi kumppaninsa päätä.
Hetken hiljaisuuden jälkeen Hopeaturkki kysyi epävarmasti:
- Haluaisitko saada joskus pentuja?
- Mitä luulet, Aurinkoviiksi kysyi:
- Tietenkin haluaisin.
Hopeaturkki katsoi lempeästi kumppaniaan ja kehräsi hiljaa.

//Hopea?

Nimi: Aurinkoviiksi

26.02.2017 12:27
Aurinkoviiksi haukotteli ja nousi ylös vuoteeltaan. Hopeaturkki nukkui vielä. Aurinkoviiksi tallusteli aukiolle. Aukio oli tyhjä. Kukaan muu ei ollut vielä herännyt, vaikka oli jo melkein auringonnousu. Aurinkoviiksi venytteli ja haukotteli. Sitten kolli makoili hetken aurinkoisilla kivillä, jotka olin lämmetä. Kun kissoja alkoi nousta ja aukio täyttyi, Aurinkoviiksi käveli suurkiven alle jakamaan partioita.
- Hopeaturkki, Lumikukka, Pihkaturkki ja Jäätassu. Te menette Aurinkoklaanin rajalle partioimaan, Aurinkoviiksi maukui:
- Malvahäntä, Kuisketuuli, Hallatassu ja Laikkusiipi. Te metsästätte joen varrelta.
Sitten Aurinkoviiksi kääntyi Aamutassun puoleen.
- Me menemme harjoittelemaan taisteluliikkeitä, Aurinkoviiksi maukui oppilaalleen.
Aurinkoviiksi ja Aamutassu kävelivät metsän läpi harjoitusaukiolle.
- Mitä harjoittelemme tänään, punertava naaras kysyi.
- Kertaamme samaa liikettä kuin viime kerralla, Aurinkoviiksi naukui:
- Muistatko vielä mikä se oli?
- Muistan, Aamutassu hihkaisi:
- Eikö se ollut: hiipiminen, kierähdys ja hyppy vastustajan selkään?
- Aivan oikein, Aurinkoviiksi kehräsi:
- No, koita sitä liikettä minuun.
Aamutassu nyökkäsi. Naaras lähti hiipimään kohti mestariaan. Kun Aamutassu oli hyppyetäisyyden päässä Aurinkoviiksi loikkasi kohti oppilastaan. Aamutassu kierähti nopeasti pois alta ja loikkasi Aurinkoviiksen niskaan. Aurinkoviiksi lösähti tahallaan oppilaansa alla veltoksi.
- Luovutatko, naaras kysyi.
Aurinkoviiksi ei vastannut vaan ponnisti nopeasti ylös maasta ja loikki pois oppilaansa alta. Kohta Aamutassu tallusti nolon näköisenä pusikosta.
* Muistan miltä tuntui, kun Laikkusiipi heitti minut tuolla tavoin * Aurikoviiksi ajatteli mielessään.
- Senkin lurjus, Aamutassu mutisi pilke silmäkulmassaan:
-Vielä minä kostan sinulle!
Naaras loikkasi kohti Aurinkoviikseä, mutta Aurinkoviiksi väisti nopeasti ja Aamutassu lensi taas puskaan.
- Epäreilua, Aamutassu puhisi kömpiessään ulos pensaasta.
- Se liike meni jo hienosti, Aurinkoviiksi kehui:
- Muista kuitenkin olla aina valmiina. Vastustaja ei koskaan kuovuta. Voimme lähteä leiriin päin. Harjoittelit tänään hienosti.
Kun Aurinkoviiksi ja Aamutassu olivat jo melkein leirissä, Aamutassu kiljahti:
- Aih! Käpälääni sattuu.
Aurinkoviiksi katsoi Aamutassun käpälää ja totesi:
- En ole mikään parantaja, mutta luulisin, että käpälässäsi on tikku.
- Mennään nopeasti leiriin, Aamutassu naukui:
- Haluan käydä Purotulvan luona ennen kuin käpäläni tulehtuu.
Aamutassu alkoi nilkuttaa nopeasti kohti leiriä. Aurinkoviiksi käveli oppilaansa rinnalla ja tuki tätä kun naaras meinasi horjahtaa.
Leirissä Aamutassu lähti kohti parantajan pesää.
- Haluatko, että tulen mukaan? Aurinkoviiksi kysyi.
- Ei tarvitse, pärjään kyllä itsekin, Aamutassu naukaisi kuin häntä olisi kohdeltu samalla tavalla kuin pentua.
- Selvä, Aurinkoviiksi naukui:
- Tule iloittamaan minulle jos et voi esimerkiksi poistua leiristä vähään aikaan.
- Tulen, Aamutassu naukui ja lähti nilkuttamaan kohti parantajan pesää.
Aurinkoviiksi käveli tuoresaalsikasalle. Hopeaturkki oli siellä. Naaras söi juuri rastasta. Aurinkoviiksi valitsi itselleen myyrän.
- Menikö partiossa hyvin, Aurinkoviiksi kysyi kumppaniltaan.
- En ole enää mikään oppilas, jota täytyy auttaa joka tilanteessa, Hopeaturkki maukui ja läpsäisi Aurikoviikseä korvalle.
- Minä jo ihan totuin siihen, että sinusta saa koko ajan olla huolehtimassa, Aurinkoviiksi maukaisi leikkisäsi.
Hopeaturkki tuhahti ja hymyili kumppanilleen.

//Hopea?

Nimi: Kipinäturkki

26.02.2017 10:50
Tunsin pienen käpälän koskettavan minua. Avasin silmäni.
"Minulla on nälkä", Takiaispentu miukui.
"Selvä, onko muillakin nälkä?" kysyin.
"On!" pennut vastasivat kuin yhdestä suusta. Asetuin hyvään asentoon ja pennut ryömivät luokseni. Silitin hännälläni hellästi pentuja. Tiikeripentu oli syönyt ensimmäisenä.
"Milloin meistä tulee oppilaita?" kolli kysyi.
"Ihan pian", naukaisin.
"Jos olette kiltisti", lisäsin hieman hymyillen.
"Minä olen varmasti kaikista kiltein", Tiikeripentu ylpeili. Muut pennut katsoivat veljeään epäuskoisina.
"Oikeastikko?" Myrskypentu tyrskähti. Sitten kaikki pennut purskahtivat iloiseen nauruun. Tiikeripentu sai itsensä kokoon ja kysyi sitten minulta:
"Mutta montako kuuta pitää vielä odottaa?"
"Ei enään montaa. Sanoisin, että kaksi", naukaisin hilpeästi. Tiikeripentu nyökkäsi ja pomppi sitten iloisesti sisarustensa luokse. Minä asetuin makuulle. Pantteriturkki tuli pian luokseni hiiri hampaissaan. Hän pudotti hiiren eteeni.
"Kiitos", kehräsin. Pantteriturkki nyökkäsi ja hiipi sitten riehuvien pentujen luokse.
"Isä!" Myrskypentu huudahti. Hetkessä kaikki pennut olivat Pantteriturkin päällä.
"Häivy reviiriltämme katala Aurinkoklaanilainen!" Tulipentu hihkui. Söin hiirtäni huvittuneena. Tämä oli mukavaa viihdettä. Pennut hyökkäilivät Pantteriturkin päälle ja Pantteriturkki esitti olevansa alakynnessä. Syötyäni hiiren tassuttelin kumppanini ja pentujeni luokse.
"Pentukullat. Isänne pitäisi hoitaa soturin tehtäviä. Hän tulee varmasti tervehtimään teitä taas illemmalla", naukaisin pikaisesti ja päästin Pantteriturkin lähtemään partioon.
"Miksi hän ei voi leikkiä koko ajan meidän kanssamme?" Tiikeripentu nurisi.
"Noh, ymmärrätte sen sitten isompina", sanoin lempeästi. Tiikeripentu kallisti päätään.
"Minulla on väsy", kolli maukui.
"Tulkaahan sitten, aika mennä nukkumaan", sanoin. Pennut seurasivat minua pentutarhaan. He käpertyivät vatsani kaarteeseen mukaviin asentoihin Tiikeripentu nukahti ihan heti. Takiaispentu ja Tulipentukin nukahtivat pian. Myrskypentu ei oikein tahtonut saada unta.
"Tulehan pikkuiseni", sanoin ja nousin varovaisesti ylös. Naaras seurasi minua ulos. Istahdimme katselemaan Hopeahäntään.
"Tiedätkö, minun emoni on tuolla", sanoin ja viittasin hännälläni taivaalle.
"Sinä olet saanut nimesi hänen mukaansa. Hän oli nimeltään Myrskymieli. Hän oli hyvin samanlainen kuin minä. Tai ainakin olen kuullut niin. Hän nimittäin kuoli, kun minä synnyin", naukaisin surullisesti. Myrskypennun silmäluomet alkoivat lupsahdella kiinni ja pian tuo tuhisi tyytyväisenä jalkaani vasten. Kannoin tyttäreni takaisin pentutarhaan. Pentuni olivat kyllä suloisia.

Nimi: Aurinkoviiksi

26.02.2017 08:39
Liitolehti oli juuri astellut ulos pentutarhasta. Hän oli nähnyt Kipinäturkin pennut, mutta ei ollut koskenut yhteenkään.
* Mitä se luopio aikoo. Ei hänellä ole mitään oikeutta tulla leiriimme ilman lupaa.
Aurinkoviiksi käänsi katseensa taas Liitolehteen. Kolli antoi joukoilleen merkin perääntyä. Luopio itsekin perääntyi pois leiristä. Sitä ennen hän kuitenkin huusi niin, että koko leiri kuuli:
- Tämä ei jäänyt tähän! Minä palaan vielä!
Sitten kaikki Liitolehden joukot olivat poissa.
- Mitä äskettäin oikein tapahtui, Paatsamajalka kysyi Aurinkoviikseltä.
- En ole oikein varma, Aurinkoviiksi naukui epävarmasti:
- Mitä hän täältä halusi? Näytti, että hän halusi nähdä vain Kipinäturkin pennut.
- Omituista, Paatsamajalka maukui.
Onneksi Suurtähden partio palasi piakkoin.
- Mitä täällä on tapahtunut? Miksi täällä tuoksuu näin oudolta? Ja ennen kaikkea, miksi täällä haisee Liitolehti, Suurtähti kysyi varapäälliköltään.
- Liitolehti kävi täällä valtavan kissajoukon kanssa täällä, Aurinkoviiksi maukaisi:
- En tiedä olivatko ne erakkoja vai kotikisuja. Saattoivat olla vaikka kaikki luopiota.
- Veivätkö he mitään? päällikkö kysyi.
- Eivät, Aurinkoviiksi maukui:
- Liitolehti halusi vain nähdä Kipinäturkin pennut.
- Selvä, Suurtähti maukui ja viittasi Aurinkoviikseä seuraamaan häntä päällikön pesään.
Aurinkoviiksi loikki päällikkönsä perään.
- Emme vainunneet Liitolehteä koko matkan aikana, päällikkö naukui vakavasti:
- Vainusimme suuren kissajoukon, joka todennäköisesti oli se jonka kanssa Liitolehti tuli leiriimme. Pitäisikö meidän vain odottaa, että Liitolehti tulee takasin leiriimme?
- Mahdollisesti, varsinkin jos etsintäpartiolla on jatkossakin näin huono tuuri. Mutta silti Liitolehden joukot ovat suuremmat kuin meidän klaanimme. Mistä hän on voinut löytää niin monta kissaa.
- Hän on varmaankin kulkenut kaksijalkalassa, Suurtähti naukaisi miettivästi:
- Voit mennä, saat pitää loppupäivän vapaata. Lähetä vielä yksi partio Aurinkoklaanin rajalle.
Aurinkoviiksi kääntyi ja lähti päällikön pesästä.
- Nopsahäntä, Paatsamajalka ja Kuisketuuli oppilaineen. Lähdette vielä nyt illalla rajapartioon Aurinkoklaanin rajalle.
- Selvä, kissat naukaisivat ja lähtivät ulos leiristä.
Aurinkoviiksi otti tuoresaaliskasasta myyrän, hotkaisi sen nopeasti ja suuntasi kohti sotureiden pesää. Hopeaturkki torkkui jo paikallaan Aurinkoviiksen vieressä. Aurinkoviiksi läski häntänsä kumppaninsa lavalle ja nukahti.

Nimi: Hopeaturkki

26.02.2017 08:02
Kipinäturkki katsoi minua ja Aurinkoviikseä kummissaan. Kohautin lapojani. Ehkä näin oli ihan hyvä.
Liitolehti poistui leiristä muut "esiteltävinä" olleet kissat mukanaan. Näitä kissoja ei Suurtähden partio peittoaisi.
*Parempi vain etteivät he törmänneet Liitolehteen* mietin, ja tunsin kylmiä väreitä.
Katselin muiden klaanilaisten kanssa Liitolehden erakkojoukon lähtöä. Teki mieli hyökätä hänen kimppuunsa, mutten uskaltanut. Minua häiritsi, että Liitolehti oli tuonut niin monta kissaa mukanaan.
"Hyvä että hän lähtee", sanoin Aurinkoviikselle ja hymyilin tuolle.
"Mitä voisimme nyt tehdä?" kysyin kumppaniltani.


//Aurinko? Iha sika mini mut.. Ja nii, mä poistan/poistin ton edellisen tarinan koska se oli liian lyhyt. :)

Nimi: Kipinäturkki.

26.02.2017 05:51
"Haluan nähdä Kipinäturkin", kuulin Liitolehden sanovan. Patistin pentuni sisemmälle pentutarhaan.
"Pysykää täällä. Ulkona on tosi vaarallista", sanoin pikkuisille. Sitten pujahdin nopeasti parantajan pesälle.
"Onko Takiaispentu valmis tulemaan takaisin pentutarhaan?" kysyin.
"On. Hänen pitää kuitenkin ottaa rauhallisesti", Purotulva maukui. Takiaispentu kipitti luokseni.
"Tule, ulkona on Liitolehti, ja niinkuin olen kertonut, hän on paha", kuiskasin. Kolli nyökkäsi, hiivimme yhdessä aukion poikki pentutarhalle. Liitolehti väitteli yhä Aurinkoviiksen ja Hopeaturkin kanssa. Pujahdimme nopeasti sisään pentutarhaan. Onnekseni kaikki pennut olivat vielä pentutarhassa. Tuuppasin pentuja kevyesti taaksepäin. Halusin heidän olevan mahdollisimman turvassa. Vein pennut pentutarhan kaukaisimmat nurkkaan.
"Nyt pysytte täällä aivan hiljaa, muuten käy huonosti", käskin terävästi. Pennut nyökkäsivät peloissaan.
"Minä menen katsomaan mikä tilanne on." Tassuttelin ulos. Liitolehti yritti tunkea pentutarhalle päin. Klaanikissat estivät häntä parhaansa mukaan, mutta kun Liitolehden seuralaiset tulivat auttamaan, klaanikissat jäivät häviölle. Liitolehti lähestyi uhkaavasti minua.
"Noh, missä pennut ovat?" hän murisi.
"En kerro, varmaan arvaat sen itsekin", sanoin kylmäsi.
"Mitä sinä aiot tehdä heille?"
"Hah, enhän minä sitä voi tietää, mutta jos he tulevat mukaani he ovat varmasti turvassa", Liitolehti sanoi samalla, kun lähestyi minua. Hän yritti tunkea ohitseni pentutarhaan. Aurinkoviiksi ja Hopeaturkki tulivat auttamaan minua. Kun Liitolehden apujoukot yrittivät tulla auttamaan häntä, hän sanoi yllätyksekseni vain:
"Ei, tämän minä hoidan itse." Yritimme olla päästämättä Liitolehteä pentutarhaan, mutta hän tunki aivan väkisin sisälle. Pian hän olikin jo pentujani luona. Kumarruin suojelevasti heidän ylleen. Liitolehti katseli pentuja.
"Vai niin, heitä on sitten ihan neljä kappaletta", kolli maukui.
"Niin, mitä se sinua liikuttaa?" kysyin napakasti. Luopio katsoi minua huvittuneena.
"No, minähän sanoin, että otan siitä selvää. Mitkäsn iiden nimet ovatkaan?" kolli kysyi.
"Ei se kuulu sinulle, mutta jos aivan välttämättä haluat tietää, he ovat Tiikeripentu, Tulipentu, Myrskypentu ja Takiaispentu", vastasin kipakasti. Kolli nyökkäsi. Sitten hän tallusteli takaisin aukiolle koskematta pentuihin. Katsoin Aurinkoviikseä ja Hopeaturkkia kummissani.


//Aurinko? Hopea?

Nimi: Hopeaturkki

25.02.2017 18:05
Leiriin virtasi monia kissoja. Katselin Liitolehteä, joka virnuili kumppanilleni. Paljastin hampaani ja kävelin hitaasti kahden kollin luo.
"Miksi tulit tänne? Oletko niin heikko että joudut pyytämään meiltä apua?" kysyin ivallisesti.
Klaanikissojen läpi kävi tyytyväinen kohahdus.
Aurinkoviiksi laski häntänsä lavoilleni. Uskoin että hän yritti viestiä minulle sanaa: "Rauhoitu".
Liitolehti pysyi tyynenä.
"Itse asiassa en. Tahdon nähdä perhettäni, ja myös jotakin muuta.." hän naukaisi ja vilkaisi pentutarhaa päin.
"Kipinäturkin", hän murahti ilkeästi.
"Miksi sinä häntä kaipaat?" kysyin ja astuin kollin näkökentän eteen niin, ettei tuo nähnyt ystävääni joka yritti pitää pentunsa sisällä pentutarhassa.

/Joku? Sori taas mini

Nimi: Kipinäturkki

25.02.2017 15:41
Loikoilin pentutarhan edessä. Liitolehden etsintäpartio oli juuri lähtenyt Suurtähti johdossa. Pantteriturkkikin oli ollut partiossa ja jännitin hänen puolestaan. Nousin ylös ja menin sisälle pentutarhaan. Tiikeripentu makasi sammalilla. Kolli oli ollut järkyttynyt ja väsynyt, kun tuo oli eilen tuotu leiriin. En ollut ehtinyt kysyä mikä tai kuka pennun oli vienyt pois leiristä. Tassuttelin pentuni luokse.
"Muistatko yhtään mikä sinut vei pois leiristä?" kysyin lempeästi. Tiikeripentu värähti.
"Se oli iso ja sen turkki oli ruskea. Ja se oli kissa", kolli miukui. Katsoin pentua.
"Tuo kuvaa Liitolehteä", totesin rauhallisesti.
"Hän oli aika uhkarohkea, kun tuli leiriin ja vieläpä aivan lähelle minua. Olisin voinut herätä." Jätin Tiikeripennun rauhaan ja tassuttelin takaisin aukiolle. Siellä loput pennut leikkivät iloisesti. Aamutassu ja Harmaatassu tulivat heidän luokseen ja kertoivat jostain taistelujutusta. Hetken kuluttua oppilaat alkoivat pentujen pyynnöstä näyttää taisteluliikkeitä. Pennut katselivat kiinnostuneina, kun oppilaat taistelivat toisiaan vastaan. Tuhahdin hilpeästi. Näin Aurinkoviiksen aukiolla. Kolli oli saanut leirin vastuulleen siksi aikaa, kun Suurtähti oli poissa. Tassuttelin hänen luokseen.
"Hei, kuinkas hurisee?" kysyin varapäälliköltä.
"Kyllähän tämä hetkellinen päällikkyys maistuu", kolli vastasi kiusoittelevasti. Tuuppasin Aurinkoviikseä kevyesti.
"Emo! Taiaispentua sattuu!" kuulin Myrskypennun äänen. Naaras säntäsi vierelleni.
"Anteeksi, on mentävä", naukaisin nopeasti. Aurinkoviiksi nyökkäsi. Seurasin pentuani.
"Mitä tapahtui?" kysyin kauhuissani, kun näin pienen pennun verisenä maassa.
"Hän koetti hypätä tuolta kiveltä takaisin maahan, mutta hän lipesi ja osui tuohon terävämpään kiveen", Myrskypentu miukui hädissään. Naaras oli aina niin vastuullinen. Nappasin Takiaispennun hampaisiini varovaisesti ja kuljetin kollin Purotulvan luokse. Selitin parantajalle nopeasti tapahtumat.
"Voisitko mennä hetkeksi ulos. Haluaisin rauhaa, kun työskentelen", parantaja pyysi.
"Kyllä, jos se auttaa pentuani", sanoin samalla, kun astelin ulos pesästä. Nyt minulla oli sitten kaksi täysin hyvävointista pentua. Tassuttelin pentutarhalle. Juuri, kun olin astumassa sisään, kuulin leirin sisäänkäynniltä tutun äänen:
"Terve." Liitolehti! Ja juuri, kun Suurtähden partio oli etsimässä, häntä. Aurinkoviiksi asteli Liitolehden luokse.
"Häivy", varapäällikkö murisi.
"En minä vaivautunut tänne asti häipyäkseni heti. Sitäpaitsi haluan esitellä teille pari kissaa", luopio maukui tyynesti. Hän heilautti häntäänsä ja leiriin alkoi virrata kissoja, paljon kissoja. Patistin pennut nopeasti sisälle. Kissojen virta oli päässyt sisälle leiriin. Heitä oli paljon enemmän, kun klaanikissoja!


//Aurinko?

Nimi: Hopeaturkki

25.02.2017 15:33
Heräsin. Olin nukahtanut kumppaniani vasten. Hän oli keskustellut kanssani Liitolehdestä.
"Kuule, Aurinkoviiksi", sanoin aluksi.
Aurinkoviiksi käänsi päätään minun suuntaani ja hymyili lempeästi.
"Minusta sinun kannattaisi odottaa. Jos Liitolehti luulee voivansa voittaa meidät, hän yrittää sitä pian.. ihan takuuvarmasti", sanoin hieman peloissani.
"Mutta sekin on vain jos", Aurinkoviiksi.
"Mutta ainahan sitä voi yrittää", kolli huokaisi ja kääntyi ympäri.
"Mitä tehdään?" hän kysyi minulta.
"En tiedä. Jutellaanko?" mietin.
"Sopii", kumppanini naukaisi ja laskeutui makuulle viereeni.
"Aiheesta toiseen, mutta... mietin tässä... että haluaisitko sinä joskus pentuja?" sanoin hieman epävarmasti.
Minua hieman hermostutti, mitä kolli vastaisi.

//Aurinko? Sori mini :(

Nimi: Aurinkoviiksi

25.02.2017 12:51
Olin juuri palannut Hopeaturkin kanssa kävelyretkeltä. Muuten retki oli mennyt hyvin, mutta olimme nähneet Liitolehden.
* En ymmärrä miksi Liitolehti vain oleksii Pilviklaanin reviirillä. Huvin vuoksiko? * Aurinkoviiksi mietti:
* Hän ilmestyy vain yhdelle tai kahdelle kissalle kerrallaan. Niin hän voi selviytyä taistelusta*
Aurinkoviiksi käveli Suurtähden pesälle, ja astui sisään.
- Liitolehti on taas nähty Pilviklaanin reviirillä, Aurinkoviiksi naukui hitaasti:
- Mitä voisimme tehdä asialle?
- En tiedä, Suurtähti maukui:
- Reviirimme ei ole valtavan suuri, mutta Liitolehti pystyy piiloutumaan meiltä jos käyttää tarpeeksi aivoja. Voisimme koota partion, jossa ovat klaanin parhaat vainuajat. Varmaan ainakin Ruusulehti, Malvahäntä ja Lumikukka. Voit koota partion. Johdan sitä itse. Jos se kirpunaivoinen kolli uskaltaa näyttäytyä varmistan, että saan itse repiä hänet riekaleiksi.
- Selvä, Aurinkoviiksi naukaisi:
- Menen kokoamaan partiota.
Aurinkoviiksi löysi Malvahännän ja Lumikukan tuoresaaliskasalta. Ruusulehti oli metsästämässä, mutta naaras palasi piakkoin leiriin.
- Lähdette Suurtähden kanssa vainuamaan Liitolehteä, Aurinkoviiksi maukui:
- Teidän lisäksenne partioon tulee vielä Pantteriturkki, käyn hakemassa hänet. Pyytäkää Suurtähteä odottamaan hetki.
- Selvä, Malvahäntä naukaisi ja nousi ylös.
Lumikukkakin nousi ylös. Tosin hieman vastahakoisesti. Olihan Liitolehti hänen veljensä.
- Älä sure, Aurinkoviiksi lohdutti naarasta:
- Sinun ei tarvitse koskea Liitolehteen jos et halua. Voit aina palata leiriin jos haluat.
Naaras nyökkäsi kiitollisesti ja lähti partionsa perään.
Aurinkoviiksi alkoi etsiä Pantteriturkkia. Kun kollia ei meinannut löytyä, Aurinkoviiksi meni pentutarhan edustalle jossa Kipinäturkki makoili.
- Oletko nähnyt Pantteriturkkia? Aurinkoviiksi kysyi Kipinäturkilta.
- Hän meni juuri sotueiden pesään tarkastamaan sujuuko sammalten vaihto Harmaatassulta hyvin, musta naaras maukui raottaen silmiään.
- Selvä. Kiitos tiedosta, Aurinkoviiksi maukui ja suuntasi kohti sotureiden pesälle.
Pantteriturkki löytyi kuin löytyikin sotureiden pesästä. Musta kolli oli juuri tarkastamassa makuualusia Harmaatassu vierellään.
- Sinun pitäisi lähteä Suurtähden partioon, Aurinkoviiksi naukui Pantteriturkille.
Pantteriturkki hätkähti hieman, mutta vastasi sitten:
- Sopii.
Pantteriturkki antoi vielä ohjeita oppilaallen ennen kuin lähti Aurinkoviiksen perässä ulos sotureiden pesästä. Pantteriturkki loikki partionsa mukaan viime hetkellä.
Aurinkoviiksi käveli aurinkokivelle, jolla Hopeaturkki loikoili.
- Mitä meidän pitäisi mielestäsi tehdä Liitolehden suhteen? Aurinkoviiksi kysyi.
- En tiedä, Hopeaturkki vastasi neuvottomana:
- Toivottavasti partio löytää sen luopion.
- Toivottavasti, Aurinkoviiksi naukui ja asetti häntänsä kumppaninsa lavalle.
- Kukaan ei ole täysin turvassa kun Liitolehti vaeltelee reviirillämme, Hopeaturkki maukui:
- Varsinkaan pennut.
Sitten Hopeaturkki nojasi Aurinkoviiksen lapaan, ja nukahti. Aurinkoviiksi katsoi lempeästi kumppaniaan.

//Hopea?

Nimi: Hopeaturkki

25.02.2017 11:01
Minusta oli tullut soturi muutama auringonnousu sitten. Olin tehnyt oman vuoteeni Aurinkoviiksen vuoteen viereen. Kumppanini tuhisi vieressäni, ja tuo taisi nähdä rauhallista unta.

Pian olin lähtenyt Aurinkoviiksen kanssa kävelylle metsään. Kuljin niin, että turkkini hipoi kollin turkkia. Kuulin rapinaa pensaikosta. Käännyimme ympäri karvat pörhössä.
"Liitolehti", Aurinkoviiksi murahti, kun ruskea kolli astui esiin.
"Ai hei, Aurinkoviiksi", Liitolehti sylkäisi inholla suustaan tuon nimen.
Viha kuohahti sisälläni.
"Ja terve, Hopeatassu. Edistyykö koulutus hyvin?" Liitolehti maukui ivallisesti.
"En ole Hopeatassu!" murahdin.
"No kuka sitten?" Liitolehti kysyi.
"Hopeaturkki", vastasin hieman ylpeänä.
"Sinusta tuli sitten viimein soturi. Olitkos niin huono, ettet päässyt kuin vasta nyt soturiksi", Liitolehti maukui ivallisesti ja hymyili minulle ilkeästi.
Murahdin. Paljastin kynteni ja hyökkäsin kollin kimppuun. Meillä oli oikeus tappaa tämä luopio. Aurinkoviiksi hyppäsi avukseni.
Liitolehti murahti. Läimäisin Liitolehteä poskelle, ja kiepahdin ympäri niin, että sain puraistua kollin takajalkaa. Aurinkoviiksi jakeli iskuja kuonoon.
Yhtäkkiä Liitolehti irtautui otteestani ja luikki pois.
"Pelkuri!" huusin hänen peräänsä.
Kylmät väreet kulkivat selässäni. Yhtäkkiä mieleni täyttyi kuvista, virtaava joki, Liitolehti ja Harmaatassu. Verinen joki, verinen Liitolehti, kuollut verinen Harmaatassu...
Pudistelin päätäni. Minun teki mieli tappaa Liitolehti. Laskin pääni Aurinkoviiksen lavoille.
Nyyhkytin hieman.

//Aurinko? :3

Nimi: Aurinkoviiksi

25.02.2017 09:17
- Tiikeripentu on kadonnut, Kipinäturkki naukui hätääntyneenä:
- Olen varma, että Liitolehti vei hänet. Näin hänet tänään metsässä. Kun hän kysyi montako pentua sain sanoin, että:
- Se ei kuulu sinulle!
Sitten Liitolehti naukui ilkeästi:
- Voinhan minä ottaa siitä itsekin selvää.
- Selvä, Aurinkoviiksi maukui rauhoittavasti:
- Ei ole mitään hätää. Me löydämme Tiikeripennun.
Aurinkoviiksi juoksi nopeasti Suurtähden pesälle.
- Minulla on tärkeää asiaa, varapäällikkö naukui:
- Kipinäturkin pentua ei löydy. Tiikeripentu on kadonnut. Kipinäturkki uskoo, että Tiikeripennun vei Liitolehti.
- Selvä, Suurtähti naukui:
- Olet varapäällikkö, järjestä etsintäpartiot.
- Selvä, Aurinkoviiksi maukui ja pujahti ulos pesästä.
- Paatsamajalka, Lumikukka ja Ruusulehti ovat yksi partio, Aurinkoviiksi määräsi:
- Toinen partio on minä, Malvahäntä ja Hopeatassu. Lähdetään heti.
Niin molemmat partiot juoksivat ulos leiristä. Aurinkoviiksen partio kaartoi Aurinkoklaani rajalle.
- Ei täällä ole ketään, Malvahäntä puhisi.
- Lähdetään takasin. Ehkä toinen partio on löytänyt jotain.
Aurinkoviiksen partio palasi takaisin leiriin. Toinen partio oli vielä etsimässä. Kun toinen partio palasi, Ruusulehden suussa roikkui pieni ruskea nyytti.
- Tiikeripentu, Kipinäturkki huudahti ja meni hakemaan pentuaan:
- Mistä löysitte hänet?
- Pentu oli yksin joen varrella, Paatsamajalka maukui:
- Sinne on niin pitkä matka, että en usko Tiikeripennun voivan kävellä itse sinne asti.
Aurinkoviiksi huomasi kuinka kylmät väreet kulkivat Kipinäturkin selkää pitkin. Silti naaras naukaisi vain:
- Kiitos. Kiitos todella paljon.

Nimi: Kipinäturkki

25.02.2017 07:59
Pentuni leikkivät pentutarhan lattialla. Raitatassu työnsi päänsä sisään.
"Minun piti tulla vaihtamaan makuualuset", kolli maukui.
"Selvä, pennut mennäänpäs ulos ettei häiritä Raitatassua", naukaisin samalla, kun patistin pennut ulos pentutarhasta.
"Haluaisitteko mennä kuuntelemaan klaaninvanhinten tarinoita?" kysyin. Tiikeripentu hyppeli jo klaaninvanhinten pesälle. Muut seurasivat perässä. Sitten pennut katosivat pesään. Minulla oli sellainen aavistus, että jotain tapahtuisi pian. Päätin lähteä kävelylle.
"Pennut lähden kävelylle", huikkasin klaaninvanhinten pesään. Sain vastaukseksi pienen murahduksen ja arvelin sen tulleen Tiikeripennulta. Lähdin leiristä. Kuljin metsässä, kun yhtäkkiä kuulin risahduksen takanani. Käännyin. Liitolehti asteli metsän varjoista luokseni.
"No, mutta. Siinähän on vanha ystäväni Kipinäturkki. Miksi sinua ei ole näkynyt metsässä pitkään aikaan?" Liitolehti maukui. Pysyin vaiti.
"Ahaa. Sinullahan on se kumppani, Pantteriturkki. Montako pentua saitte?" Liitolehti vastasi omaan kysymykseensä.
"Sehän ei kuulu sinulle", vastasin tyynesti. Pilviklaanin entinen varapäällikkö katsoi minua kiinnostuneena.
"No voinhan minä sen itsekin ottaa selville", Liitolehti nauroi ilkeästi ja katosi metsään. Katsoin taivaalle. Oli jo auringonhuippu. Lähdin leiriin. Ensimmäisenä kävin katsomassa olivatko pennut vielä klaaninvanhinten pesällä. Olivathan he.
"Haluatteko tulla välillä pihalle?" kysyin hilpeästi. Pennut taapersivat luokseni väsyneen näköisinä.
"He kertoivat ainakin kymmeneen toosi pitkää tarinaa", Myrskypentu valitti.
"Taidatte haluta nukkumaan. Eikö niin", sanoin lempeästi. Pentuni nyökkäsivät. Käperryimme makuualusille ja pian pennut tuhisivatkin jo tyytyväisinä. Minäkin painoin silmäni kiinni.

Heräsin. En edes muistanut mitä unta olin nähnyt. Katsoin pentuja. Kolmea pientä pentua. Siis kolmea! Missä yksi pentu oli? Tulin siihen johtopäätökseen, että Tiikeripentu oli kateissa. Säntäsin ulos. Ensimmäinen kissa johon törmäsin oli Aurinkoviiksi.
"Pentuni on kadonnut. Tiikeripentu on kadonnut!"

//Aurinko?

Nimi: Silverglow

25.02.2017 07:39
Kokemuspisteet:

Aurinkoviiksi: 20!

Kipinäturkki: 17.

Hopeatassu: 9. Soturionnittelut!

Nimi: Hopeatassu

25.02.2017 07:32
"Minusta tulee pian soturi", sanoin.
"Niinkö?" Aurinkoviiksi kysyi ilostuneena.
"Kyllä, minulla on huomenna arviointi", sanoin hymyillen.
"Hienoa!" varapäällikkö maukui.
"Mutta menen nyt nukkumaan, että varmasti jaksan huomenna. Hyvää yötä", sanoin, ja nousin ylös.
Katsoin pitkään Aurinkoviikseä, kunnes lähdin oppilaiden pesää kohti.

"Herätys!"
Raotin silmiäni ja pomppasin ylös.
Malvahäntä oli edessäni ja tuo hymyili hilpeästi.
"Aloitammeko jo?" kysyin.
"Kyllä", Malvahäntä vastasi.
Lähdin metsälle, ja Aurinkoviiksi ehti toivottaa hyvää metsästysonnea.

*Missä voisi olla saalista* mietin, ja raotin suutani.
Kitalakeeni tulvi voimakas linnun tuoksu.
Pudottauduin vaanimisasentoon, ja hiivin lintua lähemmäksi. Pian lintu saapui näkökenttääni.
Ponnistin ylös ja laskeuduin linnun päälle. Puraisin vielä napakasti niskasta kunnes lintu valahti veltoksi.
Kaivoin vähän maata linnun päälle. Sitten lähdin etsimään uusia riistaeläimiä.

Saavuin leiriin suussani kaksi lintua ja kolme hiirtä. Minulla oli mennyt yllättävän hyvin. Huomasin Aurinkoviiksen tulevan minua kohti, ja kävin nopeasti viemässä saaliini tuoresaaliskasaan.
"Hyvin meni!" kolli naukui päästessään luokseni.
"Kiitos", vastasin.
"Pian minusta tulee varmasti soturi", sanoin.
"Olet varmasti väsynyt", Aurinkoviiksi huomautti.
"Totta", haukottelin.
Oikeastaan vasta nyt huomasin, miten väsynyt olin oikeasti.
"Menenkin tästä hiukan lepäämään", nau´uin ja väläytin lempeän hymyn Aurinkoviikselle.
"Selvä", tuo sanoi ja nuolaisi poskeani.

Seuraavana aamuna herätessäni minusta tuntui jotenkin, että oli pakko käydä pentutarhalla Kipinäturkin luona.
Lähdin kävelemään pentutarhaa päin. Kun saavuin sinne, astelin varovasti Kipinäturkin petiä kohti.
"Hei, Kipinäturkki!" tervehdin kuningatarta.

Olin rupatellut pitkään Kipinäturkin kanssa, ja huomasin Aurinkoviiksen juttelemassa Suurtähden kanssa. Mietin, että jos meneillä oli jotakin tärkeää, minun kannattaisi ehkä odottaa, että Aurinkoviiksi tulisi luokseni.
Istahdin aurinkoon ja katselin varapäällikköä ja päällikköä. Tuntui kuluvan monia vuosia, miljoonia vuosia... En malttanut odottaa. Mitä jos he keskustelisivat soturinimestäni? Olisinko minä jo näin lähellä soturinimeäni ja soturiutta? Tuskinpa nyt sentään. En minä kuitenkaan vielä kaikkea osannut. Mutten usko että he juttelivat siitä, että minusta tulisi soturi, koska silloinhan he varmasti vilkuilisivat minua vähän väliä. He juttelivat varmasti jostakin muusta.
Pian Aurinkoviiksi sai asiansa Suurtähden kanssa loppuun, ja huomasi minut. Hän hymyili samalla kun hölkytti luokseni. Suurtähti katseli kauempaa.

//Aurinko? :3

Nimi: Aurinkoviiksi

24.02.2017 19:49
- Saako tulla sisään? Aurinkoviiksi kysyi pentutarhan ulkopuolelta.
- Tulkaa vain, kuului Kipinäturkin vastaus pentutarhasta.
Aurinkoviiksi ja Hopeatassu työntyivät sisään pentutarhaan.
- Täällä alkaa olla hieman ahdasta, joten menen hetkeksi ulos, Pantteriturkki naukaisi.
- Sopii, Kipinäturkki maukui:
- Tule pian takaisin.
- Varmasti tulen, Pantteriturkki naukui.
Sitten musta kolli luikahti ulos pesästä. Aurinkoviiksi katseli Kipinäturkin pentuja. ne olivat kyllä söpöjä. Se oli myönnettävä.
- Onko niillä jo nimet? Hopetassu kysyi.
- On, Kipinäturkki naukui lempeästi.
Ensin naaras osoitti ruskean raidallista kollipentua.
- Tämä on Tiikeripentu.
Sitten Kipinäturkki silitti liekinväritä kollipentua.
- Tässä on Tulipentu.
Seuraavaksi oli vuorossa pieni musta naaraspentu.
- Hän on Myrskypentu.
Viimeinen vaaleanruskea kollipentu makasi maassa hiljaa. Silti pennun kylki kohoili sinnikkäästi ylös-alas.
- Ja tämä viimeinen on Takiaispentu.
- Olet keksinyt niile ihanat nimet, Aurinkoviiksi maukui.
- Onnea todella paljon, Hopeatassu kehräsi:
- Ne ovat ihania pentuja.
Aurinkoviiksi nousi lähteäkseen.
- Emme häiritse sinua enempää, Aurinkoviiksi maukaisi:
- Nähdään taas pian.
- Nähdään, Hopeatassukin naukui.
Sitten kaksi kissaa luikahtivat ulos pentutarhasta. He kulkivat hetken aikaa hiljaa pimeässä leirissä.
- Minäkin haluasin joskus tuollaisia pentuja, Hopeatassu naukui hiljaa:
- Eivätkö ne olisikin ihania.
- Se olisi kyllä ihanaa, Aurinkoviiksi naukaisi.
Aurinkoviiksi istahti aukiolle ihailemaan Hopeahäntää. Hopeatassu istui hänen viereensä. Kaksi kissaa istuivat hetken vaiti. Sitten Hopeatassu painoi päänsä Aurinkoviiksen lapaa vasten, ja kehräsi lempeästi.

//Hopea?

Nimi: Kipinäturkki

24.02.2017 18:29
Pentuni leikkivät pentutarhaan ulkopuolella. Pentujen leikki oli ihanaa katseltavaa.
"Nyt Takiaispentu ja Tulipentu ovat Aurinkoklaanilaisia ja minä ja Myrskypentu olemme Pilviklaanilaisia", Tiikeripentu määräsi. Tiikeripentu oli ollut ikään kuin pomopentu. Kolli on vanhin ja voimakkain. Muut tottelivat aina mukisematta, kaikkea, mitä pentu sanoi, mitä nyt Myrskypentu välillä yritti estää veljensä aikeet. Naaras oli ilmiselvästi fiksuin pentueesta. Hän ei mennyt sotkemaan parantajien varastoja vaan tuli aina kertomaan minulle, jos veljet tekivät tyhmyyksiä. Takiaispentukin vastusti yleensä Tiikeripennun ja Tulipennun suunnitelmia, mutta koska pentu oli niin ujo hän ei saanut usein ääntään tarpeeksi kuuluville, niin että kolli tempautui vähän väliä muiden mukaan haluamattaan. Tulipentu taas oli koko ajan Tiikeripennun rinnalla, teki kaikkea mitä Tiikeripentukin ja puolusti Tiikeripentua. Tiikeripentu ja Tulipentu joutuivatkin koko ajan hankaluuksiin. Pennut leikkivät taisteluleikkiään ja Pantteriturkki tuli luokseni.
"He kehittyvät hienosti", kolli maukui.
"Niin", vastasin.
"Pennut, päiväunien aika", huikkasin pennuilleni. Pikkuiset karvapallot pomppivat perässäni pentutarhaan.
"Kertoisitko taas Liitolehdestä", Tiikeripentu pyysi.
"Selvä", sanoin.
"No kun minä olin oppilas sain kuulla ennustuksesta. Ennustuksessa oli neljä kissaa. Kissat olivat minä, Aurinkoviiksi, Hopeatassu ja Jäätassu. Saimme selville, että Liitolehtikin liittyi ennustukseen, pahana. Me olimme hyvä ja meidän piti voittaa Liitolehti. Yritimme sabotoida hänen arviointiaan, mutta jäimme kiinni ja saimme rangaistukseksi olla leirissä kuun. Liitolehti pääsi varapäälliköksi. Hän uhkasi tappaa metsässä Hopeatassun ja jäi siitä kiinni. Sitten hänet karkoitettiin ja nyt hän vaeltelee metsässä", kerroin.
"Vau!" Tiikeripentu huudahti.
"Nyt nukkumaan", naukaisin lempeästi. Pennut käpertyivät viereeni ja pian kaikki olivat syvässä unessa. Minäkin laskin pääni alas ja nukahdin.

//UNTA//

Näin Tiikeripennun, Tulipennun, Myrskypennun ja Takiaispennun pienellä aukiolla.
"Vau! Me ollaan samassa unessa!" Tulipentu huudahti. Yhtäkkiä näin Liitolehden astuvan varjoista.
"Pennut varokaa! Liitolehti on tuolla!" varoitin pentuja. Se oli kuitenkin liian myöhäistä. Liitolehti kaappasi pentuni ja katosi varjoihin.

//HEREILLÄ//

Heräsin pentutarhassa. Kaikki pennu olivat jo hereillä.
"Emo, minä näin pelottavaa unta", Takiaispentu miukui.
"Tiedän kultaseni. Se oli kuitenkin vain unta", rauhoittelin pentuja. Minulla oli ikävä aavistus siitä, että uni oli käymässä toteen.

Nimi: Kipinäturkki

24.02.2017 17:58
Makasin pentutarhassa. Olin juuri käynyt Purotulvan luona ja naaras oli sanonut, että pennut saattaisivat syntyä minä hetkenä hyvänsä. Olin siis nyt vain makoillut ja makoillut. Minulla oli väsy. Silmäni painuivat hitaasti kiinni.

//UNTA//

Tassuttelin metsässä. Pian vastaan tuli tummanruskea raidallinen pentu. Se lähti seuraamaan minua. Seuraavaksi vastaan tuli liekinvärinen pentu ja sekin lähti seuraamaan minua. Seuraava pentu oli musta ja sitä seuraava vaaleanruskea. Molemmat lähtivät seuraamaan minua. Sitten pennut katosivat yksitellen. Menin paniikkiin. Minne pennut olivat kadonneet?

//HEREILLÄ//

Tunsin supistuksen ravistelevan ruumistani. Rääkäisin. Pennut olisivat tulossa mailmaan. Purotulva ja Näätätassu olivat hetkessä vierelläni.
"Ole ihan rauhassa, kaikki menee hyvin", Purotulva rauhoitteli minua. Uusi supistus kävi nopeasti lävitseni. Sitten olo helpotti hetkeksi. Katsahdin parantajiin ja näin pienen tummanruskean raidallisen mytyn maassa. Ensimmäinen pentu! Seuraava pentukin tuli mailmaan onnellisesti. Se oli liekinvärinen. Olin onnellinen. Sitten tunsin kauheaa kipua. Seuraava pentu oli tulossa. Katsahdin taas pentujani ja näin, että uusin oli musta.
"Seuraava on viimeinen", Purotulva maukui rauhallisesti. Kipuaalto kävi taas lävitseni. Viimeinen pentu oli vaaleanruskea. Vedin henkeä. Synnytys oli ohi ja kaikki olivat selvinneet hienosti siitä. Katselin pentujani. Kaikki olivat niin pieniä ja ihania. Katsoin pentuja lempeästi. Pian Pantteriturkki työnsi nenänsä sisään.
"Saako tulla sisään?" kumppanini kysyi.
"Toki", naukaisin hellästi. Pantteriturkki työntyi sisään ja parantajat ulos.
"Onko niillä jo nimet?" Pantteriturkki kysyi ihastuksissaan.
"Ei, mutta ajattelin, että tuo naaras voisi olla Myrskypentu", sanoin osoittaen hännälläni mustaa pentua.
"Loput ovatkin sitten kolleja."
"Tuo näyttää Tiikeripennulta", Pantteriturkki sanoi ja töykkäisi hellästi tummanruskeaa pentua.
"Ja tuo Tulipennulta", minä sanoin ja näytin liekinväristä pentua.
"Entäs tuo?" Pantteriturkki kysyi ja osoitti hännällään vaaleanruskeaa pientä pentua.
"Voisiko se olla Takiaispentu?" naukaisin.
"Sopii", kumppanini maukui hyväksyvästi.
"Nyt meillä on sitten Tiikeripentu, Tulipentu, Myrskypentu ja Takiaispentu." Hymyilin Pantteriturkille. Pentumme olvat varmaan maailman suloisimmat. Pian kuulin Aurinkoviiksen äänen:
"Hei, onko siellä tilaa?"
"Ei kovin paljon, mutta tänne voi kyllä tulla", vastasin.
"Minä menen hetkeksi ulkopuolelle", Pantteriturkki sanoi ja teki tilaa Aurinkoviikselle ja Hopeatassulle.
"Oi kuinka suloisia. Onko niillä jo nimet?" Hopeatassu kehräsi.
"Toki, Tiikeripentu, Tulipentu, Myrskypentu ja Takiaispentu", luettelin ja osoitin jokaista pentua.
"Ihanat nimet", Aurinkoviiksi naukui.
"Ja onnea!" Hopeatassu huudahti.
"Kiitos", kehräsin.
"No niin, me emme vaivaa sinua tämän enempää", Aurinkoviiksi maukui samalla, kun poistui pesästä. Hymyilin hilpeästi ystävilleni. Pantteriturkki työntyi takaisin pesään.
"Minä vien Harmaatassun metsästämään. Tulen myöhemmin uudestaan", kolli maukui.
"Selvä", sanoin. Kun Pantteriturkki oli mennyt syvennyin katselemaan pentujani. Heistä kaikista tulisi isompina varmasti mainioita saalistajia ja taistelijoita. Olin varmaan koko maailman onnellisin emo.

Nimi: Aurinkoviiksi

24.02.2017 16:34
Aurinkoviiksi mietti mitä hän voisi tehdä seuraavaksi. Mietittyään hetken Aurinkoviiksi päätti mennä käymään pentutarhalle. Aurinkoviiksi työntyi sisään pentutarhaan. Pentutarha oli ihan melkein tyhjillään. Pesässä oli vain Kipinäturkki, joten Aurinkoviiksi mahtui hyvin sisään.
- Hei, Aurinkoviiksi naukui:
- Miten täällä menee?
- Paremmin kuin hyvin, Kipinäturkki maukui:
- Ihanan rauhallista ja oma pesä. Pantteriturkkikin hemmottelee minua kuin pentu.
- Oletkohan samaa mieltä kun pentusi ovat syntyneet, Aurinkoviiksi naukui epäilevästi:
- Kivimarja ainakin sanoi, että meinasi tulla hulluksi kun joutui olemaan eristyksissä ja loukossa leirissä yli kuusi kuukautta.
- Pyh, Kipinäturkki tuhahti:
- En minä ole sellainen. Kivimarja ehkä meinasi tulla hulluksi, mutta minä olen täysin erilainen.
- Niinpä niin, Aurinkoviiksi huokaisi:
- Tuota samaa Kivimarja vannotti. Aina vain:
- Minä ole erilainen kuin tuo. Kyllä minä tämän helposti kestän.
Aurinkoviiksi katsoi kiusoitellen Kipinäturkkia.
Kipinäturkki ryhtyi vastaiskuun:
- Hyvä sinun on sanoa. Kolli. Sinä se vaan metsästelet kuin mikäkin päällikkö, kun muut joutuvat eristykseen pentutarhaan.
- Mutta minähän olen varapäällikkö, Aurinkoviiksi kiusoitteli:
- Ja etkös sinä äskettäin sanonut, että tämä on ihan kivaa täällä pentutarhassa.
- Senkin rontti, Kipinäturkki tuhahti:
- Yrität olla paljonkin muita fiksumpi.
- No niin, Aurinkoviiksi maukui hieman vakavammin:
- Oletko kysynyt Purotulvalta milloin pentujesi pitäisi syntyä?
- Purotulva sanoi, että kyllä siihen vielä hetki kestää, Kipinäturkki naukui.
- No onnea sinulle, Aurinkoviiksi naukaisi:
- Minun täytyy nyt lähteä. Ei varapäällikön aika riitä jaaritteluun.
Kipinäturkki mulkaisi Aurinkoviikseä.
- Nähdään taas, Kipinäturkki naukaisi Aurinkoviikselle.
- Nähdään, Aurinkoviiksi huikkasi ennen kuin työntyi ulos aukiolle.
Kun Aurinkoviiksi meni katsomaan olivatko kaikki partiot jo lähteneet, Pantteriturkki tuli Aurinkoviiksen luokse.
- Onko Kipinäturkilla kaikki hyvin? Pantteriturkki kysyi:
- En ehtisi käydä nyt pentutarhassa kun Harmaatassu pitäisi viedä metsästämään.
- Paremmin kuin hyvin, Aurinkoviiksi maukui.
- Hienoa, musta kolli naukui:
- Käyn katsomassa häntä heti kun palaan metsästämästä.
- Hyvä ajatus, Aurinkoviiksi maukaisi:
- Hän näyttää siltä, että hän tarvitsisi hieman seuraa.
Pantteriturkki hymyili Aurinkoviikselle ja pujahti ulos leiristä.

Nimi: Aurinkoviiksi

24.02.2017 15:01
Aurinkoviiksi jakoi partioita aukiolla. Paatsamajalka tuli hänen luokseen Raitatassun kanssa.
- Voisinko mennä johonkin partioon Raitatassun kanssa? naaras kysyi.
Aurinkoviiksi ei ollut vieläkään ihan tottunut ajatukseen, että Kipinäturkki oli pentutarhassa odottamassa pentuja. Kaikki tapahtui niin nopeasti. Kissat kasvoivat. Vuodenajat vaihtuivat.
- Voisit johtaa partion Aurinkoklaanin rajalle, Aurinkoviiksi naukui.
- Sopii, naaras naukui.
- Voisit ottaa mukaasi tietenkin Raitatassun, Malvahännän ja Hopeatassun.
- Selvä, lähdemmekö heti? Paatsamajalka kysyi.
- Lähtekää vain, Aurinkoviiksi naukui.
Sitten Aurinkoviiksi meni oppilaiden pesän ulkopuolelle ja huhuili:
- Aamutassu, herää.
Kesti hetken ennen kuin naaras kömpi ulos oppilaiden pesästä.
- Mitä teemme tänään? Aamutassu kysyi.
- Sinun pitäisi puhdistaa punkit klaanivanhimmista, Aurinkoviiksi naukui vakavasti, vaikka häntä hymyilytti.
- Äh, Aamutassu mutisi:
- Miksi aina minulle kaikkein inhottavimmat hommat. Ihan tyhmää.
- Älä viitsi, Aurinkoviiksi naukui ankarasti:
- Sitä paitsi Harmaatassu auttaa sinua.
- Hyvä, sitten kukaan ei ainakaan pääse härnäämään minua kun Raitatassukin on partiossa.
- Mene nyt tai emme enää ehdi metsästämään, Aurinkoviiksi maukui:
- Harmaatassu on jo siellä.
* Aamutassu laahustaa klaanivanhinten pesälle niin hitaasti, että Harmaatassu on jo lopettanut ennen kuin Aamutassu ehtii aloittaakaan. * Aurinkoviiksi ajatteli huvittuneesti. Sitten Aurinkoviiksi lähti tuoresaaliskasalle päin.

©2017 Tʀᴜᴇ Wᴀʀʀɪᴏʀ - suntuubi.com