Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Aurinkoklaani|Pilviklaani|Erakot & Kotikisut

 

Laita kissan nimi alkukenttään. Esimerkiksi: Tyhjyystassu

  • Puheenvuorot eri riveille, että tarina saa selvyyttä. Tarinan on oltava väh. kymmenen riviä pitkä, jos se on sitä lyhyempi, tarina poistetaan ja et saa kokemuspisteitä tarinasta.
     
  • Jos puheenvuoro yleensä loppuisi pisteeseen, niin loppuun ei tule pistettä, vaan heittomerkkien jälkeen laitetaan pilkku. Pilkkua ei tule kysymys- tai huutomerkkien kanssa. Esimerkiksi:
     
  • "Hei Kaunokukka!" huusin ystävälleni.
  • "Hei Kaunokukka", naukaisin ystävälleni.
  • "Oletko Kaunokukka?" kysyin naaraalta.
     
  • Jos haluat jonkun muun jatkavan tarinaasi, laita tarinan loppuun //-merkit ja sitten hahmon nimi, jonka haluat jatkavan.
     
  • Kirjoita mieluiten imperfektissä, eli menneessä muodossa.
     
  • Käytä y.1.p (minä-muoto) tai y.3.p (hän-muoto).
     
  • Autohittaaminen, eli toisen kirjoittajan hahmon käyttäminen vakavammin on ehdottomasti kielletty, ja jos huomaat jonkun autohittaavan vakavammin, on siitä viipymättä ilmoitettava ylläpidolle, ja ilmoita siitä mieluiten chatissa, liittyneiden viekussa tai normiviekussa.

Vakavaa autohittaamista on esimerkiksi: Toisen roolijan kissan ja sinun kissan välille esim. syntyvä rakkaus, eli toisin sanoen kumppanuus ilman toisen lupaa. Pentuhakemus täytyy olla molempien suunnittelema, joten joko chatissa, tai sitten sanoilla, viestillä yms. Toisen roolijan kissa ei voi tarinassasi haavoittaa ketään ilman lupaa, ellei ole taistelu, tai jokin muu, esimerkiksi harjoitustuokio.

Tarinat tarkastetaan ajallaan!

Pilviklaani  1  2  3  4  5  6  7  > >> 

Nimi

Kotisivut

Kommentit
Roskapostisuojaus: Paljonko on yhdeksän miinus viisi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Kuupentu

09.03.2018 09:43
Makasin pentutarhassa emoni vieressä. Pentutarhassa oli kuuma ja halusin ulos. Huomasin emohi rauhallisesti heiluvan hännän aivan edessäni. Vaanin emoni häntää ja hyökkäsin sen kimmpuun. Emoni kuitenkin veti häntänsä pois hyökkäylinjaltani ja siirsi minut viereensä.
”Saanko mennä ulos?” kysyin emoltani.
”Et ainakaan yksin. Enkä minä nyt ehdi mukaasi”, emoni vastasi. Tuhahdin tylsistyneenä ja hivuttaudui Hiilipennun luokse, joka nukkui. Tökin veljeni kylkeäni tassullani.
”Herää”, suhahdin. Veljeni käänsi vain kylkeään. Läiskin veljeäni tassuillani.
”Mitä nyt..?” Hiilipentu murahti.
”Mennään tutkimaan leiriä, jookoooooo...?” marisin. Veljeni pompahti seisomaan.
”Mikset heti sanonut! Menään!”
”Hys, hiljaa. Emo ei anna meidän mennä kahdestaan, eikä itse ehdi mukaan. Meidän pitää mennä salaa”, kuiskasin.
”Selvä sitten. Mennään salaa.”
”Tule”, kuiskasin ja heilautin häntääni. Emomme oli nukahtanut, joten pääsimem helposti hänen ohitseen. Vilkaisin taakseni tarkistaakseni, että veljeni seurasi minua vielä.
Loikkasin ulos pentutarhasta auringonpaisteeseen. Aukiolla käyskenteli sotureita ja oppilaita. Suuntasin kohti parantajan pesää. Olin päättänyt, että minusta tulisi isona parantaja. Halusin auttaa kissoja heidän haavoissaa ja kaikessa muussakin.
”Tule, mennään”, sanoin veljelleni ja pinkaisin juoksuun.

// Hiili?

Nimi: Kipinäpentu

15.02.2018 14:33
Se oli ihmeellinen hetki. Ensin olin lämmössä ja yhtäkkiä tupsahdin kamalaan kylmyyteen ja märkyyteen. Ympärilläni oli jotakin, no pehmeää, mutta silti kylmää. Kylmä tunkeutui luihin ja ytimiin asti ja liikkuminen oli niin hankalaa, etten edes halunnut tehdä sitä. Sen lisäksi en kuullut enkä nähnyt mitään. Ainoastaan haistoin. Sen lisäksi tunsin toisella puolellani lämmön ja toisella piinaavan kylmyyden. Hengitykseni oli pinnallista ja vaivalloista. Tunsin jotain karheaa ja lämmintä turkillani. Minulla oli kauhea olo. En edelleenkään kuullut mitään, mutta aina välillä kuului jotain muminaa, todella hiljaista sellaista. En saanut siitä mitään selvää. Jokin liikkui vieressäni. Jokin pieni. En voinut lähteä tutkimaan sitä. Oli liian kylmä. Samassa kaikki lämpö katosi läheltäni. En voinut muuta kuin maata. Pian jokin kuitenkin tuli lähelleni ja sanoi hyvin selkeästi, mutta todella todella hiljaisesti:
"Hei pikkuinen. Olen emosi Myrskytaivas. Kohta haen sinut leiriin ja hautaamme sinut yhdessä isäsi Harmaajalan kanssa. Toivottavasti kuulet tämän."
Ääni oli aluksi epäselvä, mutta säikähdin aivan kamalisti, kun se syöksyi hiljaiseen ja pimeään maailmaani. Tunsin kuitenkin, että ääni oli ystävällinen. Muistin mitä ääni oli sanonut, mutta en tajunnut sanojen merkitystä. Minulle tuli kuitenkin muuta ajateltavaa, kun lämpö haihtui kokonaan. Olin yksin kylmyydessä ja pimeydessä. Liikkuminen kävi entistä hankalammaksi, mutta sain viimeisillä voimillani suuni avautumaan kimeään kiljaisuun. En tietenkään kuullut itse sitä, mutta yritin saada siitä mahdollisimman kovan. Ilmeisesti yristukseni pelastua lämpöön onnistui, sillä hetken kuluttua jokin suuri ja lämpöinen nosti minut ilmaan ja painoi itseään vasten. Lämmön turvin sain voimia liikutella hieman käpäliäni. Pian lämmönlähde laski minut taas maahan ja oletin kohtaamani taas kylmyyden. Niin ei kuitenkaan käynyt vaan päädyin jonkin lämpimän viereen. Olin turvassa. Tiesin sen.

//LUKEKAAAAA: Eli Kipinä on nyt pentutarhassa Jään luona. Kukaan (paitsi Jää ja Pisara) ei tiedä, että Kipinä ei ole oikeasti Jään pentu, ei myöskään Jään oikeet pennut. Kipinä tulee sairastumaan ankaraan kuumeeseen, minkä takia se on jonkin aikaa parantajan pesällä. Ja Kipinä on muita nuorempi, joten sen silmät ja korvat avautuu myöhemmin. Tän takia se oppii puhumaan myöhemmin kuin toiset. Älkää jooko siis kirjottaa mitään juttelin Kipinän kanssa tarinoita. Ja Kipinällä kerrotaan, että se on muita pienempi, koska se oli niin sairas ja heikko pienempänä. KIITOS KUN LUIT LOPPUUN!

Nimi: Käärmetassu

15.02.2018 07:17
Istuin hiljalleen pimenevällä aukiolla. Niittyä ympäröivät suuret tummat puut ja se peittyi rehottavaan ruskeaan ruohoon. Täytyi pakostikin myöntää, että se oli aika ällöttävää. Ja vähän pelottavaakin jonkun toisen mielestä. Ehkä. En minä voinut tietää. Olin vain minä. Tavallinen, yksinkertainen minä, jolla oli ilmeisestikin jokin tehtävä, minut kun kutsuttiin aina välillä tänne. Ensimmäinen kerta oli ollut pentuna. Ja aina se sama, suuri, aivan minun näköiseni kolli oli kanssani. Hän katsoi minua aina hetken merkittävästi ja sitten heräsin. Nämä tapaamiset olivat kuitenkin tapahtuneet metsässä ja nyt olin, no. Täällä. Ällöttävällä niityllä. Samassa silmäkulmassani näkyi liikettä ja valkoinen kollikissa hyppäsi suoraan eteeni.
“Olen päättänyt, että saat tänä yönä tietää muutaman asian. Ensimmäisenä, olen isäsi. Kuollut isäsi. Ja aion kouluttaa sinut jatkamaan käpälänjäljissäni. Sinulle on varattuna tehtävä. Ensin, sinun on tehtävä loppu parista arvovaltaisesta henkilöstä”,kissa alkoi puhua.
“Hetkinen”, keskeytin. “Sinä olet isäni. En tiennytkään. Ja minun pitää tehdä loppu… Niin kenestä?”
“Se jääköön omien arvailujesi varaan. Yksinkertaistettuna asia on se, että sinun, juuri sinun, on päästävä valtaan klaanissa. Sinun on tuhottava kissoja. Muistatko, sinua kiusattiin pienenä. Kukaan ei halunnut sinua klaaniin. Oiva tilaisuus kostaa, eikö?” isäni kysyi ja katsoi minua hurjalla katseella suoraan silmiin. Jokin sisälläni naksahti. Tätä minä janosin. Kostoa.
“Kyllä, minä teen sen. Mutta miten?” huudahdin kiihkeästi.
“Pane toimeksi”, isäni murisi. Sitten hän katosi edessäni ja vaivuin pimeyteen. Pimeys vaihtui pian valoksi ja päässäni jyskytti yksi ainoa ajatus: ‘tapa’.

Nimi: Roihupentu

25.01.2018 17:52
Heräsin siihen, että joku tuli pentutarhaan. Että maailma osasikin olla kirkas. Olin avannut silmäni ensi kertaa vasta eilen. Enkä ollut vieläkään tottunut tähän hirveään valoon. Pimeässä on paljon kivempaa. Näin vaalean kollin astuvan sisälle. Kolli sanoi jotain Paatsamajalalle. Paatsamajalka vastasi kipakasti takaisin. He eivät ilmeisestikään olleet hirveän hyvissä väleissä. Yritin hivuttautua lähemmäs emoani, mutta yksi sisaruksistani, Varjopentu tyrkkäsi minut takakäpälällään pois.
Nousin ylös, kun vaalea kolli oli lähtenyt. Hiivin Paatsamajalan taakse varovasti. Hänen takanaan makasi toinen kuningatar, Paatsamajalan esittelyn mukaan Jääokra. Tämä synnyttäisi pentunsa pian. Hiivin lähemmäs Jääokraa. Naaras nukkui sikeästi. Yritin hiipiä valkean kuningattaren ohi, niin, että hän ei heräisi, ja pääsisin tutkimaan pentutarhan toistakin puolta. Toivoni oli kuitenkin ilmeisesti turha, sillä juuri kun hengähdin helpotuksesta, Jääokran silmät lennättivät auki. Naaras katsoi minua ankaralla katseellaan.
"Mitä teet näin kaukana emostasi, Roihupentu?"
Avasin suuni, josta ei aluksi tullut mitään.
"Minä vain .... Tuota niin, minun piti mennä tervehtimään Myrskytaivasta", yritin valehdella mahdollisimman sujuvasti.
Jääokra ei kysellyt enempää, mutta hänen ilmeestään näki, ettei hän täysin uskonut minua.
Päästyäni Jääokran ohi, pujahdin nopeasti vasemmalle, Myrskytaivasta. En kuitenkaan aikonut jäädä juttelemaan hänen kanssaan. Ainakin Paatsamajalka väitti, että Myrskytaivas oli maailman tylsintä juttuseuraa. Ei sillä, että olisin mennyt juttelemaan hänen kanssa, vaikka hän olisi ollut kuinka mielenkiintoinen tahansa.
Myrskytaivaan ohi päästyäni, korjasin kurssini suoraan kohti pentutarhan suuaukkoa. Epäröin oviaukoista silmänräpäyksen ajan, jonka jälkeen luikahdin ääneti ulos.
Ulkona satoi hiljalleen jotain ihme valkoista mönjää. Yritin ottaa kiinni yhden mönjäpisaran, mutta se leijaili iloisesti tiehensä, kuin kiusatakseen minua. Juoksin sen perään, ja loikin yläilmoihin tavoittaakseen sen. Kun olin hyppinyt miltei koko aukion ympäri, törmäsin vahingossa toiseen kissaan. Katsahdin äkkiä ylöspäin, ja näin suuren harmaan kissan.
"A-a-a-a-anteeksi", änkytin naaraalle.
Naaras katsoi minua lempeästi.
"Ei se mitään", hän naukui.
"Mitä sinä muuten täällä teet?"
Muistin vasta silloin, että olin tullut luvatta ulos.
En kuitenkaan ehtinyt vastat naaraalle mitään, sillä Paatsamajalka rynnisti jo ulos pentutarhasta.
"Roihupentu! Roihupentu! Missä sinä olet?" Paatsamajalka huuteli avuttomana.
Sitten enoni lähti kiitämään vierelläni olevan kissan luo.
"Hopeaturkki! Oletko nähnyt Roihupentua? Hän oli vielä hetki sitten pentutarhassa, ja nyt ...." hän kyseli ääni väristen.
"Älä hätiköi, Roihupentu on tässä", hän viittasi minuun.
Emoni syöksyi vierelleni, ja nosti minut hampaisiinsa.
"Kiitos paljon, Hopeaturkki", hän mumisi hampaidensa välistä.
Hopeaturkki katsoi silmiini. Hänen katseensa näkyi viestittävän, etten saisi enää karata pentutarhasta. Nyökkäsin naaraalle. Hopeaturkki hymyili.

//Hopea?

Nimi: Käärmetassu

24.01.2018 19:39
Istuin pentutarhan ulkopuolella. Sisään oli vähän aikaa sitten viety joku löytöpentu. Halusin päästä katsomaan häntä, lähinnä vain, koska halusin ärsyttää Paatsamajalkaa. Juuri tämä kyseinen kuningatar oli hylännyt minut syntyperäni vuoksi. Pujahdin sisälle pentutarhaan. Paatsamajalan vieressä makasi pieni pentu.
"Hei, erakkovastustaja!" naurahdin virnistäen samalla leveästi. "Nytkö sinä sitten otat tuollaisen, noh, 'erakon' siipiesi suojaan? Mikä minussa oli pielessä?"
"Ehkä pisteliäisyytesi!" Paatsamajalka sihahti.
"Voi olinko minä silloin pikkuisena tällainen? Enpä tainnut olla. Mutta ei jäädä jumittamaan siihen pikkuseikkaan. Mikä on uuden kasvattaisi nimi?" kysyin.
"Roihupentu."
"Aivan. Hän näyttää juuri siltä, kuin minäkin pienenä. Voi ehkä hänestä vielä tulee minun ala-arvoinen oppilaani, jota kannatat enemmän kuin minä. Kuka tietää? Tai sitten hänestä tulee taistelija, joka retkahtaa ensimmäiseen näkemänsä hyvän näköiseen naaraaseen. Ja ehkä pettää klaaninsa siinä samalla", sanoin huolettomasti.
"Käärmetassu, olet oikea maanvaiva. Häivy silmistäni nyt heti!" Paatsamajalka tuhat.
"Selvä, mutta vain muiden kuningatarten ja pentujen tähden", sanoin kylmästi. Tassuttelin viileästi ulos aukiolle. Tuhahdin nenääni. Että tuo naaras oli typerä. Mutta en tietenkään tahtonut vesittää pennun tulevaisuutta. Sitä paitsi, olin huomannut Jääokran vieressä harmaan kollipennun joka näytti aivan taistelijalta. Hän voisi olla hyödyllinen. Aloin taas miettimään vähän aikaa sitten unessa näkemääni kissaa. Näkisinköhän hänet taas?

//Takaa. Jatkan myöhemmin.

Nimi: Roihupentu

23.01.2018 15:59
Kylmä tuuli pörrötti turkkiani. Tärisin hillittömästi kylmällä kivellä. Yritin käpertyä pienemmäksi keräksi, mutta olin niin kohmeessa, että hädin tuskin pystyin hengittämään. Pinnistelin kaikilla voimillani, jotta olisin pysynyt lämpimänä. Hetken kuluttua pimeys valtasi pääni.

Heräsin lämmössä. Tunsin toisen kissan turkin omaani vasten. Hengitin vapisten. Ympärilläni kaikui lukuisia ääniä. Yritin saada unen päästä kiinni, sillä olin niin väsynyt, etten jaksanut avata silmiäni. Juuri kun olin nukahtamassa, joku tömähti minua päin. Säpsähdin, ja pomppasin pystyyn niin pian, etten oikein tajunnut sitä itsekään.
"Varjopentu, uusi veljesi yrittää nukkua", lämmin ääni kuului pääni yläpuolelta.
"Anteeksi", kuului pieni naukaisu pääni päältä.
Sitten pienet askeleet tapsuttivat pois.
"Kuka sinä olet?" sain vaivoin kysyttyä vieressäni olevalta kissalta.
"Olen Paatsamajalka, emosi", tumma naaras vastasi.
Painoin pääni takaisin sammaleelle, ja nukahdin.

//Toivottavasti en hitannut liikaa :3

Nimi: Lehtipentu

21.01.2018 22:42
Heräsin. Ympärillä oli pimeää ja rauhallista. Tai no, pääosin rauhallista, sillä minua kyllä vähän häiritsi, kun jokin kiemurteli vieressäni. Lisäksi hiljaisuuteen tottuneet korvani kuulivat aiempaan nähden melko kovaäänistä nau’untaa. Kun sitten tämä kiemurteleva olio päätti tökätä minua, minua alkoi ärsyttää, vaikka tämä olikin luultavasti tehnyt sen vahingossa. Räväytin silmäni ammolleen aikoen kostaa, mutta sokaistuin hetkeksi, kun valo osui silmiini. Suljin nopeasti silmäni, mutta näin silti valon pääni sisällä. Avasin silmäni taas ja ne tottuivat kirkkauteen suhteellisen nopeasti.
”Ai, avasit silmäsi! Onpa minulla reipas poika!” kuulin ilahtuneen äänen ja tunsin ylpeyden rinnassani. Emon seuraavat sanat tosin romuttivat tunteen: ”Hiilipentu oli kyllä sinuakin nopeampi! Lisäksi hän on todella energinen ja eläväinen! Vanhetessaan hänestä tulee varmaan suuri soturi!” emo jatkoi ja lupaisi ylpeänä vieressäni olevaa olentoa, joka oli liikkunut vieressäni. Häirinnyt uniani! Totesin, että hän oli minun tapaani kissanpentu, joskin hänen turkkinsa oli hiilenharmaa. Luultavasti kolli oli veljeni. Minua ärsytti hänen ilmeensä, joka mielestäni yritti haastaa minua voittamaan hänet. Ilme, jota pidin omahyväisenä, sillä hän tiesi olleensa nopeampi, kuin minä. Kyllä minä hänet vielä voittaisin! Viimeistään soturina! Yritin keksiä, missä voisimme kilpailla. Tahdoin voittaa hänet. Sitten keksin, että yrittäisin päästä tassulleni häntä, ennen. Vedin etukäpäläni alle ja ihmeekseni onnistuin. Yritin saada myös takakäpäläni oikeaan asentoon, mutta ne lipsuivat sammalella ja myös etutassujeni ote petti. Rojahdin ärtyneenä takaisin vuoteelle, emon viereen. Ei Hiilipentukaan luultavasti pystyisi siihen, jos se oli minullekin noin haastavaa.

//Lyhyt ja outo, mut pennut on mitä on ja Lehtipentu on kilpailuhenkinen xD. Sisarukset tai vanhemmat?

Nimi: Hiilipentu

20.01.2018 11:45
Kuulin ääniä. Kovia ääniä, jotka muuttuivat sitten hiljaisiksi, ja lopulta kuuluivat enää hyvin kaukaa, kuin hennot kuiskaukset. En välittänyt, sillä tunsin oloni lämpimäksi, en pelännyt.
Kiemurtelin emon vatsan suojissa ja koitin löytää otetta emon nisästä, ja kun sain otteen, vedin itseni lähemmäs. Aloin imeä, ja poljin samalla emon vatsaa tassuillani. Minun oli nälkä.

Heräsin taas.. pimeyteen. Niin kuin aina. Olin jo kyllästynyt siihen. Minun oli avattava silmäni. Päätin tehdä sen heti.
Ponnistelin silmiäni auki, mutta vasta kolmannella yrityksellä ne aukesivat ammolleen. Valo sokaisi minut hetkeksi, ja vingahdin säälittävästi, kun kaaduin kyljelleni.
Avasin silmäni varovasti uudelleen, kun emon kieli suki turkkiani rauhoittavasti. Koitin läpsäistä emon naamaa, mutten onnistunut. Se oli liian korkealla. Jääokra yllättyi silti yritystäni ja naurahti.
"Tässähän meillä on pikkuinen taistelija!" Sanat saivat mieleni kohoamaan. Taistelija, se minusta oli tulossa. Se aioin myös olla. Minusta tulisi metsän paras taistelija, ja se ei tulisi jäämään keneltäkään huomaamatta. Lupasin sen itselleni. Olen taistelija.

//Jää? Pisara? Sisarukset?

Nimi: Ghost

15.01.2018 09:24
Kokemuspisteet:

Unelmaputous: 4kp

Salamatassu: 11kp

Hopeaturkki: 3kp

Käärmepentu/-tassu: 19kp

Lunatra: 6kp

Jääokra: 6kp

Pisaraviilto: 6kp

Nimi: Käärmepentu

10.01.2018 16:24
Makoilin Pilviklaanin leirin aukiolla, parantajan pesän edessä. Unelmaputous oli kysynyt Aurinkotähdeltä parantajaoppilasasiaa ja saanut myöntävän vastauksen. Hän oli itsekin innoissaan minut oppilaakseen saadessaan. Ehkä vähän liiankin innoissaan... En oikeastaan tiennyt miksi halusin parantajaksi, mutta tunsin sydämessäni halua siihen virkaan. En vain vielä tiennyt, että se ei ollut hyvää halua. Kiusaaminen, ylenkatseisuus ja syrjintä oli alkanut muuttaa minua huomaamattani. Olin pentuna pieni ja suloinen, viaton. Nyt minusta oli alkanut tulla nenäkäs ja ivallinen. En huomannut sitä. Oli kuin olisin ollut tällainen aina. Huomaamattani, oli käytökseni muuttanut minua pilviklaanilaisten silmissä; huonompaan suuntaan. Ainoastaan Unelmaputous tuntui jaksavan välittää minusta. Kaikki muut tuntuivat kääntyvän minua vastaan, enkä tajunnut miksi. Arvelin sen johtuvan syntyperästäni. Aioin pysyä uskollisena Unelmaputoukselle, siksi että hän pysyi uskollisena minulle.
"Käärmepentu! Tule sisälle nukkumaan! On myöhä", parantaja huuteli pesästä. Hyppäsin käpälilleni ja tepsuttelin pesään, omalle nukkumapaikalleni. Käperryin kerälle ja annoin unen tulla.

//Uni

Havahduin nopeasti nukahtamisen jälkeen hereille. Arvelin heräämisen johtuvan kylmyydestä. Katselin hieman ympärilleni. Olin metsässä. Kaikkialla ympärilläni kiilui kissansilmiä. Tajusin, että valkoinen turkkini erottuisi selvästi pimeydessä. Huomasin tämän kuitenkin pian virheeksi, sillä puhtaana iloinen suuri kolli hyppäsi eteeni kuin tyhjästä. Kiinnitin ensimmäisenä huomiota hänen valtaviin tassuihinsa. Ne olivat mustat niin kuin omat käpälänikin. Oikeastaan kissa näytti todella paljon minulta, varmaankin joku sukulainen.
"Anteeksi, että jouduin hakemaan sinut tänne näin aikaisin, pikkuinen, mutta eräs päätti niin ja minun oli toteltava. Äläkä kysele mitään", kissa murisi. Kyhjötin paikoillani sanomatta mitään.
"Olisi pitänyt arvata. Olet liian pieni ja arka. Tulen myöhemmin uudestaan", kissa totesi heti. Nämä sanat satuttivat minua suunnattomasti ja pomppasin pystyyn yrittäen olla mahdollisimman suurikokoinen.
"En minä ole pieni ja arka, senkin... senkin typerä, hiirenaivoinen, likainen karvapallo! Älä kuvittele olevasi mahtavampi kuin minä", uhittelin. Kissa katsoi minuun kylmästi.
"En kuvittele, sisupussi. Tiedän sen", kolli naukui. "Ja sisua sinusta tosiaankin löytyy. Et ole mikään hyödytön mytty, niin kuin luulin!"
Nyt minua alkoi oikeasti suututtaa. Olin juuri sanomassa jotain ivallista, kun kissa avasi uudestaan suunsa:
"Olet selvästi ylikierroksilla. Palataan asiaan myöhemmin. Mutta muista: Jos sanot edes yhden pienen sanan tästä paikasta, olet mennyttä!"
Kolli sanoi sen hyvin vakuuttavasti, joten se tukki suuni lopullisesti. Päätin totella, vaikken sanonut sitä tuolle tylerykselle.

//Hereille

Heräsin pian kollin sanojen jälkeen. Minulla oli hirveä hinku päästä kertomaan Unelmaputoukselle, mutta en uskaltanut. Tyydyin makaamaan vuoteessani hiljaa.

//Tönkköpätkä

Nimi: Käärmepentu

18.12.2017 19:24
Katsoin kahta suurempaa kissaa, jotka olivat tulleet pesään äskettäin.
"Jääokra on kuningatar. Kaikki pennut kiinnostavat häntä. Ja et sinä ole mitenkään huonompi kuin muut syntyperäsi takia", Pisaraviilloksi esitelty kissa huomautti.
"Vai niin", sanoin nenäkkäästi. Olin kyllä huomannut ne ylenkatseiset ilmeet, kun oleskelin aukiolla. Syrjimisen oli huomaamattani muuttanut minua kovaksi ja kylmäksi. Kaikille muille paitsi Unelmaputoukselle, tietenkin! Naaras pysyi koko ajan puolellani ja hoivasi minua kiltisti. Samassa päähäni pälkähti ajatus. Minusta voisi tulla parantajaoppilas! Unelmaputouksen oppilas! Olisin arvostettu henkilö ja pääsisin työskentelemään Unelmaputouksen kanssa. En tahtonut myöntää, mutta olin tainnut kiintyä oranssinvalkoiseen parantajaan kuin pentu emoonsa. Siirryin haaveiluistani takaisin nykyhetkeen ja katsoin nyrpeästi kaksikkoa edessäni.
"No, halusittekos te kysyä jotain?" kysyin.
"Jääokra?" Pisaraviilto kysyi ja katsoi lempeästi Jääokraa. Samassa huomasin kuningattaren pyöreän vatsan.
"Odottaako hän sinun pentujasi?" kysyin Pisaraviillolta.
"Kyllä vain! Ja hienoja pentuja odottaakin!" Pisaraviilto kehräsi ylpeänä.
"Onnea teille. Uutta verta klaaniin ja sillä lailla", yritin sanoa innokkaasti ja väänsin huulilleni hymynpoikasen. Huomasin, että Pisaraviillollakin oli hieman tukalaa seurassani. Hän katseli vähän väliä tassujaan ja katsoi vaivaantuneena Jääokraa. Valkea kuningatar ei kuitenkaan näyttänyt huomaavan kumppaninsa hermostuneisuutta.
"Käärmepentu? Onko sinulla vielä ystäviä klaanissa?" Jääokra kysyi.
"Eipä oikeastaan", sanoin. *Ihan kuin sellaisia kaivattaisiinkin!* "Kukaan ei kai halua olla ystäväni."
"Älähän nyt. Meidän pentumme varmasti leikkivät kanssasi mieluusti.
*Unohditko, että olen heitä vanhempi?* ajattelin ärsyyntyneenä. *Olen varmasti klaaninvanhimpien pesässä, kun ne Jääokran pennut syntyvät.*
Lopulta Jääokra ja Pisaraviilto saivat tarpeekseen ja lähtivät pois. Samassa Unelmaputous tuli takaisin luokseni. Nyt aikoisin kysyä sitä. Keräsin kaiken rohkeuteni ja sanoin:
"Voinko minä päästä sinun oppilaaksesi? Sitten kun olen tarpeeksi vanha siis. Voinhan?"

//Unelma?????

Nimi: Pisaraviilto

12.12.2017 14:28
Autoin Jääokran liikkeelle ja tuun häntä kyljestä. Välillä tuuppasin lempeästi kumppaniani eteenpäin. Pääsimme nopeasti Unelmaputouksen pesälle ja astuimme sisään hämyisään yrtintuoksuiseen pesään. Unelmaputous ja Käärmepentu juttelivat jostain pesän perällä.
"Rakastan tätä työtä. On ihanaa voida auttaa avun tarpeessa olevia kissoja. Näin pääsen myös lähikontakteihin muiden klaanien kanssa ja voin auttaa heitäkin. Myös muut klaanit voivat auttaa meitä", Unelmaputous sanoi Käärmepennulle.
"Hei!" sanoin reippaasti. Unelmaputous kääntyi minua kohti.
"Hei, mikäs teidät tänne lennätti. Onko Jääokralla jokin hätänä?" Unelmaputous kysyi. Hän tuli Jääokraa kohti, mutta nostin häntääni hänen lavalleen. Unelmaputous näytti ihmeen pienikokoiselta, mutta muistin samassa, että hänestä oli tullut 'turhan aikaisin' parantaja, kun Purotulva oli kuollut.
"Jääokralla ei ole mitään hätää", naukaisin *Onneksi!* " Sen sijaan tulimme katsomaan Käärmepentua. Jääokra ei ole vielä tavannut häntä."
"Ahaa. Voinkin jättää teidän tutustumaan toisiinne keskenään, sillä Malvahäntä valitteli päänsärkyä ja jalkavaivoja ja lupasin mennä katsomaan häntä. Uskoisin kyllä, että se höpsö on tulossa vain vanhaksi!" Unelmaputous papatti.
"Pärjäämme hyvin", Jääokra sanoi. Unelmaputous lähti ja jätti meidän Käärmepennun luokse.
"Hei! Keitä te olette?" Käärmepentu kysyi. Katsoin pikkuista hieman varuillani. Tuo näytti aika pelottavalta, vaikka olikin pentu. Kollilla oli isot mustat käpälät. Niillä voisi tehdä pahaa jälkeä, jos haluaisi. Ja Käärmepentu oli pohjimmiltaan ulkopuolinen... erakko... ehkä kotikisu. Tai pahempaa, aurinkoklaanilainen.
"Olemme Jääokra ja Pisaraviilto", Jääokra esitteli tomerasti. Hymyilin pennulle väkinäisesti.
"Jääokra halusi tavata sinut!" ilmoitin.
"Jaa, miksi? Onko minussa jotain töllistelemisen arvoista? Olenhan vain pelkkä erakkopentu!" Käärmepentu sanoi matkien vallan tarkasti Paatsamajalan ääntä. Hätkähdin hieman pennun ivallista äänensävyä, mutta tokenin nopeasti.
"Jääokra on kuningatar. Kaikki pennut kiinnostavat häntä. Ja et sinä ole mitenkään huonompi, kuin muut syntyperäsi takia", huomautin.
"Vai niin", Käärmepentu sanoi nenäkkäästi. Katsoin Jääokraa hermostuneena. Jaksaisiko kuningatar pennun kummallisia vastauksia. Emmehän me tarkoittaneet mitään pahaa! Ja minun linnani ainakin oli aika kireällä...

//Jää? Jatkan ehkä kohta Käärmeellä. Ja siis heti kun Unelma lähti Käärmw paljasti todellisen itsensä...

Nimi: Jääokra

12.12.2017 11:17
"Kiitos kovasti!" kiitin Pisaraviiltoa joka oli tuonut minulle pulun. Soturi laskeutui viereeni makaamaan ja kehräsi. Minultakin pääsi kehräys kun painauduin kiinni kumppanini turkkiin.
"Mitä muille leiriläisille kuuluu?" kysyin. "En ole nähnyt melkein ketään vähään aikaan."
"Ihan hyvää kai. Ainakin suurimmalle osalle", Pisaraviilto vastasi. Nyökkäsin.
"Kuulin, että olet saanut oppilaan", sanoin. "Yötassuko se oli? Miten hänellä menee?"
"Ihan hyvän hänelläkin. Hän oppii nopeasti, ja on todella innokas oppimaan uutta", Pisaraviilto kertoi ja hymyili. "Kuinka kauan pentujen syntymiseen on? Tiedätkö?"
"En tieä tarkalleen, mutta arvelisin muutamaa kuuta", sanoin. "Odotan sitä kyllä innolla! Mahtavatkohan he olla enemmän sinun vai minun näköisiä?"
"En tiedä. Toivottavasti molempien. Se olisi mukavaa", Pisaraviilto naukaisi.
"Niin olisi", sanoin iloisena. "Se todella olisi!" Vasta nyt muistin Pisaraviillon tuoman pulun. Siirsin pulun tassulla lähemmäs ja puraisin siitä ison palan. Pisaraviilto katseli kun söin. Pentutarhassa oli aivan hiiren hiljaista, lukuun ottamatta Myrskytaivaan rahisevaa hengitystä.
"Maistuiko?" Pisaraviilto rikkoi hiljaisuuden kysymyksellään.
"Kyllä. Kiitos", kiitin. "Tahtoisitko auttaa minua, pääsemään haukkaamaan happea pentutarhan ulkopuolelle?"
"Kyllähän minä voin auttaa", Pisaraviilto vastasi. Nousin varovaisesti seisomaan. Pisaraviillon avustuksella pääsimme ulos pentutarhasta. Annoin katseeni kiertää leiriä.
"Tavallista, mutta silti todella kaunista", huokaisin.
"Niin", Pisaraviilto sanoi. "Ai niin. Et ole tainnut tavata vielä Käärmepentua. Hän on Unelmaputouksen hoidossa."
"Misksi? Onko pentu kipeä?" kysyin.
"Ei, mutta Paatsamajalka ei huolinut Käärmepentua pentutarhaan", Pisaraviilto kertoi.
"Miksi ei?" kysyin.
"Koska Käärmepentu löydettiin metsästä, eikä hänelä todennäköisesti ole klaaniverta", Pisaraviilto sanoi. "Ja jos on, se on Aurinkoklaanista. Käärmepentu löydettiin kuoleen emon ja kahden kuolleiden sisaruksien luota, läheltä Aurinkoklaanin rajaa." Nyökkäsin.
"Voisinko ehkä nähdä Käärmepennun? Autatko minua?" kysyin.
"Toki. Mennään vain", Pisaraviilto sanoi.
"Kiitso", kiitin.

// Pisara?

Nimi: Lunatra

12.12.2017 10:51
"Enkä odota!" huusin ja juoksin suoraan soturien pesään. Käperryin aivan perimmäisen nurkan varjoihin, yrittäen olla mahdollisimman huomaamaton. Onnistuin hyvin, ja kun olin hieman rauhoittunut, päätin toteuttaa erään suunnitelmani jota olin jo kauan miettinyt.
Olin päättänyt muuttaa nukkumaan omaan pesään. Lähelle muita soturien pesiä, mutta kuitenki niin kauas Aamusta kuin mahdollista, herättämättä kuitenkaan turhaa huomiota.
Lähdin hiipimään kohti leirin uloskäyntiä, aikomuksena mennä punomaan itselleni uutta pesää. Pääsin reviirille kenenkään huomaamatta, ja löysin myös paikan joka oli tulvillaa sopivia oksi ja paljon kaislaa. Aloin punomaan pesää.

Sain aikaiseksi pallon joka oli juuri sopivan kokoinen minulle, ja mahdollisesti jollekulle toiselle kissalle. Pesä oli vähän hassun muotoinen mutta sentään minun itse tekemäni. Lähdin raahaamaan pesääni kohti leiriä.

Pääsin leiriin sujuvasti, sillä olin tavannut matkalla Kyyhkysiiven joku oli turhia kysymättä auttanut minua pesän kanssa.
"Tässä on hyvä", sanoin. Laskimme pesän maahan ja katselin sitä tyytyväisenä.
"Kiitos todella paljon. Olen sinulle kiitoksen velkaa", kiitin.
"Eipä kestä", Kyyhkysiipi sanoi ja lähti sitten omille teilleen. Katselin pesää ja suoristin sitä hieman, koska se oli vinossa.

Ilta saapui viimein. Makasin uudessa pesässäni katselle sen suuaukosta, taivaalla loistavia tähtiä. *Jos joku herättää minut ennen auringonnousua, tapan hänet*, ajattelin vielä, ennen kuin nukahdin tyytyväisenä.

Nimi: Lunatra

11.12.2017 11:23
"No en kyllä odota!" huusin. Miten siskoni voi olla niin ilkeä? Minulla oli omia asioita, jotka tahdoin pitää omana tietonani, mutta Aamu vain tuli ja rupesi utelemaan minun yksityiasioihini. Syöksyin suoraan sutorien pesään, ja aivan sen perimmäiseen nurkkaan. Silloin päätin, että muuttaisin omaan pesään, muiden soturien pesien lähistölle, mutta kuitenkin niin kauas Aamusta kuin vain pääsisin herättämättä huomiota. Lähdin hiipimään kohti leirin uloskäyntiä, hakemaan risuja ja kaislaa joista punoa pesä. Päädyin eräälle joenpientareelle jossa kasvoi pieniä puita ja paljon kaislaa. Täydellinen paika siis. Aloin punomaan pesää.

Olin vihdoin saanut punotuksi kaisloista ja oksista sopivan kokoisen, tiiviin pallon joka oli pehmustesammalta vaille valmis. Pallo oli juuri sopivan kokoinen minule, ja ehkä sinne mahtuisi joku toinenkin kissa tarvittaessa. Olin tyytyväinen aikaansaannokseeni ja katselin sitä iloisena. Tartuin hampaillani pesään, ja rupesin raahaamaan sitä kohti leiriä.

Pääsin leiriin melko sujuvasti, ja huomasin Kyyhkysiiven hieman kauempana minusta.
"Kyyhkysiipi! Tuletko tänne?" huikkasin valkealle naaralle. Kyyhkysiipi tassutteli luokseni ja katsoi pesää ihmeissään.
"Minä muutan", selitin. "Auta minua raahaamaan tämä tuonne lähelle muita pesiä." Kyyhkysiipi nyökkäsi sanomatta kuitenkan mitään. Raahasimme pesän muiden pesien viereen, jonka jälkeen kiitin Kyyhkysiipeä ja lähdin hakemaan sammalia pehmusteeksi.

Tuli ilta. Makasin uudessa pesässäni katsellen sen suuaukosta taivaalla loistavia tähtiä. Olin erossa Aamusta, ja menisin taas pian tapaamaan Nopsaa. Elämäni oli mallillaan.
*Jos joku tulee herättämään minut ennen auringonnousua, tapan hänet", nukahdin syvään uneen.

Nimi: Käärmepentu

11.11.2017 09:12
Tassuttelin epävarmana Unelmaputouksen pesästä ulos. Huomasin heti ne kaksi kollia, jotka olivat minua kiusanneet. Painauduin lähemmäs Unelmaputousta ja napitin tiiviisti suurilla silmilläni kahta kollia.
"Nuoko sen tekivät?" Unlmaputous kuiskasi. Nyökkäsin varovaisesti. En halunnut, että kaksikko saisi uutta kiusaamisenergiaa siitä, että olin kannellut Unelmaputoukselle. Unelmaputous marssi kaksikon luokse ja alkoi pölistä heidän kanssaan jotain. Menin kyyryyn ja tekeydyin niin pieneksi kuin mahdollista oli. Hetken kuluttua Unelmaputous tuli takaisin.
"Mitä he sanoivat?" kysyin.
"Kerron kohta. Mennään pesääni", Unelmaputous sanoi. Seurasin häntä pesään.
"Minkälaista on olla parantaja?" kysyin uteliaana. Unelmaputous meni istumaan pesän nurkkaan ja avasi suunsa:

//Unelma? Jatkat sitte vaan tosta. Älkää välittäkö aiemmasta tarinasta, se on liian lyhyt

Nimi: Salamatassu

09.11.2017 19:29
Haistoin hiiren tuoksun nenässäni. Loikkasin ja se ei huomannut mitään, mutta juuri silloin puusta putosi koko puun kokoinen valtava kissa... ei vaan... TIIKERI! Se murisi ja katsoi minua.
"Minun riistaani et varasta!" se sanoi ja huitaisi minua valtavalla käpälällään...

Heräsin säpsähtäen. Olin nähnyt samaa painajaista kahden kuun ikäisestä saakka.
*Ei se edes ole pelottava, paitsi se loppu*, mietin ja aloin nuolla turkkini pörröisiä kohtia sileiksi. Lopulta kömmin ulospesästä. Auringon säteet heijastuivat taivaanrannasta.
*On aika aikaista*, huomioin ja katselin ympärilleni Hopeaturkin toivossa. Tämä tassutti juuri ulos sotureiden pesästä.
*Nukkuukohan hän ikinä Aurinkotähden luona?* pohdin. Pudistin päätäni. Näköjään aamulla ajatukseni olivat vähän sekaisin...
"Mitä tänään tehdään?" kysyin innoissani ja loikin Hopeaturkin luokse.
"Voisimme harjoitella vähän taistelua", naaras tokaisi. Innostukseni ilmeisesti näkyi minusta, koska hänen viiksensä väpättivät. Huokaisin. Hänestä innostukseni oli HUVITTAVAA! Seurasin häntä, kun hän johdatti minut harjoittelupaikalle.
"Aloitetaan perus taisteluliikkeistä", mestarini naukaisi. "Toista perässä", hän lisäsi. Naaras näytti minulle taisteluliikkeen ja toistin sen mahdollisimman hyvin perässä. Kun sain sen vihdoin tehtyä tarpeeksi hyvin, hän nyökkäsi.
"Mitä luulet, oliko tuo liike tarkoitettu hyökkäämiseen, vai puolustamiseen?" Hopeaturkki kysyi.
"Puolustautumiseen?" arvasin muistellen liikettä. Hopeaturkki nyökkäsi.
"Harjoitellaan aluksi pelkkiä puolustusliikkeitä, koska ne ovat aloittelijalle tärkeämpiä", naaras sanoi. Ymmärsin kyllä, mutta olisin halunnut opetella hyökkäysliikeitä. Pidin silti suuni visusti supussa, kun Hopeaturkki jatkoi.
"Tule minun päälleni", Hopeaturkki käski. Asetuin hänen päälleen ja painoin hänet vasten maata. Aluksi hän rimpuili, mutta yhtäkkiä hän meni veltoksi. Katson häntä hämmentyneenä. Mitä tämä nyt oli? Yhtäkkiä hän ponkaisi pystyyn ja tähtäsi tassullaan hellästi minua poskeen.
"Jos joudut vastustajan alle sinulla on vain muutama vaihtoehto. Jos taistelet klaanikissaa vastaan, hänen ei pitäisi tappaa sinua. Silloin kannattaa mennä veltoksi, koska vastustaja voi luulla, että luovutit", naaras selitti. "Jos taas taistelet tappavaa vastustajaa vastaan, sinun kannattaa vain kynsiä hänen vatsaansa takatassuillasi ja vastustella kaikin voimin", hän lisäsi. Nyökkäsin taas. Olipa monimutkaista!

//Jos joku taas jatkaa..?

Nimi: Hopeaturkki

09.11.2017 18:28
Olin saanut oppilaan! Ja tämän oppilaan saisin kouluttaa alusta alkaen aivan itse! Olin niin innoissani tästä!
Kiersin rajoja uuden oppilaani Salamatassun kanssa. Pysähdyin melkein
Aurinkoklaanin rajalle.
"Haistatko mitään?" kysyin oppilaalta.
Kolli haisteli ilmaa.
"Vain paljon kissoja", hän maukui. Hymähdin, ja ohjasin oppilaan lähemmäs Aurinkoklaanin rajaa.
"Entä nyt?" kysyin, kun olimme aivan rajan tuntumassa. Pystyin näkemään pitkälle vastakkaisen klaanin reviirille. Riistin katseeni näkymästä silmäilläkseni oppilastani.
"Haistan... jotakin uutta. Todella pahan hajuista ja... en tiedä", hän selitti minulle.
"Se on Aurinkoklaanin haju."
Salamatassu nyökkäsi.

Rajat kierrettyämme menin tuoresaaliskasalle ja ajattelin syödä kumppanini kanssa. Kävelin Aurinkotähden luokse ja painauduin kiinni tuon kylkeen. Söimme yhdessä auringonlaskussa, kunnes jouduin lähtemään sotureiden pesään. Huomenna olisi uusi päivä, jolloin kouluttaisin uutta oppilastani, Salamatassua!

//Salama? Aurinko? Kuka tahansa

Nimi: Salamatassu

09.11.2017 17:17
Astelin klaanin eteen itsevarmana. Vihdoin! Vihdoin pääsisin oppilaaksi! Tätä olin odottanut kokonaiset kuusi kuuta. Pysähdyin Aurinkotähden eteen ja odotin.
"Salamapentu on saavuttanut kuuden kuun iän, ja on valmis soturioppilaan koulutukseen. Tästä päivästä aina siihen päivään, jona hän on ansainnut soturinimensä, kutsuttakoon tätä oppilasta Salamatassuksi. Sinun mestarisi tulee olemaan Hopeaturkki. Toivon, että Hopeaturkki siirtää kaiken tietonsa sinulle", päällikkö naukui ja Hopeaturkki asteli kissajoukosta eteen.
"Hopeaturkki olet valmis ottamaan oppilaan..." Aurinkotähti osoitti sanansa nyt Hopeaturkille ja lopetin kuuntelemisen. Katsoin kissajoukkoa. Kaikkien katseet olivat nauliintuneet Aurinkotähteen.
*Päällikkönä oleminen olisi varmasti mahtavaa! Kaikki kuuntelisivat!* mietin. Huomasin että Aurinkotähti oli lopettanut puhumisen ja hätkähdin. Punastuin vienosti ja kosketin kuonollani Hopeaturkin kuonoa.
"Salamatassu! Salamatassu!" hymyilin klaanin hurratessa nimeäni. Kuuden kuun odotuksen jälkeen vihdoin oppilas! Nyt pääsisin vihdoin tekemään jotakin, josta olisi Pilviklaanille hyötyä! Klaani alkoi hajaantua ja jäin kahden mestarini kanssa.
"Mitä me teemme ensin!" kysyin innoissani ja katsoin Hopeaturkkia. "Haluan päästä viimein ulos leiristä!"

Tassutin aukiolle. Tietysti Hopeaturkki oli laittanut minut hakemaan sammalta klaaninvanhimpien makuualusiin! Lönkytin hieman nyrpeänä hänen luokseen. Hopeaturkin viikset värisivät.
*Tietysti olen hänen mielestään huvittava*, ajattelin hieman ärtyneenä. Katsoin häntä ja odotin seuraavaa käskyä.
*Varmaan minun pitää seuraavaksi käydä tarkistamassa vanhusten turkit punkkien ja kirppujen varalta*, ajatus ssai minut huokaisemaan.
"Nyt voimme kiertää rajat", Hopeaturkki ilmoitti ja häntäni ponkaisi salamannopeasti maasta ilmaan. Hiphei! Vihdoin pääsisi näkemään koko reviirin! Seurasin mestariani kun hän johdatti minut ulos leiristä. Pysyttelin mestarini rinnalla.
*En halua, että hän luulee minua huonoksi*, ajattelin. Juoksimme hetken ja sitten pysähdyimme.
"Haistatko mitään?" Hopeaturkki kysyi. Haistelin ilmaa. Monien kissojen hajut leijuivat ilmassa.
"Vain tosi paljon kissoja", vastasin. Onko klaanissa oikeasti näin monta kissaa?

//Haluuks joku jatkaa vai jatkanko ite?

Nimi: Aurinkotähti

09.11.2017 15:05
"Kissa tassutteli hiljalleen lehtien peittämässä metsässä. Miten mikään pystyi liikkumaan niin hiljaa? Pienintäkään rasahdusta ei kuulunut. Edes lehdet eivät liikkuneet, vaikka metsässä tuuli. Yhtäkkiä kissan eteen avautui aukio. Näky - se oli hirvittävä. Kuolleita kissoja lojui joka paikassa. Keskellä aukiota oli valtava kasa kissojen ruumiita. Joillain kissoilla oli myös kaulapanta, kotikisuja. Tämän verisen ruumiskasan päällä istui kissa. Kuin suoraan Leijonaklaanista. Kissalla oli valtavat tassut. Voimakkaat lihakset näkyivät jo kauas. Hyvin hoidettu turkki kiilteli kuun valossa. Lisäksi kissa oli valkoinen. Niin täydellisen valkoinen, että se melkein kirveli silmiä. Ja tassut, hännänpää sekä korvat. Ne olivat niin tummia, että ne kuvastivat tämän synkän metsän tyhjyyttä ja negatiivista voimaa.
"Aurinkotähti", kissa sihisi hiljaa.
Hän heilautti hieman häntäänsä niin, että yksi ruumis tippui kasasta, ja kieri velttona mäkeä alas.
"Olen odottanut sinua. Kauan."
Aurinkotähti veti korvansa luimuun. Hän ei pitänyt tuosta kissasta. Ei sitten yhtään. Hän kuitenkin istuutui, ja alkoi nuolla käpäläänsä yrittäen näyttää rennolta, vaikka jokainen lihas hänen kehossaan oli täysin taisteluvalmiina.
"Mitä haluat minusta", Aurinkotähti kysyi.
Valkea kissa katsoi huvittuneesti ja hivenen pilkallisesti maassa olevaa kissaa.
"En minä sinusta mitään tahdo", valkea kissa ilkkui.
"Sinä halusit minusta."
"Minä en halua sinusta yhtään mitään!" Aurinkotähti sähisi vimmoissaan.
Kasan päällä istuva kissa siristää silmiään. Sitten hän käänsi päätän ja sihisi kasan taakse:
"Tappakaa tuo kissa."
Ruumiskasan takaa ilmestyi kaksi mustaa kissaa. He lähestyivät hitaasti Aurinkotähteä. Kun he olivat niin lähellä, että olisivat halutessaan voineet sivaltaa kynsillään Aurinkotähteä, hänen eteensä astui valtava hopeanhohtoinen kissa.
"Ette koskekaan häneen", kissa sihisi mustille kissoille.
"Onko selvä?"
Kissat nyökkäsivät täristen. Sitten ne luikkivat pakoon ruumiskasan taakse. Hopeanhohtoinen kissa viittasi Aurinkotähteä hännällään seuraamaan. Hetken kävelymatkan kuluttua, kissa pysähtyi ja kääntyi ympäri.
"Sinun ei kuuluisi olla täällä", tämä kuiskasi hiljaa.
Aurinkotähti painoi päänsä alas.
"Minä tiedän, Sinitähti."
Sinitähti nyökkäsi hyväksyvästi ja kääntyi pois.
"Odota", Aurinkotähti huusi entisen päällikön perään.
Kun Sinitähti kääntyi, Aurinkotähti lausahti:
"Kiitos."
Sitten kuva katosi, ja Aurinkotähti tunsi lempeän töytäisyn kyljessään.
"Herää jo", lempeä kehräys kuului.

//Hopea?

Nimi: Unelmaputous

05.11.2017 10:08
Käärmepentu juoksi hädissään luokseni huutaen:
"Apua!" Käännyin katsomaan pentua. Katseeni osui tuon korvaan, jota jäin tuijottamaan.
"Mitä korvassani on?" Käärmepentu piipitti.
Räpäytin silmiäni, ja havahduin taas todellisuuteen. Hymähdin.
"Ei mitään hätää. Seuraa minua." Johdatin pikkupennun pesän halki sammalvuoteelle, johon tuo kävi pitkäkseen.
Hain hämähäkinseittiä ja painelin sitä pennun korvaan. Nuolaisin tuon poskea rauhoittavasti, ja kysyin:
"Miltä tuntuu?" Käärmepentu heilautti korvaansa.
"Ihan hyvältä", tuo maukui ja huomasin hänen peittelevän helpotusta. Päätin kuitenkin vielä vahtia korvaa tulehduksien ja sen sellaisten varalta.
"Ketkä tuon tekivät?" kysäisin lempeästi.
Käärmepentu pudisti päätään.
"En tiedä", hän vinkaisi.
"Osaisitko näyttää heidät?" kysyin vielä.
Käärmepentu säpsähti, mutta nyökkäsi sitten hitaasti.
"Ei hätää. Eivät he tuota uudestaan tee, kun minä olen mukanasi", rauhoittelin pentua, ja työnsin hänet seisomaan.
Pentu lähti edelläni ulos pentutarhasta, ja tuo suunnisti kohti tuoresaaliskasaa.

//Käärme? Sori mini..

Nimi: Posityyhtynen

04.11.2017 13:19
Kokemuspisteet:

Jääokra: 14kp

Varjopentu: 2kp

Unelmaputous: 3kp

Hopeaturkki: 7kp

Käärmepentu: 6kp

Pisaraviilto: 9kp

Lunatra: 18kp

Aamu: 16kp

Nimi: Aamu

03.11.2017 16:26
"Minä saalistan kun minut määrätään partioon, en silloin kun minun tekee mieli saada kumppani luopiosta", naukaisin välinpitämättömästi, ja yritin pitää katseeni vakaana. Lunatra paljasti hampaansa.
"Kuinka niin saada kumppani?" hän kysyi muristen.
"Voi. Ihan kuule sitä että olet ihastunut siihen... Nopsako se oli? Kuitenkin. Olet ihastunut siihen Nopsaan." Katsoin suoraan siskoni silmiin. Lunatran silmät kaventuivat viiruiksi ja hän punastui. Naaras laski katseensa.
"Enkä ole..", hän mutisi.
"Keneltäkään ei jää se huomaamatta", murahdin naaraalle.
Lunatra sähähti ja tuon niskakarvat nousivat pystyyn.
"Edes puolet klaanista eivät tiedä. Miten niin keneltäkään ei jää huomaamatta", siskoni sanoi katsellen minua. "Vaikkei se olekaan totta!" hän lisäsi kiireesti ja nosti katseensa.
"Mutta Hopeaturkki uskoo minua, ja hän on päällikön kumppani. Tottahan toki Aurinkotähti uskoo häntä, ja Hopeaturkki voi suostutella hänet kertomaan klaanille. Kenties jopa karkottamaan sinut", selvitin.
"Tarkoitatko, että käytät Hopeaturkkia hyväksesi", Lunatra mietti ääneen, ja hymyili samalla ivallisesti.
"En tietenkään!" kivahdin.
Sekuntin verran minun teki pahaa katsella sisartani. Minkä hän sille voi, jos menee ja ihastuu? En kuitenkaan voinut tehdä mitään, kun Lunatra jo kääntyi ja lähti kohti sotureiden pesää.
"Odota!" huusin.

//Lunatraaahhh???

Nimi: Lunatra

03.11.2017 15:24
Huomasin Aamun ja Hopeaturkin juttelevan toisilleen. Tietenkin! Aamu varmasti kertoi Hopeaturkille koko jutun. Eihän minun olisi pitänyt luottaa häneen. Naaraskaksikko katselisivat minua sillä silmällä, että arvelin heidän puhuvan minusta. Ihan sama! Tapaisin Nopsan vaikka Aamu ja Hopeturkki mitä sanoisivat. Menin kuitenkin suoraan sotureiden pesään ja nukahdin miltei heti.

Yöllä heräsin johonkin. En tiennyt mikä se oli, mutta se joku oli kyllä tullut hyvään aikaan. Nyt halusin nimittäin tavata Nopsan. Kaikki epäilivät minua ja Nopsa tuntui olevan ainoa johon voisin luottaa. Hiivin ulos nopeasti. Koko sen ajan, kun nukuin Nopsan naama oli pyörinyt mielessäni. Juoksin ulos leiristä. Tuuli tarttui turkkiini ja nautin hetken juoksemisesta. Sitten tulinkin jo perille ja aloin huhuilla Nopsaa.
"Lunatra! Täällä!" Nopsa huudahti iloisesti jostain. Hän ilmestyi eräästä pensaikosta ja kehräsi kuuluvasti. Painauduin häntä vasten.
"Aamu petti minut", kuiskasin.
"Mutta emmehän me lopeta tapailujamme?" Nopsa kysyi huolta äänessään. Kehräsin onnellisena, koska Nopsa tuntui oikeasti välittävän minusta.
"Emme tietenkään, höpsö! En minä aio Aamua totella", naurahdin. Nopsa osasi kyllä olla niin suloinen. Kiintymyksen kollia kohtaan alkoi kasvaa päivä päivältä. Juttelimme Nopsan kanssa hetken ja pujahdin sitten pensaikkoon. Päätin saalistaa, sillä vaikka tapailinkin Nopsaa halusin tehdä jotakin, jotta paikkani klaanissa säilyisi. En kyllä tiennyt kuinka vakava rikkomus Nopsan kanssa oleskelu oli, mutta silti. Metsästin nopeasti hiiren ja oravan ja lähdin sitten leiriin. Leirissä jotkut kissat olivat jo hereillä, Aamu heidän joukossaan. Siskoni tuli ivallinen hymy naamallaan luokseni.
"Missäs nyt olit?" Aamu kysyi.
"Ei kai sitä enää voi salatakaan, tapasin Nopsan. Mutta minä saalistan myös, toisin kuin sinä", sanoin muka välinpitämättömästi ja hieman pilkallisesti.

//Aamu

Nimi: Aamu

01.11.2017 17:14
Juoksin kohti leiriä. Raivo kuohui sisälläni, ja lihakseni tekivät vastarintaa, ja käskivät kääntyä takaisin. Olin luvannut siskolleni olla kertomatta. Mäyrä tai kettu raadellut minua.. Kuka muka uskoisi? En minä voisi mitenkään päihittää mäyrää tai kettua yksin.
Saavuin leiriin ja päätin heti mennä kertomaan Hopeaturkille mitä olin nähnyt. Jos Lunatra oli kuvitellut, etten paljastaisi hänen salaisuuttaan sillä uhalla, että hän repii minulta korvat päästä, hän kuvitteli väärin.
Hopeaturkki työntyi ulos sotureiden pesästä ja äkkäsi minut. Hän tuli luokseni ja ihmetteli miksi en ollut nukkumassa.
"Seurasin Lunatraa, kun hän lähti metsästä. Sitten näin, kun hän tapasi jonkun Nopsa-nimisen kollin." Hopeaturkki keskeytti minut. Hän kysyi:
"Minkävärinen tuo Nopsa oli?" Ja hän vaikutti aidosti huolestuneelta.
"Punaoranssi. Kuinka niin?" kysäisin naaraalta.
"Nopsahäntä", hän sihisi.
"Kuka?" Ihmettelin Hopeaturkin käytöstä.
"Nopsahäntä oli Aurinkotähden edellinen varapäällikkö, joka erotettiin, kun hän aikoi tappaa minut, Aurinkotähden ja ystävämme Kipinäturkin. Nähtävästi hän on vielä liikkeellä", hopeainen naaras selitti.
"No mutta, ei siinä kaikki", jatkoin kiireesti. "Kun Lunatra huomasi minut, hän hyökkäsi kimppuuni. En saanut kovinkaan vakavia vammoja, ja nuolin niitä jonkin aikaa ennen kuin palasin leiriin. Minun ei siis tarvitse käydä Unelmaputouksen luona."
Hopeaturkki näytti alakuloiselta. "Minusta tuntuu, että Nopsahäntä on vienyt hänen sydämensä." Kauhea ajatus iski minuun.
"Mitä tarkoitat?" tivasin.
"Että Lunatra voi olla... hieman ihastunut Nopsahäntään", Hopeaturkki kuiskasi.
Kauhistuin ja käännyin ympäri. Lunatra tallusteli leiriin, ja mulkaisi minua nopeasti. Hän vilkaisi myös Hopeaturkkia, ja lähti sitten kiireesti sotureiden pesälle. Kyyhkysiipi tuli häntä vastaan.

//Lunatra?

©2018 Tʀᴜᴇ Wᴀʀʀɪᴏʀ - suntuubi.com