Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Aurinkoklaani|Pilviklaani|Erakot & Kotikisut

 

Laita kissan nimi alkukenttään. Esimerkiksi: Tyhjyystassu

  • Puheenvuorot eri riveille, että tarina saa selvyyttä. Tarinan on oltava väh. kymmenen riviä pitkä, jos se on sitä lyhyempi, tarina poistetaan ja et saa kokemuspisteitä tarinasta.
     
  • Jos puheenvuoro yleensä loppuisi pisteeseen, niin loppuun ei tule pistettä, vaan heittomerkkien jälkeen laitetaan pilkku. Pilkkua ei tule kysymys- tai huutomerkkien kanssa. Esimerkiksi:
     
  • "Hei Kaunokukka!" huusin ystävälleni.
  • "Hei Kaunokukka", naukaisin ystävälleni.
  • "Oletko Kaunokukka?" kysyin naaraalta.
     
  • Jos haluat jonkun muun jatkavan tarinaasi, laita tarinan loppuun //-merkit ja sitten hahmon nimi, jonka haluat jatkavan.
     
  • Kirjoita mieluiten imperfektissä, eli menneessä muodossa.
     
  • Käytä y.1.p (minä-muoto) tai y.3.p (hän-muoto).
     
  • Autohittaaminen, eli toisen kirjoittajan hahmon käyttäminen vakavammin on ehdottomasti kielletty, ja jos huomaat jonkun autohittaavan vakavammin, on siitä viipymättä ilmoitettava ylläpidolle, ja ilmoita siitä mieluiten chatissa, liittyneiden viekussa tai normiviekussa.

Vakavaa autohittaamista on esimerkiksi: Toisen roolijan kissan ja sinun kissan välille esim. syntyvä rakkaus, eli toisin sanoen kumppanuus ilman toisen lupaa. Pentuhakemus täytyy olla molempien suunnittelema, joten joko chatissa, tai sitten sanoilla, viestillä yms. Toisen roolijan kissa ei voi tarinassasi haavoittaa ketään ilman lupaa, ellei´ole taistelu, tai jokin muu, esimerkiksi harjoitustuokio.

Tarinat tarkastetaan ajallaan!

Pilviklaani  1  2  3  4  5  6  7  > >> 

Nimi

Kotisivut

Kommentit
Roskapostisuojaus: Paljonko on viisi miinus yksi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Pisaraviilto

12.12.2017 14:28
Autoin Jääokran liikkeelle ja tuun häntä kyljestä. Välillä tuuppasin lempeästi kumppaniani eteenpäin. Pääsimme nopeasti Unelmaputouksen pesälle ja astuimme sisään hämyisään yrtintuoksuiseen pesään. Unelmaputous ja Käärmepentu juttelivat jostain pesän perällä.
"Rakastan tätä työtä. On ihanaa voida auttaa avun tarpeessa olevia kissoja. Näin pääsen myös lähikontakteihin muiden klaanien kanssa ja voin auttaa heitäkin. Myös muut klaanit voivat auttaa meitä", Unelmaputous sanoi Käärmepennulle.
"Hei!" sanoin reippaasti. Unelmaputous kääntyi minua kohti.
"Hei, mikäs teidät tänne lennätti. Onko Jääokralla jokin hätänä?" Unelmaputous kysyi. Hän tuli Jääokraa kohti, mutta nostin häntääni hänen lavalleen. Unelmaputous näytti ihmeen pienikokoiselta, mutta muistin samassa, että hänestä oli tullut 'turhan aikaisin' parantaja, kun Purotulva oli kuollut.
"Jääokralla ei ole mitään hätää", naukaisin *Onneksi!* " Sen sijaan tulimme katsomaan Käärmepentua. Jääokra ei ole vielä tavannut häntä."
"Ahaa. Voinkin jättää teidän tutustumaan toisiinne keskenään, sillä Malvahäntä valitteli päänsärkyä ja jalkavaivoja ja lupasin mennä katsomaan häntä. Uskoisin kyllä, että se höpsö on tulossa vain vanhaksi!" Unelmaputous papatti.
"Pärjäämme hyvin", Jääokra sanoi. Unelmaputous lähti ja jätti meidän Käärmepennun luokse.
"Hei! Keitä te olette?" Käärmepentu kysyi. Katsoin pikkuista hieman varuillani. Tuo näytti aika pelottavalta, vaikka olikin pentu. Kollilla oli isot mustat käpälät. Niillä voisi tehdä pahaa jälkeä, jos haluaisi. Ja Käärmepentu oli pohjimmiltaan ulkopuolinen... erakko... ehkä kotikisu. Tai pahempaa, aurinkoklaanilainen.
"Olemme Jääokra ja Pisaraviilto", Jääokra esitteli tomerasti. Hymyilin pennulle väkinäisesti.
"Jääokra halusi tavata sinut!" ilmoitin.
"Jaa, miksi? Onko minussa jotain töllistelemisen arvoista? Olenhan vain pelkkä erakkopentu!" Käärmepentu sanoi matkien vallan tarkasti Paatsamajalan ääntä. Hätkähdin hieman pennun ivallista äänensävyä, mutta tokenin nopeasti.
"Jääokra on kuningatar. Kaikki pennut kiinnostavat häntä. Ja et sinä ole mitenkään huonompi, kuin muut syntyperäsi takia", huomautin.
"Vai niin", Käärmepentu sanoi nenäkkäästi. Katsoin Jääokraa hermostuneena. Jaksaisiko kuningatar pennun kummallisia vastauksia. Emmehän me tarkoittaneet mitään pahaa! Ja minun linnani ainakin oli aika kireällä...

//Jää? Jatkan ehkä kohta Käärmeellä. Ja siis heti kun Unelma lähti Käärmw paljasti todellisen itsensä...

Nimi: Jääokra

12.12.2017 11:17
"Kiitos kovasti!" kiitin Pisaraviiltoa joka oli tuonut minulle pulun. Soturi laskeutui viereeni makaamaan ja kehräsi. Minultakin pääsi kehräys kun painauduin kiinni kumppanini turkkiin.
"Mitä muille leiriläisille kuuluu?" kysyin. "En ole nähnyt melkein ketään vähään aikaan."
"Ihan hyvää kai. Ainakin suurimmalle osalle", Pisaraviilto vastasi. Nyökkäsin.
"Kuulin, että olet saanut oppilaan", sanoin. "Yötassuko se oli? Miten hänellä menee?"
"Ihan hyvän hänelläkin. Hän oppii nopeasti, ja on todella innokas oppimaan uutta", Pisaraviilto kertoi ja hymyili. "Kuinka kauan pentujen syntymiseen on? Tiedätkö?"
"En tieä tarkalleen, mutta arvelisin muutamaa kuuta", sanoin. "Odotan sitä kyllä innolla! Mahtavatkohan he olla enemmän sinun vai minun näköisiä?"
"En tiedä. Toivottavasti molempien. Se olisi mukavaa", Pisaraviilto naukaisi.
"Niin olisi", sanoin iloisena. "Se todella olisi!" Vasta nyt muistin Pisaraviillon tuoman pulun. Siirsin pulun tassulla lähemmäs ja puraisin siitä ison palan. Pisaraviilto katseli kun söin. Pentutarhassa oli aivan hiiren hiljaista, lukuun ottamatta Myrskytaivaan rahisevaa hengitystä.
"Maistuiko?" Pisaraviilto rikkoi hiljaisuuden kysymyksellään.
"Kyllä. Kiitos", kiitin. "Tahtoisitko auttaa minua, pääsemään haukkaamaan happea pentutarhan ulkopuolelle?"
"Kyllähän minä voin auttaa", Pisaraviilto vastasi. Nousin varovaisesti seisomaan. Pisaraviillon avustuksella pääsimme ulos pentutarhasta. Annoin katseeni kiertää leiriä.
"Tavallista, mutta silti todella kaunista", huokaisin.
"Niin", Pisaraviilto sanoi. "Ai niin. Et ole tainnut tavata vielä Käärmepentua. Hän on Unelmaputouksen hoidossa."
"Misksi? Onko pentu kipeä?" kysyin.
"Ei, mutta Paatsamajalka ei huolinut Käärmepentua pentutarhaan", Pisaraviilto kertoi.
"Miksi ei?" kysyin.
"Koska Käärmepentu löydettiin metsästä, eikä hänelä todennäköisesti ole klaaniverta", Pisaraviilto sanoi. "Ja jos on, se on Aurinkoklaanista. Käärmepentu löydettiin kuoleen emon ja kahden kuolleiden sisaruksien luota, läheltä Aurinkoklaanin rajaa." Nyökkäsin.
"Voisinko ehkä nähdä Käärmepennun? Autatko minua?" kysyin.
"Toki. Mennään vain", Pisaraviilto sanoi.
"Kiitso", kiitin.

// Pisara?

Nimi: Lunatra

12.12.2017 10:51
"Enkä odota!" huusin ja juoksin suoraan soturien pesään. Käperryin aivan perimmäisen nurkan varjoihin, yrittäen olla mahdollisimman huomaamaton. Onnistuin hyvin, ja kun olin hieman rauhoittunut, päätin toteuttaa erään suunnitelmani jota olin jo kauan miettinyt.
Olin päättänyt muuttaa nukkumaan omaan pesään. Lähelle muita soturien pesiä, mutta kuitenki niin kauas Aamusta kuin mahdollista, herättämättä kuitenkaan turhaa huomiota.
Lähdin hiipimään kohti leirin uloskäyntiä, aikomuksena mennä punomaan itselleni uutta pesää. Pääsin reviirille kenenkään huomaamatta, ja löysin myös paikan joka oli tulvillaa sopivia oksi ja paljon kaislaa. Aloin punomaan pesää.

Sain aikaiseksi pallon joka oli juuri sopivan kokoinen minulle, ja mahdollisesti jollekulle toiselle kissalle. Pesä oli vähän hassun muotoinen mutta sentään minun itse tekemäni. Lähdin raahaamaan pesääni kohti leiriä.

Pääsin leiriin sujuvasti, sillä olin tavannut matkalla Kyyhkysiiven joku oli turhia kysymättä auttanut minua pesän kanssa.
"Tässä on hyvä", sanoin. Laskimme pesän maahan ja katselin sitä tyytyväisenä.
"Kiitos todella paljon. Olen sinulle kiitoksen velkaa", kiitin.
"Eipä kestä", Kyyhkysiipi sanoi ja lähti sitten omille teilleen. Katselin pesää ja suoristin sitä hieman, koska se oli vinossa.

Ilta saapui viimein. Makasin uudessa pesässäni katselle sen suuaukosta, taivaalla loistavia tähtiä. *Jos joku herättää minut ennen auringonnousua, tapan hänet*, ajattelin vielä, ennen kuin nukahdin tyytyväisenä.

Nimi: Käärmepentu

11.11.2017 09:12
Tassuttelin epävarmana Unelmaputouksen pesästä ulos. Huomasin heti ne kaksi kollia, jotka olivat minua kiusanneet. Painauduin lähemmäs Unelmaputousta ja napitin tiiviisti suurilla silmilläni kahta kollia.
"Nuoko sen tekivät?" Unlmaputous kuiskasi. Nyökkäsin varovaisesti. En halunnut, että kaksikko saisi uutta kiusaamisenergiaa siitä, että olin kannellut Unelmaputoukselle. Unelmaputous marssi kaksikon luokse ja alkoi pölistä heidän kanssaan jotain. Menin kyyryyn ja tekeydyin niin pieneksi kuin mahdollista oli. Hetken kuluttua Unelmaputous tuli takaisin.
"Mitä he sanoivat?" kysyin.
"Kerron kohta. Mennään pesääni", Unelmaputous sanoi. Seurasin häntä pesään.
"Minkälaista on olla parantaja?" kysyin uteliaana. Unelmaputous meni istumaan pesän nurkkaan ja avasi suunsa:

//Unelma? Jatkat sitte vaan tosta. Älkää välittäkö aiemmasta tarinasta, se on liian lyhyt

Nimi: Salamatassu

09.11.2017 19:29
Haistoin hiiren tuoksun nenässäni. Loikkasin ja se ei huomannut mitään, mutta juuri silloin puusta putosi koko puun kokoinen valtava kissa... ei vaan... TIIKERI! Se murisi ja katsoi minua.
"Minun riistaani et varasta!" se sanoi ja huitaisi minua valtavalla käpälällään...

Heräsin säpsähtäen. Olin nähnyt samaa painajaista kahden kuun ikäisestä saakka.
*Ei se edes ole pelottava, paitsi se loppu*, mietin ja aloin nuolla turkkini pörröisiä kohtia sileiksi. Lopulta kömmin ulospesästä. Auringon säteet heijastuivat taivaanrannasta.
*On aika aikaista*, huomioin ja katselin ympärilleni Hopeaturkin toivossa. Tämä tassutti juuri ulos sotureiden pesästä.
*Nukkuukohan hän ikinä Aurinkotähden luona?* pohdin. Pudistin päätäni. Näköjään aamulla ajatukseni olivat vähän sekaisin...
"Mitä tänään tehdään?" kysyin innoissani ja loikin Hopeaturkin luokse.
"Voisimme harjoitella vähän taistelua", naaras tokaisi. Innostukseni ilmeisesti näkyi minusta, koska hänen viiksensä väpättivät. Huokaisin. Hänestä innostukseni oli HUVITTAVAA! Seurasin häntä, kun hän johdatti minut harjoittelupaikalle.
"Aloitetaan perus taisteluliikkeistä", mestarini naukaisi. "Toista perässä", hän lisäsi. Naaras näytti minulle taisteluliikkeen ja toistin sen mahdollisimman hyvin perässä. Kun sain sen vihdoin tehtyä tarpeeksi hyvin, hän nyökkäsi.
"Mitä luulet, oliko tuo liike tarkoitettu hyökkäämiseen, vai puolustamiseen?" Hopeaturkki kysyi.
"Puolustautumiseen?" arvasin muistellen liikettä. Hopeaturkki nyökkäsi.
"Harjoitellaan aluksi pelkkiä puolustusliikkeitä, koska ne ovat aloittelijalle tärkeämpiä", naaras sanoi. Ymmärsin kyllä, mutta olisin halunnut opetella hyökkäysliikeitä. Pidin silti suuni visusti supussa, kun Hopeaturkki jatkoi.
"Tule minun päälleni", Hopeaturkki käski. Asetuin hänen päälleen ja painoin hänet vasten maata. Aluksi hän rimpuili, mutta yhtäkkiä hän meni veltoksi. Katson häntä hämmentyneenä. Mitä tämä nyt oli? Yhtäkkiä hän ponkaisi pystyyn ja tähtäsi tassullaan hellästi minua poskeen.
"Jos joudut vastustajan alle sinulla on vain muutama vaihtoehto. Jos taistelet klaanikissaa vastaan, hänen ei pitäisi tappaa sinua. Silloin kannattaa mennä veltoksi, koska vastustaja voi luulla, että luovutit", naaras selitti. "Jos taas taistelet tappavaa vastustajaa vastaan, sinun kannattaa vain kynsiä hänen vatsaansa takatassuillasi ja vastustella kaikin voimin", hän lisäsi. Nyökkäsin taas. Olipa monimutkaista!

//Jos joku taas jatkaa..?

Nimi: Hopeaturkki

09.11.2017 18:28
Olin saanut oppilaan! Ja tämän oppilaan saisin kouluttaa alusta alkaen aivan itse! Olin niin innoissani tästä!
Kiersin rajoja uuden oppilaani Salamatassun kanssa. Pysähdyin melkein
Aurinkoklaanin rajalle.
"Haistatko mitään?" kysyin oppilaalta.
Kolli haisteli ilmaa.
"Vain paljon kissoja", hän maukui. Hymähdin, ja ohjasin oppilaan lähemmäs Aurinkoklaanin rajaa.
"Entä nyt?" kysyin, kun olimme aivan rajan tuntumassa. Pystyin näkemään pitkälle vastakkaisen klaanin reviirille. Riistin katseeni näkymästä silmäilläkseni oppilastani.
"Haistan... jotakin uutta. Todella pahan hajuista ja... en tiedä", hän selitti minulle.
"Se on Aurinkoklaanin haju."
Salamatassu nyökkäsi.

Rajat kierrettyämme menin tuoresaaliskasalle ja ajattelin syödä kumppanini kanssa. Kävelin Aurinkotähden luokse ja painauduin kiinni tuon kylkeen. Söimme yhdessä auringonlaskussa, kunnes jouduin lähtemään sotureiden pesään. Huomenna olisi uusi päivä, jolloin kouluttaisin uutta oppilastani, Salamatassua!

//Salama? Aurinko? Kuka tahansa

Nimi: Salamatassu

09.11.2017 17:17
Astelin klaanin eteen itsevarmana. Vihdoin! Vihdoin pääsisin oppilaaksi! Tätä olin odottanut kokonaiset kuusi kuuta. Pysähdyin Aurinkotähden eteen ja odotin.
"Salamapentu on saavuttanut kuuden kuun iän, ja on valmis soturioppilaan koulutukseen. Tästä päivästä aina siihen päivään, jona hän on ansainnut soturinimensä, kutsuttakoon tätä oppilasta Salamatassuksi. Sinun mestarisi tulee olemaan Hopeaturkki. Toivon, että Hopeaturkki siirtää kaiken tietonsa sinulle", päällikkö naukui ja Hopeaturkki asteli kissajoukosta eteen.
"Hopeaturkki olet valmis ottamaan oppilaan..." Aurinkotähti osoitti sanansa nyt Hopeaturkille ja lopetin kuuntelemisen. Katsoin kissajoukkoa. Kaikkien katseet olivat nauliintuneet Aurinkotähteen.
*Päällikkönä oleminen olisi varmasti mahtavaa! Kaikki kuuntelisivat!* mietin. Huomasin että Aurinkotähti oli lopettanut puhumisen ja hätkähdin. Punastuin vienosti ja kosketin kuonollani Hopeaturkin kuonoa.
"Salamatassu! Salamatassu!" hymyilin klaanin hurratessa nimeäni. Kuuden kuun odotuksen jälkeen vihdoin oppilas! Nyt pääsisin vihdoin tekemään jotakin, josta olisi Pilviklaanille hyötyä! Klaani alkoi hajaantua ja jäin kahden mestarini kanssa.
"Mitä me teemme ensin!" kysyin innoissani ja katsoin Hopeaturkkia. "Haluan päästä viimein ulos leiristä!"

Tassutin aukiolle. Tietysti Hopeaturkki oli laittanut minut hakemaan sammalta klaaninvanhimpien makuualusiin! Lönkytin hieman nyrpeänä hänen luokseen. Hopeaturkin viikset värisivät.
*Tietysti olen hänen mielestään huvittava*, ajattelin hieman ärtyneenä. Katsoin häntä ja odotin seuraavaa käskyä.
*Varmaan minun pitää seuraavaksi käydä tarkistamassa vanhusten turkit punkkien ja kirppujen varalta*, ajatus ssai minut huokaisemaan.
"Nyt voimme kiertää rajat", Hopeaturkki ilmoitti ja häntäni ponkaisi salamannopeasti maasta ilmaan. Hiphei! Vihdoin pääsisi näkemään koko reviirin! Seurasin mestariani kun hän johdatti minut ulos leiristä. Pysyttelin mestarini rinnalla.
*En halua, että hän luulee minua huonoksi*, ajattelin. Juoksimme hetken ja sitten pysähdyimme.
"Haistatko mitään?" Hopeaturkki kysyi. Haistelin ilmaa. Monien kissojen hajut leijuivat ilmassa.
"Vain tosi paljon kissoja", vastasin. Onko klaanissa oikeasti näin monta kissaa?

//Haluuks joku jatkaa vai jatkanko ite?

Nimi: Aurinkotähti

09.11.2017 15:05
"Kissa tassutteli hiljalleen lehtien peittämässä metsässä. Miten mikään pystyi liikkumaan niin hiljaa? Pienintäkään rasahdusta ei kuulunut. Edes lehdet eivät liikkuneet, vaikka metsässä tuuli. Yhtäkkiä kissan eteen avautui aukio. Näky - se oli hirvittävä. Kuolleita kissoja lojui joka paikassa. Keskellä aukiota oli valtava kasa kissojen ruumiita. Joillain kissoilla oli myös kaulapanta, kotikisuja. Tämän verisen ruumiskasan päällä istui kissa. Kuin suoraan Leijonaklaanista. Kissalla oli valtavat tassut. Voimakkaat lihakset näkyivät jo kauas. Hyvin hoidettu turkki kiilteli kuun valossa. Lisäksi kissa oli valkoinen. Niin täydellisen valkoinen, että se melkein kirveli silmiä. Ja tassut, hännänpää sekä korvat. Ne olivat niin tummia, että ne kuvastivat tämän synkän metsän tyhjyyttä ja negatiivista voimaa.
"Aurinkotähti", kissa sihisi hiljaa.
Hän heilautti hieman häntäänsä niin, että yksi ruumis tippui kasasta, ja kieri velttona mäkeä alas.
"Olen odottanut sinua. Kauan."
Aurinkotähti veti korvansa luimuun. Hän ei pitänyt tuosta kissasta. Ei sitten yhtään. Hän kuitenkin istuutui, ja alkoi nuolla käpäläänsä yrittäen näyttää rennolta, vaikka jokainen lihas hänen kehossaan oli täysin taisteluvalmiina.
"Mitä haluat minusta", Aurinkotähti kysyi.
Valkea kissa katsoi huvittuneesti ja hivenen pilkallisesti maassa olevaa kissaa.
"En minä sinusta mitään tahdo", valkea kissa ilkkui.
"Sinä halusit minusta."
"Minä en halua sinusta yhtään mitään!" Aurinkotähti sähisi vimmoissaan.
Kasan päällä istuva kissa siristää silmiään. Sitten hän käänsi päätän ja sihisi kasan taakse:
"Tappakaa tuo kissa."
Ruumiskasan takaa ilmestyi kaksi mustaa kissaa. He lähestyivät hitaasti Aurinkotähteä. Kun he olivat niin lähellä, että olisivat halutessaan voineet sivaltaa kynsillään Aurinkotähteä, hänen eteensä astui valtava hopeanhohtoinen kissa.
"Ette koskekaan häneen", kissa sihisi mustille kissoille.
"Onko selvä?"
Kissat nyökkäsivät täristen. Sitten ne luikkivat pakoon ruumiskasan taakse. Hopeanhohtoinen kissa viittasi Aurinkotähteä hännällään seuraamaan. Hetken kävelymatkan kuluttua, kissa pysähtyi ja kääntyi ympäri.
"Sinun ei kuuluisi olla täällä", tämä kuiskasi hiljaa.
Aurinkotähti painoi päänsä alas.
"Minä tiedän, Sinitähti."
Sinitähti nyökkäsi hyväksyvästi ja kääntyi pois.
"Odota", Aurinkotähti huusi entisen päällikön perään.
Kun Sinitähti kääntyi, Aurinkotähti lausahti:
"Kiitos."
Sitten kuva katosi, ja Aurinkotähti tunsi lempeän töytäisyn kyljessään.
"Herää jo", lempeä kehräys kuului.

//Hopea?

Nimi: Unelmaputous

05.11.2017 10:08
Käärmepentu juoksi hädissään luokseni huutaen:
"Apua!" Käännyin katsomaan pentua. Katseeni osui tuon korvaan, jota jäin tuijottamaan.
"Mitä korvassani on?" Käärmepentu piipitti.
Räpäytin silmiäni, ja havahduin taas todellisuuteen. Hymähdin.
"Ei mitään hätää. Seuraa minua." Johdatin pikkupennun pesän halki sammalvuoteelle, johon tuo kävi pitkäkseen.
Hain hämähäkinseittiä ja painelin sitä pennun korvaan. Nuolaisin tuon poskea rauhoittavasti, ja kysyin:
"Miltä tuntuu?" Käärmepentu heilautti korvaansa.
"Ihan hyvältä", tuo maukui ja huomasin hänen peittelevän helpotusta. Päätin kuitenkin vielä vahtia korvaa tulehduksien ja sen sellaisten varalta.
"Ketkä tuon tekivät?" kysäisin lempeästi.
Käärmepentu pudisti päätään.
"En tiedä", hän vinkaisi.
"Osaisitko näyttää heidät?" kysyin vielä.
Käärmepentu säpsähti, mutta nyökkäsi sitten hitaasti.
"Ei hätää. Eivät he tuota uudestaan tee, kun minä olen mukanasi", rauhoittelin pentua, ja työnsin hänet seisomaan.
Pentu lähti edelläni ulos pentutarhasta, ja tuo suunnisti kohti tuoresaaliskasaa.

//Käärme? Sori mini..

Nimi: Posityyhtynen

04.11.2017 13:19
Kokemuspisteet:

Jääokra: 14kp

Varjopentu: 2kp

Unelmaputous: 3kp

Hopeaturkki: 7kp

Käärmepentu: 6kp

Pisaraviilto: 9kp

Lunatra: 18kp

Aamu: 16kp

Nimi: Aamu

03.11.2017 16:26
"Minä saalistan kun minut määrätään partioon, en silloin kun minun tekee mieli saada kumppani luopiosta", naukaisin välinpitämättömästi, ja yritin pitää katseeni vakaana. Lunatra paljasti hampaansa.
"Kuinka niin saada kumppani?" hän kysyi muristen.
"Voi. Ihan kuule sitä että olet ihastunut siihen... Nopsako se oli? Kuitenkin. Olet ihastunut siihen Nopsaan." Katsoin suoraan siskoni silmiin. Lunatran silmät kaventuivat viiruiksi ja hän punastui. Naaras laski katseensa.
"Enkä ole..", hän mutisi.
"Keneltäkään ei jää se huomaamatta", murahdin naaraalle.
Lunatra sähähti ja tuon niskakarvat nousivat pystyyn.
"Edes puolet klaanista eivät tiedä. Miten niin keneltäkään ei jää huomaamatta", siskoni sanoi katsellen minua. "Vaikkei se olekaan totta!" hän lisäsi kiireesti ja nosti katseensa.
"Mutta Hopeaturkki uskoo minua, ja hän on päällikön kumppani. Tottahan toki Aurinkotähti uskoo häntä, ja Hopeaturkki voi suostutella hänet kertomaan klaanille. Kenties jopa karkottamaan sinut", selvitin.
"Tarkoitatko, että käytät Hopeaturkkia hyväksesi", Lunatra mietti ääneen, ja hymyili samalla ivallisesti.
"En tietenkään!" kivahdin.
Sekuntin verran minun teki pahaa katsella sisartani. Minkä hän sille voi, jos menee ja ihastuu? En kuitenkaan voinut tehdä mitään, kun Lunatra jo kääntyi ja lähti kohti sotureiden pesää.
"Odota!" huusin.

//Lunatraaahhh???

Nimi: Lunatra

03.11.2017 15:24
Huomasin Aamun ja Hopeaturkin juttelevan toisilleen. Tietenkin! Aamu varmasti kertoi Hopeaturkille koko jutun. Eihän minun olisi pitänyt luottaa häneen. Naaraskaksikko katselisivat minua sillä silmällä, että arvelin heidän puhuvan minusta. Ihan sama! Tapaisin Nopsan vaikka Aamu ja Hopeturkki mitä sanoisivat. Menin kuitenkin suoraan sotureiden pesään ja nukahdin miltei heti.

Yöllä heräsin johonkin. En tiennyt mikä se oli, mutta se joku oli kyllä tullut hyvään aikaan. Nyt halusin nimittäin tavata Nopsan. Kaikki epäilivät minua ja Nopsa tuntui olevan ainoa johon voisin luottaa. Hiivin ulos nopeasti. Koko sen ajan, kun nukuin Nopsan naama oli pyörinyt mielessäni. Juoksin ulos leiristä. Tuuli tarttui turkkiini ja nautin hetken juoksemisesta. Sitten tulinkin jo perille ja aloin huhuilla Nopsaa.
"Lunatra! Täällä!" Nopsa huudahti iloisesti jostain. Hän ilmestyi eräästä pensaikosta ja kehräsi kuuluvasti. Painauduin häntä vasten.
"Aamu petti minut", kuiskasin.
"Mutta emmehän me lopeta tapailujamme?" Nopsa kysyi huolta äänessään. Kehräsin onnellisena, koska Nopsa tuntui oikeasti välittävän minusta.
"Emme tietenkään, höpsö! En minä aio Aamua totella", naurahdin. Nopsa osasi kyllä olla niin suloinen. Kiintymyksen kollia kohtaan alkoi kasvaa päivä päivältä. Juttelimme Nopsan kanssa hetken ja pujahdin sitten pensaikkoon. Päätin saalistaa, sillä vaikka tapailinkin Nopsaa halusin tehdä jotakin, jotta paikkani klaanissa säilyisi. En kyllä tiennyt kuinka vakava rikkomus Nopsan kanssa oleskelu oli, mutta silti. Metsästin nopeasti hiiren ja oravan ja lähdin sitten leiriin. Leirissä jotkut kissat olivat jo hereillä, Aamu heidän joukossaan. Siskoni tuli ivallinen hymy naamallaan luokseni.
"Missäs nyt olit?" Aamu kysyi.
"Ei kai sitä enää voi salatakaan, tapasin Nopsan. Mutta minä saalistan myös, toisin kuin sinä", sanoin muka välinpitämättömästi ja hieman pilkallisesti.

//Aamu

Nimi: Aamu

01.11.2017 17:14
Juoksin kohti leiriä. Raivo kuohui sisälläni, ja lihakseni tekivät vastarintaa, ja käskivät kääntyä takaisin. Olin luvannut siskolleni olla kertomatta. Mäyrä tai kettu raadellut minua.. Kuka muka uskoisi? En minä voisi mitenkään päihittää mäyrää tai kettua yksin.
Saavuin leiriin ja päätin heti mennä kertomaan Hopeaturkille mitä olin nähnyt. Jos Lunatra oli kuvitellut, etten paljastaisi hänen salaisuuttaan sillä uhalla, että hän repii minulta korvat päästä, hän kuvitteli väärin.
Hopeaturkki työntyi ulos sotureiden pesästä ja äkkäsi minut. Hän tuli luokseni ja ihmetteli miksi en ollut nukkumassa.
"Seurasin Lunatraa, kun hän lähti metsästä. Sitten näin, kun hän tapasi jonkun Nopsa-nimisen kollin." Hopeaturkki keskeytti minut. Hän kysyi:
"Minkävärinen tuo Nopsa oli?" Ja hän vaikutti aidosti huolestuneelta.
"Punaoranssi. Kuinka niin?" kysäisin naaraalta.
"Nopsahäntä", hän sihisi.
"Kuka?" Ihmettelin Hopeaturkin käytöstä.
"Nopsahäntä oli Aurinkotähden edellinen varapäällikkö, joka erotettiin, kun hän aikoi tappaa minut, Aurinkotähden ja ystävämme Kipinäturkin. Nähtävästi hän on vielä liikkeellä", hopeainen naaras selitti.
"No mutta, ei siinä kaikki", jatkoin kiireesti. "Kun Lunatra huomasi minut, hän hyökkäsi kimppuuni. En saanut kovinkaan vakavia vammoja, ja nuolin niitä jonkin aikaa ennen kuin palasin leiriin. Minun ei siis tarvitse käydä Unelmaputouksen luona."
Hopeaturkki näytti alakuloiselta. "Minusta tuntuu, että Nopsahäntä on vienyt hänen sydämensä." Kauhea ajatus iski minuun.
"Mitä tarkoitat?" tivasin.
"Että Lunatra voi olla... hieman ihastunut Nopsahäntään", Hopeaturkki kuiskasi.
Kauhistuin ja käännyin ympäri. Lunatra tallusteli leiriin, ja mulkaisi minua nopeasti. Hän vilkaisi myös Hopeaturkkia, ja lähti sitten kiireesti sotureiden pesälle. Kyyhkysiipi tuli häntä vastaan.

//Lunatra?

Nimi: Lunatra

01.11.2017 16:27
Syöksähdin kohti paikkaa josta sisareni hajun arvelin tulevan. Ja siellähän sisareni piileskeli. Hyökkäsin kohti Aamua ja onnistuin pääsemään tämän niskaan. Aamu ei ollut odottanut hyökkäystäni joten onnistuin saamaan sisareni selän, niska ja lavat aikamoisille naarmuille. Sain itsekin muutaman hieman pahemman haavan mutten jaksanut välittää kyljessäni tai korvassani tykyttävästä kivusta. Kuulin Nopsan huolestuneet naukaisut, joten päätin antaa sisareni miettiä tekojaan rauhassa.
"Nyt lähdet leiriin!" sähisin Aamulle. "Lisäksi sinua raateli kettu tai mäyrä, en minä! Ei sanaakaan Aurinkotähdelle tai kenellekkään muulle, minusta ja Nopsasta!"
"Selvä selvä! Päästä minut!" Aamu vikisi. Irrotin kynteni sisarestani ja tuo luikki kiireellä pakoon. Palasin takasin huolestuneen näköisen Nopsan luokse.
"Oletko -" Nopsa aloitti.
"Kunnossa. Kyllä", vastasin. "Annoin siskolleni kunnon opetuksen. Sitä hän ei kyllä hevillä unohda!"
"Ovatko haavasi kipeitä?" Nopsa kysyi. Pudistin päätäni ja Nopsa hymyili. Istahdin Nopsan viereen. Painauduin kolliin kiinni, ja hengitin tämän tuoksua itseeni. Kehräsin onnellisena.

Palasin leiriin kun aurinko alkoi nousta. Kyyhlysiipi oli jo hereillä ja tuli luokseni.
"Missä olit?" Kyyhkysiipi kysyi.
"Kävelyllä. Kaipasin raitista ilmaa", vastasin. Kyyhkysiipi nyökkäsi ja jätti minut rauhaan.

// Jos Aamu tulis juttelee Lunatralle? Tai joku muu?

Nimi: Aamu

01.11.2017 15:54
Mulkoilin sisartani vielä hetken, ennen kuin heilautin häntääni ja lähdin pois. Seuraavan kerran kun sisar lähtisi leiristä, minä seuraisin häntä ja ottaisin selvää ketä hän tapaa.
Hopeaturkki istui aukiolla ja jutteli Lunatran kanssa. Luimistin korviani ja käännyin pois. Pääni oli hieman sekaisin kaikista siellä myllertävistä kysymyksistä, joita olisi halunnut esittää. Mutta mille? Ilmalleko? Naurettavaa!
Heräsin seuraavana yönä kahinaan, kun joku nousi sammalpediltään. En pimeässä erottanut nousijaa, ja muiden sotureiden hajut sekoittivat nenäni. Olin kuitenkin aivan varma, että se oli Lunatra. Paljastin hampaani.
*Et selviä tästä* mietin ja kynteni liukuivat esiin. Vedin ne kiireesti takaisin, kun Lunatra lähti pujottelemaan sotureiden välissä. Seurasin naarasta ulos sotureiden pesästä, ja jäin varjoihin lymyilemään. Seurasin sisartani vaivihkaa. Hitaasti.
Viimein pääsimme metsään, jossa Lunatra lähti juoksuun. Minä lähdin puikkelehtimaan varjoissa ja sain monta kertaa varoa, ettei naaras näkisi minua.
Lopulta saavuimme pienelle aukiolle, jolle Lunatra pysähtyi. Hän katseli ympärilleen kuin etsien jotakin. Pian varjoista - aika läheltä minun piilopaikkaani - astui esiin joku kolli.
"Hei, Lunatra", kolli naukui lyhyen tervehdyksen.
"Hei, Nopsa", Lunatra kehräsi.
Luimistin korvani, ja pysyin liikkumatta. Nopsa alkoi haistella ilmaa.
"Haistan jotakin", kolli naukui hetken kuluttua. Lunatrakin haisteli ilmaa, ja tuon niskakarvat nousivat äkisti.
"Aamu!" hän parahti.
"Kuka on Aamu?" Nopsaksi kutsuttu kissa kysyi.
"Sisareni", Lunatra kähisi.
Tajusin, että nyt oli hyvä lähteä lipettiin. Tiesin, että Lunatra tapaili jotakuta, ja tiesin ketä hän tapaili. Se riittäisi näin ensi alkuun.

//Lunatra? Muutkin saa jatkaa

Nimi: Lunatra

01.11.2017 09:05
"Aamu kertoi, että olet käynyt luultavasti tapailemassa jotakuta leirin ulkopuolella. Onko tämä totta?" Aurinkotähti kysyi. Katsoin kollia ihmeissäni.
"En minä ole käynyt kuin metsästämässä", vastasin. "Silloin kun ei ollut muuta puuhaa." Aurinkotähti vilkaisi Hopeaturkkia ja Aamua.
"Mikset sitten ole tuonut mitään saalista leiriin?" Aamu kysyi hieman ivallisesti.
"Olen, aina kun olen saanut, mutta nykyään riista on aika vähissä", väitin.
"Jaahas", Hopeaturkki mutisi. "Mahtaakohan tuo olla totta..?"
"Uskokaa minua!?" naukaisin epätoivoisesti. "Teidän on pakko!" Kyyneleet kihosivat silmiini. Eikö edes oma siskoni uskonut minua? Lähdin juoksemaan kohti leirin uloskäyntiä.
"Lunatra odota!" Hopeaturkki huusi perääni.
"En!" huusin. "Menkää kaikki pois ja antakaa minun olla rauhassa!" Juoksisin reviirille, kunnes haistoin tutun tuoksun.
"Nopsa!" huokaisin. Nopsa asteli esiin puuntakaa ja kehräsi iloisesti:
"Lunatra, hei! Miksi itket?"
"Ystäväni ovat aivan kauheita!" huudahdin. "Kerroin käyneeni metsästämässä aina kun olin kadonnut leiristä sinun luokseni. Mutta he eivät uskoneet! Auta minua metsästämään todella paljon riistaa, jotka viemällä leiriin voin salata tapailumme!"
"Totta kai minä autan sinua. Nähdään tässä hetken kuluttua", Nopsa sanoi.
"Kiitos todella kovasti", kiitin ja kehräsin.
"Ei kestä. Mene nyt", Nopsa sanoi. Lähdimme Nopsan kanssa eri suuntiin etsimään riistaa. Pian haistoin hiiren, jonka jälkeen näinkin sen. Hyökkäsin hiiren kimppuun ja tapoin sen nopeasti.

Tassuttelin tapaamispaikallemme kantaen suussa kolmea hiirtä, kahta peipposta ja kahta vesimyyrää. Nopsa tassutteli luokseni ja laski saaliinsa eteeni.
"Hyvin metsästetty. Olet taitava", Nopsa kehui.
"Kiitos", sanoin. "Niin sinäkin olet." Nopsa oli tuonut neljä peipposta, kolme vesimyyrään ja muutaman hiiren.
"Tämä riittää kyllä varmasti", sanoin. "Kiitos vielä kerran!"
"Ei kestä", Nopsa sanoi vaatimattomasti. "Oli ihana auttaa sinua."
*Huomaavainen kuten aina*, ajattelin. "Lähden viemään näitä leiriin." Nopsa nyökkäsi ja katosi sitten pensaikkoon heiluttaen häntäänsä. Otin suuhuni niin monta eläintä kuin vain sain -- loput aioin hake myöhemmin --, ja lähdin kohti leiriä.
"Lu-natra?" Hopeaturkki kysyi. "Missä sinä olit? Metsästämässä näköjään. Aika paljon saalista sait!"
"Joo, ja lisää on vielä metsässä", sanoin kun olin kantanut saaliini tuoresaaliskasaan. Hopeaturkki katsoi minua aivan ihmeissään.
"Kuinka paljon sinä oikein metsästit!?" naaras huudahti.
"Paljon", vastasin välinpitämättömästi.

Olin käynyt hakemassa loput saaliini metsästä, ja nyt kävelin pitkin leiriä. Aamu saapui luokseni.
"Missä olit?" siskoni kysyi ivallisesti.
"Metsästämässä", vastasin lyhyesti. "Kysy vaikka Hopeaturkilta."
"Enpä taida uskoa", Aamu pilkkasi.
"Omapahan on ongelmasi sitten", vastasin kylmästi.

// Aamu?

Nimi: Pisaraviilto

31.10.2017 16:15
Olin metsästyspartiossa Utusiiven ja oppilaani Yötassun kanssa. Olin saanut ensimmäisen oppilaani vasta pari auringonnousua sitten ja Yötassussa tuntui olevan vain intoa. Sen lisäksi Jääokra, kumppanini odotti omia pentujani! Siinä oli jo paljon! Olin aivan tohkeissani ja käpäliini suututti päästä katsomaan Jääokraa, vaikka tiesin, että pentujen syntymään oli vielä kauan aikaa. Siskoani Varjopentuakin olisi hauskaa nähdä, vaikka pelkäsinkin hieman tuon reaktiota. Olin nimittäin saanut oppilas- ja soturinimeni ennen häntä. Varjopentu ei toivon mukaan ollut kovin katkera. Varjopennun ajatteleminen toi mieleeni toisen siskoni Pimeystassun ja isäni Suurtähden. Suurtähti oli kuulemani mukaan muuttanut pois klaanista kotikisuksi, kun olin ollut pieni. Ja hän oli klaanin päällikkö. Siitä vain lähti hupsista vaan! Pimeystassu taas oli Aurinkoklaanin parantaja, mikäli Unelmaputous oli oikein nähnyt. Pimeystassu oli kadonnut leiristä ihan pienennä pentuna enkä ollut kuullut hänestä ennen tätä.
"Pisaraviilto? Oletko hereillä?" pehmeä silkkinen ääni kuului hieman viistosti alapuoleltani. Havahduin ajatuksistani ja huomasin tuijottavani Yötassua.
"Olenhan minä. Katso! Tuolla on orava. Saisitko sen kiinni?" sanoin madaltaneet ääntäni. Yötassu valpastui heti ja lähti hiipimään oravaa kohti. Orava kuitenkin haistoi Yötassun, sillä hän oli unohtanut tarkistaa tuulen suunnan. Niinpä orava pötki pakoon lähimpään puuhun ja Yötassu jäi puun juurelle vihaisesti sähisten. Sitten naarasoppilas kääntyi takaisin puoleeni.
"Anteeksi!" Yötassu sanoi selvästi pahoillaan.
"Ei se mitään. Muista ensi kerralla tarkistaa tuulen suunta", opastin nuorta kissaa. Utusiipi oli lähtenyt omille teilleen hetkeksi ja päätin, että meidän tulisi saada jotain saalista ennen kuin entinen mestarini palaisi. Huomasin hiiren rapistelemassa tammen juurakossa. Ennen kuin ehdin huomauttaa Yötassulle mahdollisesta saaliista, hän ponkaisi liikkeelle lehtiä kahisuttaen. En ehtinyt tajuta mitään. Yötassu loikkasi hiiren kuonon eteen ja sähisi kovaan ääneen. Hiiri pinkoi jo minua kohti kauhuissaan, mutta käänsi suuntaa tajuttuaan vaaran vaanivan toisellakin puolella. Hiiri kuitenkin koki nopean ja kivuttoman kuoleman nopeasti, sillä Yötassu oli valmiina.
"Hieno nappaus", sain kakisteltua, "mutta voisit jatkossa tehdä sen hieman äänettömämmin."
Yötassu nyökkäsi. Hän hautasi hiiren maahan. Vaikka oppilaani olikin karkoittanut jo lähes kaikki eläimet lähimaastosta, onnistuin nappaamaan suurikokoisen pulun. Se saikin riittää, sillä Utusiipi asteli juuri luoksemme pusikosta hampaissaan kaksi päästäistä. Lähdimme yksissä tuumin leiriin. Tuoresaaliskasa oli harmillisen pienikokoinen, koska lehtikato teki tuloaan. Nyt kannatti tankata itsensä täyteen, kun vielä pystyi. Jatkossa suurin osa riistasta menisi imettäville kuningattarille ja klaaninvanhimmille. Poimin saalistamani pulun tuoresaaliskasasta ja mumisin suu täynnä höyheniä, että Yötassu voisi tehdä mitä halusi. Sitten tassuttelin pentutarhan oviaukolle ja karistin lehdet turkistani. Sitten hiivin sisälle pulu hampaissani. Jääokra makoili omalla pedillään. Laskin pulun hänen käpäliensä eteen.
"Metsästin sen sinulle", sanoin hymyillen. Asetuin makuulle kumppanini viereen ja kehräsin hiljaa.

//Jää? Varjo? Otin tän nyt siis kirjoitettavaksi :)

Nimi: Käärmepentu

30.10.2017 18:01
Heräsin Unelmaputouksen vierestä yrtintuoksuisesta pesästä. Kiemurtelin ulos Unelmaputouksen otteesta ja hiippailin pesän suulle. Unelmaputous nukkui vielä. Kirmasin ulos päivänpaiseeseen. Monet suurella aukiolla, jolle muuten olin päätynyt, olevat kissat katselivat minua kummissaan, useimmat katseessaan paheksuntaa. En välittänyt epämiellyttävistä katseista. Huomasin liekinvärinen kollin makoilevan erään pesän edustalla. Pesiä oli monia ja kolli makoili yhden suuren edessä. Hyppelin hänen luokseen.
"Hei, olen Käärmepentu!" hihkaisin ystävällisesti. Kolli loi minuun inhontäyteisen katseen, joka viestitti: Onko minun pakko jutella tuon kanssa?
"Tiesitkö, että klaanissa ei hyväksytä ulkopuolisia. Olet erakko, kotikisu tai mitä pahempaa, aurinkoklaanilainen ja sitä en aio niellä!" kolli sähähti. Hän nousi uhkaavan oloisena seisomaan ja kumartui ylleni.
"Sinunei kaivata klaanissa! Kukaan ei pidä sinusta!" kissa sanoi madaltaneet ääntään. Olin hetken poissa tolaltani. Mitä tuo kissa minulle väitti. Samassa toinen kissa syöksyi paikalle.
"Älä kiusaa pienempiäsi", toinen paikalle tullut, myöskin kolli huudahti. Ehdin jo olla toiveikas, mutta sitten kolli kääntyikin puoleeni myös uhkaavasti irvistellen ja muristen. Sitten kolli jatkoi aiemmin sanomaansa: "Vaan anna minun tehdä se!"
Yritin perääntyä hitaasti pois näiden kahden pelottavan kissan luota, mutta myöhemmin paikalle tullut kolli pysäytti minut. Hän paljasti kyntensä ja huitaisi. Hetkellinen kipu tuntui korvassani, mutta sitten se hellitti. Haistoin taas inhottavan ja tahmean löyhkän. Se oli liiankin tuttu. Tiesin, että se merkitsi kuolemaa.
"Tämä on muistona sinulle siitä, että sinua ei kaivata täällä", kolli murisi. Vinkaisin peloissani ja juoksin Unelmaputouksen luokse. Hän oli yrttipesässä.
"Apua!" ehdin kiljaista, kun Unelmaputous jo tuijotti minua kauhuissaan. Hänen katseensa oli kiinnittynyt korvaani.
"Mitä korvassani on?" piipitin.

//Unelma? Tän korva on "riekaleina" siinä on isot repeämät ja tulee verta...

Nimi: Hopeaturkki

29.10.2017 10:52
Heräsin kylmään ja kosteaan aamuun. Venyttelin ja huomasin täriseväni. Ulkoilmassa oli niin kylmä.
Nousin ylös ja ravistelin jalkojani. Kävelin ulospäin ja huomasin maata peittävän valkoisen vaipan.
*Lunta!* tuumin hiukan ihmeissäni lumen aikaisesta saapumisesta.
Kävelin yhä vain edemmäs ulkona ja nenälleni tupsahti kylmä lumihiutale. Aivastin sen pois. Minun teki mieli Aurinkotähden - kumppanini - lämpöistä seuraa, joten kipaisin päällikön pesälle.
Juoksin koko matkan päällikön pesän luokse. Käpäläni tuntuivat turrilta, ja häntäni pää laahasi maata. Nostin sen äkkiä ylös, ettei se jäätyisi. Kävelin sisälle kumppanini luo.
"Hei." Suustani purskahti kylmää höyryä ulkoilmaan.
"Hopeaturkki." Aurinkotähti nyökkäsi. Kävelin tuon vierelle ja silitin tuon kylkeä hännälläni. Painoin pääni kollin turkkiin.
Lämmin ja ihana hetki jäi kuitenkin lyhyeksi, kun Aamu tupsahti sisälle pesään.
Nostin päätäni ja Aamu näytti hieman vaivaantuneelta kun oli tupsahtanut niin vain yllättäen sisälle. Aurinkotähti kuitenkin viittoi tuota istumaan, ja se kuittasi samalla Aamun sanattoman anteeksipyynnön.
"Mitä asiaa?" Aurinkotähti kysyi naaraalta lempeästi.
Aamu näytti hetken miettivän, mitä sanoisi, ja sanoi sitten:
"Lunatra on lähtenyt leiristä. Eikä siinä kaikki... hän on.. lähtenyt aikaisemminkin ulos leiristä. Ajattelin ettei se haittaa, joten jäin seurailemaan tätä asiaa. Ja huomasin, että joka kerta, kun Lunatra tulee takaisin, hän näyttää olevan omissa maailmoissaan." Kun Aamu vilkaisi Aurinkotähteä, hän näytti keräävän viimeisetkin voimanrippeet, ja jatkoi:
"Epäilen... epäilen, että hän tapailee jotakuta."
Menin hämilleni. Miksi Lunatra tapailisi jotakuta? Tai jos hän tapailisi jotakuta, miksei hän kertoisi edes siskolleen? Se oli kummallista.
"Pitäisikö meidän mennä puhumaan hänelle?" kysyin nopeasti.
Aamu nyökkäsi hitaasti, ja nousimme seisomaan. Lähdimme kohti leirin keskustaa, jossa Lunatra istuskeli.
Hän katsahti meihin ja näytti säpsähtävän, mutta pian hän rentoutui.
"Mitä asiaa?" hän kysyi tyynesti, mutta vilkuili koko ajan Aamua. Aamu taas istui pää riippuen, lavat lysyssä. Käännyin Lunatraa kohti. Sitten Aurinkotähti avasi suunsa ja kysyi:

//Lunatra? Keksi sä miten jatkuu! (Mites muutenkaan)

Nimi: Unelmaputous

23.10.2017 16:49
//Jatkoa Käärmepennulle!//

"Kuka olet? Missä olen? Keitä ovat kuningattaret? Mikä on tuoresaalis? Entä klaani? Ja pentutarha? Mistä tulen? Ja olenko kokonaan valkoinen?" pikkupentu papatti.
Räpyttelin silmiäni hetken, ja kun olin varma että pentu oli lopettanut, aloin vastata tuon kysymyksiin.
"Minä olen Unelmaputous. Olet Pilviklaanissa. Kuningattaret ovat tällä hetkellä törppöjä pentujen hoitajia. Tuoresaalis on vastametsästettyä saalista-" "Miksi kuningattaret ovat törppöjä?" Käärmepentu keskeytti. "Koska he eivät ottaneet sinua hoitoonsa. Klaani on yhteisö eriarvoisista kissoista. Pentutarhassa majailevat pennut ja ne törpöt kuningattaret. En tiedä, mistä tulet. Et ole kokovalkoinen." Hengitin syvään, kun jokainen vastaus oli lueteltu. Pikkuinen pentu nyökkäsi ja haukotteli.
"Aika mennä nukkumaan", sanoin lempeästi ja kannoin Käärmepennun niskanahasta pesän perälle.
"Hyvää yötä", kuiskasin, ja hillitsin vaivoin itseäni lisäämästä *rakas pentuni*.
Käperryin pennun ympäri ja kuuntelin sen rauhallista hengitystä. Pian suljin itsekin silmäni ja nukahdin syvään uneen.

Nimi: Varjopentu

18.10.2017 12:22
Raotin silmiäni auki, ja huomasin ihmeekseni kissan makoilevan näkökenttäni laidalla. Katsoin sitä hetken, kunnes muistin että Jääokra oli siirtynyt pentutarhaan. Hymyilin naaraalle ja ponnistelin pystyyn. Kunhan Jääokran pennut syntyisivät, minulla olisi leikkitovereita. Ellei Aurinkotähti ensin nimittäisi minua oppilaaksi.
Oli todella kummallista, etten ollut oppilas kun kerta sisareni oli parantajaoppilaana Aurinkoklaanissa ja veljeni oli Pilviklaanin soturi. En ymmärtänyt miksi minun piti jäädä pentutarhaan jumittamaan. Pisaraviilto ei ollut ollut oppilaanakaan pitkän aikaa, joten minkä takia minun piti olla pentutarhalla? Siinä samassa tunsin lihasteni jännittyvän ja huomasin kynteni liukuneen esiin. Vedin ne nopeasti takaisin. Kukaan ei saisi tietää mitä ajattelin. Miksi olisin vihainen Pisaraviillolle siitä, etten ollut edes oppilas?

//Jää? Joku? Mini....

Nimi: Jääokra

16.10.2017 11:37
Minusta oli tullut soturi muutama auringonkiero sitten. Jippii! En ollut enää typerä ja tietämätön oppilas, jolle piti opettaa kaikki, vaan soturi, joka saisi ehkä itse opettaa pian jotakuta. Tassuttelin ulos leirin sisäänkäynnistä -- vai pitäisiko sanoa, uloskäynnistä? --, haistellen ilmaa. Petoeläinten hajuja ei ollut, enkä paljoa riistaakaan haistanut. Päätin kuitenkin ruveta saalistamaan, ennen kuin riista loppuisi melkein kokonaan lehtikadon tultua.

Palasin leiriin kantaen juuri saalistamiani riistaeläimiä. Vein saaliini riistakasaan, ja valitsin itselleni pienen linnun, jota nakerrellen siirryin soturien pesän lähelle. Pisaraviilto tassutteli luokseni hymyillen lempeästi.
"Hei Jääokra!" kolli tervehti minua ja istahti viereeni. "Onnea soturinimestäsi."
"Kiitos", kiitin nyökäten.
"Jääokra. Kaunis nimi sinulla muuten!" Pisaraviilto sanoi.
"A-ai. Kiitos", änkytin hämmästyneenä. "On sinunkin nimi ihana." Pisaraviilto hymyili, ha sipaisi hännällään poskeani.
"Mitäs sinulle muuten kuuluu?" kysyin.
"Ihan hyvää", Pisaraviilto sanoi huolettomasti. "Mitäs tässä." Nyökkäsin. Käänsin katseeni taivaalle. Aurinko alkoi jo laskemaan, joten siirryin sisälle soturien pesään. Etsin hetken mukavaa asentoa sammalpedilläni, mutta nukahdin kuitenkin pian.

Heräsin, kun lehtikadon aurinko paistoi suoraan soturien pesään, ja lämmitti turkkiani mukavasti. Nousin ylös venytellen, samalla kun suustani pääsi iso haukotus. Pisaraviilto nukkui vielä, minun lähelläni, joten tönäisin tuota tassullani. Mutta kolli vain ynähti, ja käänsi kylkeään.
"Herää, Pisaraviilto", naukaisin lempeästi ja nuolaisin kollin niskaa. Pisaraviilto nousi pystyyn ja venytteli hieman.
"Okei sitten", kolli naukaisi. "Huomenta Jääokra."
"Huomenta", sanoin. "Mennäänkö aamun rajapartioon?"
"Mennään vain", Pisaraviilto sanoi. Hymyilin, ja tassuttelin ulos auringonpaisteeseen. Loikin Pilviklaanin uuden varapäällikö, Laikkusiiven luokse. Naaras oli juuri jakamassa aamun partoita.
"Hei, Laikkusiipi!" tervehdin. "Voimmeko mennä Pisaraviillon kanssa johonkin partioon? Vaikka rajapartioon?"
"Totta kai voitte mennä", Laikkusiipi sanoi. "Menkää vaikka Malvahännän ja Aamusydämen kanssa kiertämään rajoja." Nyökkäsin ja lähdin Pisaraviillon seuratessa minua, kohti meitä odottavia kissoja.
"Hei", Aamusydän tervehti. "Onnea soturinimestä, Jääokra. Kaunis nimi."
"Kiitos", sanoin. "Käymmekö kiertämässä ihan vain Aurinkoklaanin rajalla?"
"Käymme", Malvahäntä sanoi. Nyökkäsin. Lähdimme matkaan, ulos leiristä.

Palasimme leiriin partiosta. Minua sattui vatsaan nälästä sillä en ollut syönyt vielä mitään. Kävin kuitenkin kertomassa Laikkusiivelle, että kaikki oli kunnossa, eikä tunkeilijoita oltu havaittu. Sen jälkeen suunistin kohti tuoresaaliskasaa. Nappasin kasasta laihan vesimyyrän ja sitä syöden siirryin Pisaraviillon luokse.
"Minulla on hieman huono olo", valitin. Näykkäsin palan vesimyyrästäni, mutta työnsin sen sitten sivuun.
"Pitäisiköhän sinun käydä Unelmaputouksen luona?" Pisaraviilto kysyi. "Tule, mennään." Nyökkäsin ja lähdin seuraamaan Pisaraviiltoa.
"Minä odotan tässä ulkopuolella", Pisaraviilto sanoi. Nyökkäsin ja tassuttelin sisälle parantajan pesään.
"Unelmaputous? Minulla on huono olo...", valitin.

Unelmaputous oli tutkinut minu, ja tullut siihen tulokseen että:
"Pisaraviilto! Olen tiineenä! Odotan meidän pentujamme! MEIDÄN!" huusin innoissani ryntäessäni ulso parantajan pesästä.
"Ei voi olla totta!" Pisaraviilto hihkaisi ponkaistessaan seisomaan. "Ihanaa!"
"Niin on! Tuletko saattamaan minut pentutarhaan, sillä minun täytyy jo mennä sinne?" kysyin. Pisaraviilto nyökkäsi, ja lähdimme kohti pentutarhaa.
"Päivää tänne pentutarhaan", tervehdin. Paatsamajalka makasi sammalpedillä, ja ilmeisesti nukkui. Varjopentu oli kuitenkin hereillä, ja ryntäsi tervehtimään meitä:
"Jääokra! Hei! Ja hei Pisaraviilto, veli!"
"Hei Varjopentu", tervehdin. Pisaraviilto nyökkäsi siskolleen tervehdykseksi.
"Jos ei haittaa, lähtisin nyt metsästyspartioon", Pisaraviilto sanoi.
"Ei haittaa. Mene vain", sanoin hymyillen. Pisaraviiltä kääntyi, ja lähti heilauttaen vielä häntäänsä.
"Miksi sinä muuten tulit tänne?" Varjopentu ihmetteli.
"Sain juuri tietää, että olen tiineenä", kerroin.
"Eli siis odotan omia pentujeni", jatkoin, kun Varjopentu ei näyttänyt oikein ymmärtävän. Naaraspentu nyökkäsi, ymmärrettyään, ja toivotti onnea. Asetuin makaamaan sammalpedille, ja jatkoin jutteluani Varjopennun kanssa.

Aurinko alkoi jo laskemaan, ja pentutarhassa alkoi olla pimeää -- tai no, pimeämpää kuin päivällä. Varjopentu oli jo käpertynyt Paatsamajalan viereen nukkumaan, mutta minä katselin vielä nousevaa kuuta pentutarhan suuaukosta. Laskin pääni tassujeni päälle, ja suljin silmäni. Nukahdin, syvään levolliseen uneen.

// Varjo? Joku?

Nimi: Posityyhtynen

14.10.2017 08:14
Lisään kp:t nyt


Nimi: Posityyhtynen

13.10.2017 20:56
Kokemuspisteet:

Unelmaputous: 18kp
Lunatra: 8kp
Käärmepentu: 5kp

//En ehi lisää näit nyt

©2017 Tʀᴜᴇ Wᴀʀʀɪᴏʀ - suntuubi.com