Chat
Chatissakin on säännöt, kyllä. Tässä ne tulevat:
~ Ei saa haukkua!
~ Ei spämmejä!
~ Älä mainosta!
~ Käyttäydy asiallisesti
|
|
|
|
ÄLÄ KIRJOITA TÄNNE TARINOITA!!!!
TARINAT TÄNNE!
| Nimi: Kipinäturkki/Tiuku |
16.03.2017 16:03 |
Istuin ikkunalaudalla. Olimme palanneet pieneltä kävelylenkiltämme. Minulla oli koko ajan ollut sellainen tunne, että joku tuijotti. Nyt mietin kuka se olisi voinut olla. Mietittyäni hetken ajatukseni siirtyivät klaaniini:
*Onkohan syntynyt lisää pentuja? Onkohan Aurinkoviiksi päällikkö? Onkohan pennuista tullut oppilaita? Mitähän pennuilleni kuuluu? Mitähän Pantteriturkki ajattelee? Onko minut unohdettu taas? Olenko koko loppu elämäni kotikisu? Onko Aurinkoviiksellä suunnitelma? Onko Hopeaturkilla suunnitelma? Onko Jäätassulla suunnitelma? Onko kenelläkään suunnitelmaa?*
"Mitä mietit?" Kamu tuli viereeni.
"En mitään erityistä. Klaaniani vain", vastasin kotikisulle. Tuo katsoi minua hieman vaivaantuneena.
"Haluaisitko sinä kertoa siitä klaanista. Minä en ihan tajunnut mikä se on?" Kamu kysyi lopulta.
"Selvä", sanoin.
"Klaanissa kaikki hoitavat toisiaan. Metsästetään yhdessä. Hoidetaan vanhempia ja nuorempia. Klaanissa on päällikkö, Suurtähti. Varapäällikkö, Aurinkoviiksi. Parantaja, Purotulva. Sotureita. Esimerkiksi minä. Sitten on oppilaita. Minun pentuni ovat sellaisia. Oppilailla on mestarit, jotka kouluttavat heitä sotureiksi. Kuningattaret hoitavat pentuja. Niin, eipä siinä varmaan muuta", nahkainen. Kamu katseli minua.
"Entä ne nimet?" Kamu kysyi.
"Pennut, esimerkiksi Tulipentu. Oppilaana nimi vaihtuu Tulitassuksi. Soturinimi, on esimerkiksi Tuliturkki. Soturinimessä voi olla erilainenkin pääte. Jos pääsee päälliköksi. Nimen perään tulee sana tähti. Esimerkkinä siis Tulitähti", kerroin.
"Kiitos selvennyksestä?", Kamu sanoi.
"Ei mitään", naukaisin. |
|
| Nimi: Aurinkoviiksi |
16.03.2017 15:38 |
Oli pimeää. Kukaan ei ollut valveilla. Paitsi hän. Aurinkoviiksi. Aurinkoviiksi ei ollut saanut unta. Oli jo kuunhuippu, ja kynsikuu loisti taivaalla. Jokin askarrutti Aurinkoviikseä. Jokin, joka liittyi Paatsamajalan tuleviin pentuihin. Kukaan ei tiennyt mikä. Ei edes hän itse.
//UNTA//
Leirissä oli pimeää. Ei ollut mitään. Vain pimeys ja hiljaisuus. Silti joku oli hereillä. Joku valvoi. Joku ei saanut unta. Se kissa oli Paatsamajalka, sillä kun Aurinkoviiksi sukelsi pentutarhaan, hän näki mustan naaraan makaavan elottomana sammalilla. Ja hänen vieressään makasi kolme pientä karvapalloa. Pennut. Pennut elivät, mutta heidän emonsa. Niin, heidän emonsa makasi maassa silmät lasittuneina. Surusta? Pelosta? Mistä? Paatsamajalka makasi maassa silmät lasittuneina, ja kuolleena kuin kivi. Paatsamajalka makasi edelleen maassa. Mutta pennut alkoivat haalistua. Pennut häipyivät pois. Sitten pentuja ei enää ollut. Oli vain Paatsamajalan kuollut ruumis. Ja pimeys, pimeys, pimeys, pimeys.......
//HEREILLÄ//
Aurinkoviiksi heräsi hätkähtäen. Häntä kammotti tuo enneuni.
* Mitä se tarkoitti? * Aurinkoviiksi mietti. Sitten hän tajusi säikähtäen:
* Pennut. Paatsamajalan pentujen pitäisi syntyä hetkenä minä hyvänsä. *
Aurinkoviiksi hiipi hiljaa ulos soturien pesästä, ja alkoi juosta kohti pentutarhaa. Hopeaturkki ja Ruusulehti nukkuivat pentujensa kanssa omilla vuoteillaan. Aurinkoviiksi asetteli tassunsa mahdollisimman varovaisesti, jotta hän ei herättäisi naaraita. Vihdoin Aurinkoviiksi pääsi Paatsamajalan luo. Naaras huohotti raskaasti. Paatsamajalan silmät olivat sumeat. Musta naaras kouristeli. Hänen jalkansa nykivät. Naaraan häntä liikahteli jäykkänä. Paatsamajalka rääkyi äänettömästi. Hänen suunsa oli auki, ja hän haukkoi koko ajan henkeään. Naaras näytti olevan tukehtumaisillaan. Paatsamajalka kärsi yksin. Paatsamajalka kärsi tuskansa itse. Eikä kukaan tiennyt. Eikä kukaan kuullut. Kukaan ei voinut aavistaa millaista tuskaa Paatsamajalka koki. Juuri tällä hetkellä, kun muut näkivät ihania unia. Eikä kukaan voinut auttaa. Paatsamajalka oli yksin tässä maailmassa. Ilman apua. Ilman turvaa. Ja häntä sattui. Aurinkoviiksi katseli pelästyneenä vierestä, kun Paatsamajalka inahti. Ei kovaa, mutta tuskaisesti. Ensimmäinen pentu oli syntymässä. Aurinkoviiksi osasi odottaa sitä. Hän tiesi suunnilleen mitä oli tapahtumassa. Olihan hän nähnyt Hopeaturkin synnyttämisen.
* Miksi en hae Purotulvaa? * Aurinkoviiksi mietti.
* Paatsamajalka on aina ollut yksinäinen, enkä usko, että hän haluaisi Purotulvaa paikalle. Mutta silti. Pitäisikö minun sittenkin hakea Purotulva? *
Aurinkoviiksi pyöri kahden vaiheilla. Lopulta hän päätyi siihen, että hän ei hakisi parantajaa. Kun Aurinkoviiksi keskittyi taas enemmän Paatsamajalkaan, hän huomasi, että ensimmäinen pentu oli syntynyt. Pentu oli miltei musta. Pennun turkin joukkoon oli sekoittunut hieman harmaata. Kun Paatsamajalka alkoi taas kouristella, Aurinkoviiksi päätteli, että toinen pentu oli syntymässä. Hetken odottelun jälkeen toinenkin pentu pulpahti maailmaan. Se pentu oli niin musta kuin vain olla ja voi. Pikimusta pentu kieri hetken sammaleilla, ennen kuin käpertyi sisarensa viereen. Hetkeen ei tapahtunut mitään.
* Synnyttikö Paatsamajalka vain kaksi pentua, vai onko pentuja tulossa lisääkin? Aurinkoviiksi mietti hieman hädissään.
Kun pentuja ei alkanut kuulua, mutta Paatsamajalka makasi yhä edelleen, Aurinkoviiksi päätti käydä pyytämässä Purotulvan paikalle. Kolli loikki nopeasti parantajan pesälle, ja alkoi töykkiä Purotulvaa käpälällään.
- Mitä nyt? parantaja kysyi unenpöpperöisellä äänellä.
- Paatsamajalan pennut, Aurinkoviiksi maukui hätäisesti.
- Ne syntyvät.
Kun Purotulva kuuli sanan syntyvät, hän oli salamana jalkeilla. Purotulva keräili yrttejä nyytteihin, samalla kun Aurinkoviiksi yritti parhaansa mukaan auttaa. Kun kaikki yrtit olivat koossa, Aurinkoviiksi nosti maasta yhden nyytin, ja Purotulva kaksi. Sitten molemmat lähtivät loikkimaan kohti pentutarhaa. Kun kissat pääsivät pentutarhaan Paatsamajalka makasi edelleen vuoteellaan. Kun Aurinkoviiksi ja Purotulva menivät lähemmäs, he huomasivat, että viimeinenkin pentu oli syntynyt. Pieni ruskeahko kolli makasi sammaleilla hengittäen työläästi. Paatsamajalan pää nousi, ja hän näki Aurinkoviiksen sekä Purotulvan. Paatsamajalka katseli hetken pentujaan, ja laski sitten päänsä takasin alas.
- Onko hän sairas? Aurinkoviiksi kysyi.
- En tiedä, Purotulva maukui totuudenmukaisesti.
Sitten vanha parantaja alkoi tutkia mustaa kuningatarta. Purotulva myös nuoli pienet pennut puhtaiksi ja kuiviksi.
- Selviääkö hän? Aurinkoviiksi kysyi hiljaa.
- Tietenkin, Purotulva maukui hiljaa.
- Voit mennä. Teit hyvän työn kun tulit kertomaan minulle. Paatsamajalka saa vielä kiittää sinua. Pelastit hänen henkensä.
Purotulva hymyili Aurinkoviikselle. Aurinkoviiksi hymyili takasin, ja luikahti ulos pentutarhasta.
Vaikka Aurinkoviikseä väsytti, hän ei enää mennyt sotureiden pesään nukkumaan.
* Joutuisin kuitekin heräämään ihan pian. * Aurinkoviiksi ajatteli katsellessaan nousevaa aurinkoa.
Kun Aurinkoviiksi istuskeli aukiolla, Hopeaturkki tassutteli kumppaninsa viereen tämän huomaamatta. Vasta kun hopeanharmaa naaras nuolaisi Aurinkoviiksen poskea, kolli huomasi hänet. Kaksi kissaa istui auringonnousussa. He kietoivat häntänsä toistensa häntien ympärille. Molemmat kehräsivät, ja painoivat päänsä toisen päätä vasten.
Aurinkoviiksi katsoi Hopeaturkkia. Myös Hopeaturkki katsoi Aurinkoviikseä. Ja molempien kissojen katseessa paloi aito rakkaus toista kohtaan. |
|
| Nimi: Aurinkoviiksi |
16.03.2017 08:31 |
Aurinkoviiksi noukki tuoresaaliskasasta pulskan myyrän. Hän katseli hieman ympärilleen miettien missä söisi myyränsä. Hän näki Jäätassun sekä Hopeaturkin nauttivan omia saaliitansa pentutarhan edessä.
- Hei, Aurinkoviiksi naukaisi naaraille.
Hopeaturkki hymyili Aurinkoviikselle.
- Heipä hei, Jäätassu maukui.
- Saisinko syödä kanssanne? Aurinkoviiksi kysyi.
- No mitä luulet, Hopeaturkki kysyi.
- Tietenkin saat, Jäätassu maukaisi.
Aurinkoviiksi asettui mukavasti kumppaninsa, sekä ystävänsä viereen. Kaikki alkoivat syödä omia saaliitaan. Myös Aurinkoviiksen pennut nakersivat pientä hiirtä. Ruusulehden pennutkin halusivat maistaa, mutta eivät näyttäneet hirveän ihastuneilta tähän ruokaan.
- Tiedättekö kuka on Paatsamajalan pentujen isä? Aurinkoviiksi kysyi Hopeaturkilta ja Jäätassulta.
- En, Hopeaturkki maukui.
- Yritän itsekin miettiä sitä. Kuka se edes voisi olla? Malvahäntäkö?
Jäätassu kohautti lapojaan.
- No, varmasti saamme tietää sen sitten kun pennut ovat syntyneet, hän maukui.
- Koska luulisin, että pentujen isä haluaisi käydä katsomassa omia pentujaan.
Aurinkoviiksi ja Hopeaturkki nyökkäsivät.
- Niin, Hopeaturkki maukui hiljaa.
- Saamme varmasi tietää sen pentujen syntymän jälkeen.
Aurinkoviikieä kuitenki epäilytti. Hänellä oli omat aavistuksensa Paatsamajalan pentujen isästä.
* En tiedä miksi, mutta minusta tuntuu, että jokin tässä Paatsamajalan pentu jutussa on jotain mätää. * Aurinkoviiksi ajatteli epäilevästi. |
|
| Nimi: Kipinäturkki/Tiuku |
16.03.2017 08:24 |
Ulkona oli jo pimeää. Kamu oli mennyt nukkumaan koriinsa ja minä makoilin sohvalla. Toivoin koko sydämmestäni, että Aurinkoviiksellä oli suunnitelma. Tai, että jollain muulla kissalla oli suunnitelma. Minä olin yrittänyt saada kaulapantani pois aikaisemmin, mutta se oli ollut yllättävän tiukassa. Kamun mukaan vaikka olisinkin saanut pannan pois, kaksijalka olisi laittanut sen takaisin. En saanut unta vaikka oli jo yö. Kieriskelin levottomana sohvalla. Yritin rauhoittua. Minusta tuntui siltä, että jotain oli tapahtumassa. Silmäni painuivat hitaasti kiinni. Vihdoin väsymys vei voiton.
//UNTA//
Olin taas leirissä. Kävelin pentutarhalle. Paatsamajalka makasi siellä kolme pentua vatsansa kaarteessa. Pennut näyttivät erehdyttävästi Suurtähdeltä. Seuraavaksi ilmestyin tuttuun kaksijalanpesään. Istuin ikkunalaudalla ja katselin metsään. Sitten metsästä astui kissa. Toinen. Kolmas. Neljäs. Kissoja tuli kokonainen partiollinen. Enemmänkin.
//HEREILLÄ//
Kamu törkkäsiminut hereille. Ravistelin päätäni. Olin vielä vähän unenpöpperössä. Kamu katseli minua hetken ja sanoi sitten:
"Meidät viedään nyt ulos."
"Ai. Selvä", sanoin ja hienoin päätäni. Loikkasin Kamun perässä lattialle ja tassuttelin sitten eteiseen.
"Anteeksi, että tiuskin eilen sillä lailla", pahoittelin Kamulle.
"Ei se mitään. Kiva, että pyysit anteeksi", Kamu sanoi. Kaksijalka puki valjaat meille. Se tuntui epämukavalta. Todella epämukavalta. Kun vihdoin pääsimme ulos, oli jo aurinkohuippu. Kun portti aukesi säntäsi Kamu oitis ulos. Minä laahustin kaksijalan perässä. Minusta tuntui siltä, että joku katseli minua. Ehkä Aurinkoviiksi?
//Aurinko? |
|
| Nimi: Aurinkoviiksi |
15.03.2017 19:36 |
Aurinkoviiksi tassutteli aurinkoista aukiota sotureiden pesästä, kohti suurkiveä.
* Taas pitäisi jakaa aamupartiot. * Aurinkoviiksi mietti.
Hän pysähtyi suurkiven alle. Kissoja alkoi tassutella varapäällikön luokse. Kaikki kissat eivät olleet vielä aukiolla, joten Aurinkoviiksi päätti vielä odottaa hetken. Lopulta kun kaikki kissat olivat aukiolla, Aurinkoviiksi alkoi jakaa partioita:
- Harmaajalka, Kuisketuuli, Hallatassu, Lumiturkki sekä Tulitassu. Teidän pitäisi partioida joen, sekä Aurinkoklaanin raja.
- Sopii, Harmaajalka naukui Aurinkoviikselle.
Kun rajapartio alkoi kerääntyä yhteen, Aurinkoviiksi alkoi jakaa metsästyspartioita:
- No niin, hän naukaisi.
- Te Aamusydän, Kivimarja, Tiikeritassu ja Utusiipi, metsästätte. Voisitte katsoa, jos löytäisitte jotain suuren tammen lähettyviltä.
Kivimarja sekä Aamusydän nyökkäsivät. Metsästyspartiokin alkoi kokoontua. Aurinkoviiksi päätti jakaa vielä yhden partion:
- Sitten vielä te, Laikkusiipi, Nopsahäntä, Pantteriturkki ja Nopsahäntä. Voisitte lähteä kohta metsästämään. Ehditte kuitenkin vielä esimerkiksi syödä ennen sitä.
Kun toinen metsästyspartio ja muutkin kissat alkoivat hajaantua ympäri leiriä, Aurinkoviiksi päätti lähteä katsomaan mitä pentutarhaan kuuluisi. Aurinkoviiksi tassutteli hiljaa sisään pentutarhan sisäänkäynnistä. Ruusulehti ja Hopeaturkki makoilivat pentujensa kanssa omilla vuoteillaan.
- Hei, Hopeaturkki kehräsi.
- Hei, Aurinkoviiksi maukui niin arvokkaasti kuin vain voi, omiensa ja Ruusulehden pentujen alta. Kun Aurinkoviiksi oli saanut pennut pois päältään, hän huomasi mustan naaraan joka makasi pesän nurkassa.
- Ai, Aurinkoviiksi maukui.
- Odotatko sinäkin pentuja Paatsamajalka?
- Kyllä, Paatsamajalka nyökkäsi.
- Kenen? Aurinkoviiksi kysyi.
Paatsamajalka empi hetken ja maukui sitten:
- Me sovimme, että se olisi salaisuus.
Aurinkoviiksi nyökkäsi. Hän maukui vielä Hopeaturkille heipat, ja työntyi sitten ulos pentutarhasta. |
|
| Nimi: Kipinäturkki |
15.03.2017 18:39 |
Katsoin metsään toivottomana. Minne Aurinkoviiksi oli mennyt. Olikohan hänellä suunnitelma?
"Näitkö sinä jotain?" vieressäni istuva Kamu kysyi.
"En. En yhtään mitään", sanoin nopeasti. Loikkasin maahan. Kamu tuli perässäni.
"Näyttäisinkö sinulle hieman paikkoja?" naaras kysyi ystävällisesti.
"Kiitos", vastasin. Kamu mietti hetken ja sanoi sitten:
"Tuo on ikkuna ja tuo levy on ikkunalauta." Kamu osoitti läpinäkyvää levyä.
"Ikkuna, ikkunalauta", toistin hitaasti.
"Tämä on sohva", Kamu sanoi loikaten suurelle esineelle. Seurasin perässä.
"Tässä minä nukun. Sitä kutsutaan koriksi", Kamu selitti. Katsoin pehmustettua kuoppaa.
"Sinulle varmaan ostetaan sellainen", Kamu naukui. Nyökkäsin vaikka en tajunnut mitä ostaminen tarkoitti.
"Tässä on minun lelujani. Nyt ne varmaan ovat sinunkin", Kamu vilkaisi minuun. Lelut näyttivät mielestäni vain värikkäiltä pieniltä palluroilta, mutta en sanonut sitä ääneen.
"Pääsetkö sinä ulos?" kysyin toiveikkaana.
"En. Tai no kyllä, mutta vain valjaissa", Kamu sanoi. Olin hieman pettynyt. Nyt en voisi karata niin helposti.
"Valjaat?" kysyin ihmeissäni.
"Joo. Minä taidan näyttää. On vähän vaikeaa selittää", Kamu sanoi ja tassutteli ulos siitä aukosta, josta olin aikaisemmin tullut Kamun kanssa. Menin perässä. Kamu penkoi jotain. Pian hän tuli luokseni jonkinlainen nauha hampaissaan.
"Nämä ovat valjaat. En osaa nyt näyttää miten ne puetaan päälle, mutta saat sen selville aivan varmasti. Yhtäkkiä kuulin kaksijalan mölisevän jotain.
"Ruoka-aika", Kamu hihkaisi.
"Osaatko sinä kaksijalkaa?" kysyin Kamulta samalla kun seurasin tuota uuteen paikkaan.
"Jep", Kamu sanoi.
"Voin toimia tulkkina."
"Kiitos", naukaisin. Pian olimmekin jo jossain uudessa paikassa.
"Tämä on keittiö. Äsken olimme eteisessä, ja sitä ennen olohuoneessa", Kamu selvensi. Nyökkäsin. Kaksijalka laski eteemme kaksi omituisen muotoista juttua. Ne olivat täynnä pieniä nappuloita.
"Nämä ovat meidän ruokakuppimme. Ja nämä nappulat ovat ruokaa", Kamu sanoi ja alkoi syödä nappuloita. Maistoin varovaisesti yhtä.
*Yäk*, ajattelin ja irvistin. En aikoisi syödä enään yhtäkään. Kaksijalka mölisi taas jotain ja otti kuppini. Pian se laski sen takaisin. Tällä kertaa kupissa oli jotain ruskeaa. Maistoin sitä varovasti.
*No jaa. Maistuu vähän fasaanilta. Paitsi, että fasaani on parempaa. Tämä saa kuitenkin nyt kelvata*, ajattelin ja nyökkäsin. Maistoin toisenkin palan. Pian olin syönyt jo kaiken. Lysähdin Kamun viereen sohvalle. Yhtäkkiä kaksijalka tuli lähemmäs meitä. Se nappasi minusta kiinni ja sitoi kaulani ympärille jonkun nauhan.
*Kaulapanta!" tajusin. Kaksijalka mölisi jotain ja poistui sitten.
"Mitä se nyt sanoi?" kysyin Kamulta.
"Se sanoi, että sinun nimesi on nyt Tiuku", Kamu sanoi.
"Mutta minun nimeni on Kipinäturkki", hätäännyin.
"Kaksijalka ei tiedä sitä. Minä voin tietenkin kutsua sinua Kipinäturkiksi", Kamu sanoi tyynesti.
"Ai. No kiitos jos kutsut minua Kipinäturkiksi", kiitin. Sitten keskityin kaulapantaani. Yritin saada sen pois. Se oli kuitenkin tiukassa.
"Tuo ei kannata. Vaikka saisitkin sen pois kaksijalka laittaisi toisen", Kamu sanoi.
"Sinun pitää vain tottua siihen", Kamu jatkoi.
"En minä tähän aio tottua! Minä aion päästä takaisin kotiin!" huusin.
*Onkohan Aurinkoviiksellä suunnitelma?* ajattelin.
//Aurinko? Missä se nyt onkaan:) |
|
| Nimi: Aurinkoviiksi |
14.03.2017 18:45 |
Aurinkoviiksi oli lähtenyt kävelemään hetkeksi yksinään metsään. Hän kulki joen viertä kohti kaksijalkalaa. Aurinkoviiksi päätti metsästää hieman. Häntä askarruttivat monet asiat. Ensinnäkin Suurtähden ja Paatsamajalan riidat, ja sitten heidän katseensa. Niissä oli ollut rakkautta.
* Outoa * Aurinkoviiksi ajatteli.
* Ensin he ovat vihamiehiä, ja sitten rakastuvat. *
Ja vielä tämän kaiken lisäksi, Kipinäturkki oli mystisesti kadonnut. Naarasta oli etsitty kaikkialta. Mistään ei löytynyt jälkeäkään Kipinäturkista.
Aurinkoviiksi havaitsi pienen oravan, joka nakersi pähkinää pensaikon juurella.
* Ei ole kummoinen saalis, mutta varsinkin lehtikadon aikana kaikki kelpaa * Aurinkoviiksi ajatteli samalla kun hiipi kohti saalistaan. Orava ei huomannut saalistajaa tarpeeksi ajoissa. Aurinkoviiksi hautasi oravan pusikon juurelle, ja alkoi etsiä lisää riistaa. Aurinkoviiksi oli jo ihan kaksijalan reunalla. Ensimmäiset pesät näkyivät jo. Haistellessaan Aurinkoviiksi nosti sattumalta päätään, ja huomasi kahden kotikisun istuskelevan pesässä. Kissojen edessä oli joku ihmeellinen läpinäkyvä levy.
* Ei kun hetkinen. * Aurinkoviiksi pohti.
* Tuo toinen kissa näyttää Kipinäturkilta.*
Aurinkoviiksi katsoi kissaa tarkemmin. Musta kissa katsoi hätäisesti Aurinkoviikseä. Se viimeistään todisti, että kissa oli Kipinäturkki. Aurinkoviiksi loi Kipinäturkkiin varoittavan katseen pysyä hiljaa.
- Älä näytä kotikisulle, että olen täällä, Aurinkoviiksi yritti maukua.
Sitten hän kääntyi ympäri, ja juoksi metsään.
Kipinäturkki jäi katsomaan kollin perään kummastuneena.
* Oliko hänellä joku suunnitelma? Kipinäturkki näytti miettivän.
//Ja, että vaikka Kipinä onkin kaksijalan pesässä niin ei kai se tarkoita, että se olisi kotikisu? |
|
| Nimi: Kipinäturkki |
14.03.2017 16:34 |
"Kipinäturkki, sinä lähdet tuohon Malvahännän partioon", Aurinkoviiksi huikkasi minulle. Nyökkäsin ja kiirehdin Malvahännän luokse. Muu partio oli jo koossa, joten lähdimme matkaan heti.
"Kannattaisikohan hajaantua? Saalis haistaa meidät helpommin jos olemme yhdessä", Malvahäntä pohti, kun partio oli päässyt metsään.
"Sopii minulle", sanoin. Muutkin nyökyttelivät päitään. Minä otin suunnakseni kaksijalkalan läheisen kuusikon. Pääsin juuri perille, kun huomasin vaaleanruskean kissan kuusikossa.
"Hei, mitä sinä täällä teet?" kysyin kissalta. Nuori naaras hätkähti ja kääntyi nopeasti minuun päin.
"Karkasin. Halusin tutkia ympäristöä", kissa sanoi. Se oli ilmeisesti kotikisu.
"Mikä sinun nimesi on?" kysyin kissalta.
"Kamu", tuo vastasi.
"Minä olen Kipinäturkki", esittäydyin. Kamu katsoi minua kummissaan, mutta kohautti vain lapojansa.
"Minä en ehkä pidä metsästä niin paljon, kun ajattelin", Kamu sanoi.
"Ai, minä asun täällä", tokaisin.
"Asutko? Mutta kuka sinua ruokkii?" Kamu ihmetteli.
"Minä metsästän itselleni", sanoin hieman ylpeänä.
"Vau. Mutta se on varmaan tosi vaikeata", Kamu naukui. Yhtäkkiä naaras nosti päätään ja alkoi kehrätä. Kuulin kuinka joku tuli lähemmäksi meitä. Käännyin nopeasti ja näin kaksijalan vaarallisen läheltä. En ehtinyt edes räpäyttää silmiäni, kun kaksijalka oli jo tarrannut minuun kiinni. Se nosti minut ylös ja lähti kulkemaan kohti kaksijalkalaa. Kamu hyppeli kaksijalan perässä.
*Tämä on varmaan Kamun kaksijalka*, ajattelin. Pyristelin kaksijalan sylissä, mutta sen ote piti. Olimme saapuneet jo kaksijalkalaan. Kaksijalka otti suunnakseen yhden kaksijalanpesän. Pyristelin yhä hurjemmin. Se oli turhaa sillä kaksijalka vain tiukensi otettaan. Ennen kuin tajusinkaan olin jo sisällä kaksijalanpesässä. Kamu istui vieressäni. Mitä nyt tapahtuisi? Olin aivan paniikissa. Halusin takaisin metsään. Kaksijalka oli jo mennyt jonnekkin ja Kamu tassutteli kohti suurta aukkoa. Päätin seurata kotikisua. Kun olin astunut aukon toiselle puolelle, näin Kamun istumassa kapealla levyllä läpinäkyvän seinän edustalla. Hyppäsin naaraan viereen. Näin metsän nyt aivan eri näkökulmasta. Yhtäkkiä jotain kultaruskeaa vilahti kuusikossa. Se tuli hiukan lähemmäksi. Nyt näin sen kunnolla. Aurinkoviiksi!
//Aurinko? Kirjotan varmaan seuraavan tarinan sitte tonne Erakot&Kotikisut kohtaan? |
|
| Nimi: Aurinkoviiksi |
14.03.2017 07:44 |
Aurinkoviiksi makoili aukiolla. Hän lähti tassuttelemaan kohti tuoresaaliskasaa. Aurinkoviiksi valitsi itselleen hiiren, ja asettui Hopeaturkin viereen.
- Mennäänkö katsomaan miten Suurtähti ja Paatsamajalka voivat? Hopeaturkki kysyi.
Aurinkoviiksi nyökkäsi. He lähtivät kävelemään kohti parantajan pesää. Aurinkoviiksi oli Hopeaturkin kanssa juuri tassuttelemassa paranatajan pesään kun sisältä alkoi kuulua äänekästä kinailua.
- Hiirenpapana!
- Senkin kirpunaivo!
- Mokoma päällikkö!
Aurinkoviiksi katsoi hieman kummissaan Hopeaturkkiin. Naaras kohautti lapojaan. Niin he tassuttelivat sisään.
Paatasamajalka ja Suurtähti makoilivat vierekkäisillä pedeillä. Heillä oli juuri jokin typerä riitä kesken.
- Ai, hei, Suurtähti maukui kun näki Aurinkoviiksen ja Hopeaturkin.
Aurinkoviiksi nyökkäsi päällikölleen.
- Miten teillä menee? hän kysyi.
- Ihan hyvin, Suurtähti maukui vilkuillen samalla Paatsamajalkaan.
Hopeaturkkikin jutteli hetken potilaiden kanssa. Sitten he molemmat tassuttelivat ulos parantajan pesästä.
- Näitkö heidän katseensa? Hopeaturkki kysyi.
- Näin, Aurinkoviiksi maukui.
- Niissä oli....
- Rakkautta, Hopeaturkki täydensi kumppaninsa lauseen.
//Hopea?
|
|
| Nimi: Hopeaturkki |
13.03.2017 17:57 |
Nyökkäsin ja lähdin kulkemaan Aurinkoviiksen rinnalla.
Saavuimme metsälle, ja huomasimme vierasta hajua. Pian puska rapisi, ja esille astui joku kissa. Hajusta päätellen yksi Liitolehden entisestä laumasta. Paatsamajalka astui heti eteen.
"Miten Liitolehti voi?" tuo halusi tietää.
"Hän on kuollut", kissa sylkäisi.
Paatsamajalka kavahti kauemmas. Kun kissa oli lähtenyt, Paatsamajalka hyökkäsi Suurtähden kimppuun huutaen:
"Sinä lähetit hänet kuolemaan!"
Suurtähti pörhisti karvansa yllättyneenä. Hetken kuluttua Suurtähti makasi maassa, Paatsamajalka vieressään tuhahdellen.
"Mitä sinä teit juuri?" Aurinkoviiksi aloitti.
"Hyökkäsin hänen kimppuunsa. Sinähän näit", Paatsamajalka vastasi ivallisesti.
Paljastin hampaani ja valmistauduin hyppyyn, mutta Aurinkoviiksi laski tassunsa oman tassuni päälle. Katsoin häneen kärsimättömänä mutta tottelin varapäällikköäni ja kumppaniani.
Suurtähti hengitti kyllä.
*Hän kai menettää hengen* mietin.
Katselin Paatsamajalkaa vihaisena.
Hetken kuluttua olimme kaikki parantajan pesässä. Paatsamajalka myös. Tuo oli saanut pahoja haavoja. Hymähdin, kun Purotulva saapui tutkimaan kahden toisiaan haukkuvien kissojen haavoja. Ruusulehdelle ei oltu kerrottu.
"Aurinkoviiksi. Mitä ajattelet Paatsamajalasta?" kysyin kollilta hetken hiljaisuuden jälkeen.
//Aurinko? Sori en välttis kirjoittanu kaikkee mut... :/ |
|
| Nimi: Aurinkoviiksi |
13.03.2017 16:47 |
Aurinkoviiksi nousi ylös. Hän lähti tassuttelemaan sotureiden pesästä kohti aukiota. Aurinkoviiksi ei ollut ensimmäinen joka oli noussut. Suurkiven alla odotteli jo hieman kärsimmättömän näköinen joukko kissoja. Kun viimeisetkin soturit olivat nousseet soturien- ja oppilaat oppilaiden pesistä, Aurinkoviiksi alkoi jakaa partioita.
* Ensin pitäisi keksiä metsästyspartio. * Aurinkoviiksi ajatteli.
Varapäällikkö mietti hetken. Sitten hän alkoi naukua:
- Nopsahäntä, Laikkusiipi, Kyyhkysiipi sekä Kimalaistassu. Te saatte metsästää. Koittakaa löytää riistaa vaikka joen ja Aurinkoklaanin rajan välistä.
- Ja sitten....., Aurinkoviiksi pohti.
- Rajapartioon voisi lähteä vaikka, Kuisketuuli, Hallatassu ja Pantteriturkki. Tulen itse mukaan.
Kissat alkoivat kerääntyä partioihinsa. Metsästyspartio tassutteli ulos leiristä. Rajapartio odotteli vielä Hallatassua, joka kömpi juuri ulos oppilaiden pesästä. Juuri kun partio oli luikahtamassa ulos leristä, Suurtähti huusi varapäällikkönsä perään:
- Aurinkoviiksi. Tule takaisin.
Aurinkoviiksi kääntyi hieman hämmentyneenä takaisin.
- Mitä asiaa? hän kysyi Suurtähdeltä kun oli päässyt tämän vierelle.
- Haluaisin lähteä kanssasi partioon. Voisitko pyytää vaikka Kipinäturkkia tilallesi tuohon rajapartioon?
Aurinkoviiksi nyökkäsi edelleen himan kummastuneena. Hän suuntasi käpälänsä kohti pentutarhaa, jonka edustalla Kipinäturkki leikki Leijonapennun, Kukkapennun ja Virtapennun kanssa. Näköjään Unelmapentu, Usvapentu sekä Yöpentukin olivat uskaltanet mukaan leikkeihin. Auinkoviiksi tassutteli Kipinäturkin luo, ja maukui tälle:
- Lähtisitkö rajapartioon? Muu partio odottaa sinua ihan leirin ulkopuolella.
- Sopiihan se, Kipinäturkki maukaisi, ja lähti tassuttelemaan kohti leirin uloskäyntiä.
Kun Kipinäturkki oli mennyt, Aurinkoviiksi lähti kävelemään Suurtähteä kohti. Näköjään Paatsamajalkakin oli tulossa partioon mukaan, sillä naaras seisoi Suutähden vieressä. Kun Aurinkoviiksi oli juuri lähtenyt, hänen takaansa kuului Hopeaturkin huuto:
- Tule tänne.
Aurinkoviiksi kääntyi ympäri, ja kysyi:
- Mitä nyt?
- Haluan mukaan partioon, Hopeaturkki maukui topakasti.
- Mutta entä pennut? Aurinkoviiksi kysyi.
- Sinä olet kuningatar.
- En minä mistään pennuista välitä, Hopeaturkki maukaisi.
- Äh, tuo oli satua. Kyllä minä välitän pennuista, mutta Ruusulehti lupasi vahtia heitä. Eikö niin Ruusulehti?
- Voinhan minä heitä pitää silmällä, beige naaras naukui.
- Hienoa, Hopeaturkki maukui.
- Eli voin tulla partioon.
- Mutta..., Aurinkoviiksivielä yritti.
Hän kuitenkin totesi pian, että Hopeaturkki oli päätöksensä tehnyt, eikä hän vähällä luovuttaisi. Niin Aurinkoviiksi maukui vain:
- Selvä sitten. Voit tulla mukaan.
Hopeaturkki ja Aurinkoviiksi tassuttelivat Suurtähden ja Paatsamajalan luo.
- Lähdetäänkö? Aurinkoviiksi kysyi.
Suutähti nyökkäsi. Sitten partio pujahti ulos leiristä.
//Hopea?
|
|
| Nimi: Aurinkoviiksi |
13.03.2017 08:24 |
Aurinkoviikseä väsytti vielä, mutta hän tiesi, että hänen pitäisi nousta nyt. Muuten hän ei ehtisi käydä pentutarhalla ennen partioiden jakoa. Aurinkoviiksi haukotteli, venytteli ja nousi selkäänsä köyristäen ylös. Vain pari soturia oli herännyt ennen Aurinkoviikseä.
* Hyvä, en ole ainakaan ihan viimeinen joka nousee ylös * Aurinkoviiksi ajatteli.
Hän pujahti ulos sotureiden pesästä, ja alkoi tassutella kohti pentutarhaa. Tällä kertaa pennut olivat heränneet aikaisin. Leijonapentu, Virtapentu sekä Kukkapentu temmelsivät jo aukiolla sammalpallon kanssa. Hopeaturkki ei ilmeisesti ollut vielä herännyt, koska Ruusulehti istuskeli pentutarhan edustalla vahtimassa Leijonapentua, Kukkapentua ja Virtapentua. Usvapentu, Unelmapentu ja Yöpentu vielä vain katselivat isompien pentujen leikkejä, emonsa suojasta.
- Hei, Aurinkoviiksi maukui pennuille ja Ruusulehdelle.
- Hei, Ruusulehti maukui.
- Isii, Aurinkoviiksen pennut kiljaisivat ja ryntäsivät tämän luo.
- Nukkuuko Hopeaturkki vielä? Aurinkoviiksi kysyi.
- Nukkuu, Kukkapentu maukui.
- Emo ei edes jaksanut tulla leikkimään meidän kanssa, Leijonapentu valitti.
- Ja ketkähän siihen ovat syypäitä? Aurinkoviiksi kysyi huvittuneesti.
- Mutta me vain...., Kukkapentu maukui hiljaa.
- Ei se haittaa, Aurinkoviksi naukaisi.
- Antakaa hänen kuitenkin nyt nukkua hetken.
Aurinkoviiksi leikki hetken pentujensa kanssa. Sitten Suurtähti asteli paikalle.
- Hei, hän kehräsi Ruusulehdelle.
Ruusuleti hymyili kumppanilleen.
- Aurinkoviiksi, Suurtähti naukui.
- Minulla olisi sinulle hieman asiaa.
Aurinkoviiksi lähti tassuttelemaan Suurtähden perään.
- Pitääkö sinun mennä jo nyt, Virtapentu kysyi.
Aurinkoviiksi nyökkäsi naaraalle.
- Mutta tulen katsomaan teitä pian, hän kehräsi.
Suutähtikin maukui velä Ruusulehdelle:
- Nähdään illalla!
Aurinkoviiksi tassutteli Suurtähden perässä päällikön pesään.
- Niin, Suurtähti maukui.
- Olisivatko sinun mielestäsi Virtapentu, Kukkapentu ja Leijonapentu valmiita oppilaiksi?
Aurinkoviiksi pohti hetken.
- Kyllä he mielestäni olisivat. Ainakin lähiaikoina, Aurinkoviiksi maukui.
- Selvä, Suutähti nyökkäsi.
- Voit mennä jakamaan partiot.
Aurinkoviiksi nyökkäsi, ja tassutteli ulos pesästä. Sitten hän suuntasi kulkunsa kohti suurkiveä. |
|
| Nimi: Kipinäturkki |
13.03.2017 08:19 |
"Raitakynsi, Harmaajalka, Aamusydän!", klaani hurrasi tuoreille sotureille.
"Te valvotte tämän yön hiljaa", Suurtähti muistutti. Nuoret kissat nyökkäilivät innostuneena. Huomasin kuinka Myrskytassu tassutteli Harmaajalan luokse. Tyttäreni viihtyi nyt entistä enemmän Harmaajalan kanssa. Tassuttelin leirin poikki. En edes tiennyt miksi, mutta jalkani vain tekivät niin. Pysähdyin klaaninvanhinten pesän ulkopuolelle.
"Onko sinulla ikinä ollut pentuja?" kuulin Raitaturkin äänen.
"On toki. He olivat aika villejä. Yksi karkasi ja toinen kuoli rajataistelussa", Vapaustuuli päivitteli. Astuin varovasti sisään.
"Hei, en voinut olla kuulematta keskusteluanne, ja haluaisin tietää sinun pennuistasi tarkemmin", sanoin osoittaen sanani Vapaustuulelle.
"Niin Punakarva ja Ruskajalka olivat kyllä villejä. Suurtähti ei niin", Vapaustuuli sanoi. Tuijotin vanhaa naarasta suu auki.
"Niin, minä tiedän, että olet Punakarvan tytär. Ja minulla on jo monta pennun pennun pentua. Ja niin. Sitten vielä ne Suurtähden pennut. Voi voi! Enhän minä pysy laskuissa perässä", Vapaustuuli kehräsi.
"Aurinkoviiksi on Ruskajalan poika", minä sanoin väliin.
"Onko? No sittenhän kaikki tämänhetkiset pennut ovat minulle sukua! Ja vielä ne sinun pentusikin", Vapaustuuli päivitteli.
"Aika hassua", Raitaturkki puuttui keskusteluun.
"Minun on nyt mentävä", sanoin ja pujahdin ulos pesästä.
*Miksi Suurtähti on halunnut karkoittaa minut, jos olen hänelle sukua? Vai tietääkö hän sen?* ajattelin ihmeissäni. Tassuttelin Aurinkoviiksen luokse.
"Vapaustuulikin on meille sukua", puuskahdin.
"Mitä ihmettä!" Aurinkoviiksi huudahti.
"Niinpä, ja Suurtähti on Ruskajalan ja Punakarvan veli, eli käytännössä meille sukua", minä sanoin.
"Eli kaikki pentutarhan pennut ovat Vapaustuulelle sukua?" Aurinkoviiksi mietti.
"Niin juuri", sanoin.
"Aika hassua", Aurinkoviiksi sanoi.
"Tuollalailla Raitaturkkikin sanoi, kun juttelimme samasta asiasta", kehräsin. Aurinkoviiksi hymähti hiljaa. Sitten hän nousi ylös.
"Menen pentutarhalle katsomaan miten Hopeaturkki voi", Aurinkoviiksi naukui. Nyökkäsin varapäällikölle. Jäin itse paikoilleni katselemaan klaaniani. Myrskytassu istuskeli taas Harmaajalan kanssa. He olivat kyllä koko ajan yhdessä. Päätin mennä nukkumaan. Käperryin kerälle ja yritin nukahtaa. Yhtäkkiä muistin kuitenkin, mitä olimme aikaisemmin aamulla jutelleet Tulitassusta. En halunnut mitään pahaa pojalleni. Sain lopulta unta.
//UNTA//
Olin synkässä metsässä. Tassuttelin varovaisesti eteenpäin. Yhtäkkiä kuulin puhetta edestäpäin. Hiivin edessäni olevaan pusikkoon. Näin ensin vain tumman hahmon. Sitten tajusin, että se oli Tummakynsi. Tummakynsi oli jonkinlaisella aukiolla. Muut kissat ympäröivät aukiota.
*Pimeyden Metsä!* tajusin. Yhtäkkiä Tulitassu astui kissajoukosta ja alkoi harjoitella taisteluliikkeitä, joita Tummakynsi selosti.
//HEREILLÄ//
Se oli sittenkin totta! Minun piti varoa omaa poikaani. |
|
| Nimi: 4nve |
12.03.2017 16:40 |
| Ton m:än tilalla tossa aika alussa pitäisi olla: mutta heidän. |
|
| Nimi: Aurinkoviiksi |
12.03.2017 09:51 |
Aurinkoviiksi istuskeli Kipinäturkin kanssa leirin aukiolla. Kipinäturkki oli palannut soturiksi, koska hänen pennuistaan oli tullut oppilaita.
- Onko Tiikeritassulla, Myrskytassulla, Takiaistassulla ja Tulitassulla mennyt hyvin? Aurinkoviiksi kysyi.
- On, Kipinäturkki naukui.
- He eivät ole tosin vielä käyneet montaa kertaa metsästämässä tai taisteluharjoituksissa, m mestariensa mukaan heillä on mennyt hyvin.
- Se on hyvä asia, Aurinkoviiksi maukui.
- Tulitassu on ollut kylläkin lähiaikoina aika hajamielinen. En tiedä mikä häntä vaivaa, Kipinäturkki mietti.
- Niin, ja entä se tuli joka ei ole aina kuumaa, Aurinkoviiksi pohti.
- Ja Tulitassun hajamielisyys, Kipinäturkki mutisi.
- Hetkinen nyt, Aurinkoviiksi maukui.
- Tulitassu. Tuli. Tuli ei ole aina kuumaa. Tulitassu ei ole kuuma. Tulitassu. Tulitassu. Kipinäturkki tajuatko. Tulitassu on se tuli. Meidän pitää varoa häntä.
- Mutta, minun poikani, Kipinäturkki voihkaisi.
- Ei se voi olla totta. Ei mitenkään.
- En ole vielä syyttänyt häntä, mutta eikö se sinunkin mielestäsi kuullosta todennäköiseltä?
- No, KIpinäturkki maukui hiljaa.
- Voisihan se tietysti olla. Mutta en mitenkään voisi uskoa Tulitassusta.
- Ei se ole välttämättä Tulitassun vika. Hän on voinut eksyä vahingossa Pimeyden metsään vahingossa, kuten Liitolehti todennäköisesti eksyi. Sitten hänestä vain tulee paha. Tahtomattaan, Aurinkoviiksi maukui varovaisesti.
- Niin, Kipinäturkki huokaisi.
- No ei murehdita sitä nyt, Aurinkoviiksi maukaisi.
- Katso, hän naukui ja osoitti suurkiveä.
Kipinäturkki kohotti katseensa. Suurtähti oli juuri loikkaamassa suurkivelle.
- Tulkoon kaikki oman riistansa kykenemään metsästävät suurkivelle klaanikokoukseen, päällikkö ulvoi.
Kissoja alkoi kerääntyi suurkiven ympärlle. Kun ainakin suunnilleen kaikki kissat olivat aukiolla Suurtähti aloitti:
- Aamutassu, Raitatassu ja Harmaatassu, astukaa eteen.
Oppilaat pomppivat suurkiven alle.
- Olette opiskelleet kovasti ymmärtääksenne jalot lakimme, ja nyt on teidän vuoronne tulla sotureiksi. Aurinkoviiksi, Kipinäturkki, Pantteriturkki, ovatko he valmiita sotureiksi?
Aurinkoviiksi, Kipinäturkki ja Pantteriturkki nyökkäsivät päällikölleen.
- Siinä tapauksessa, Suurtähti maukui klaanilleen.
- Lupaatteko elää soturilain mukaisesti ja suojella klaanianne, jopa henkenne uhalla?
- Lupaan, Harmaatassu naukui.
- Lupaan, Aamutassu naukui.
- Lupaan, Raitatassukin maukui.
Suurtähti nyökkäsi hyväksyvästi.
- Selvä, Suutähti maukaisi.
- Tästä lähin teidät tunnetaan Raitakyntenä, Harmaajalkana sekä Aamusydämenä.
- Raitakynsi, Harmaajalka, Aamusydän! Pilviklaani hurrasi.
Aurinkoviiksi tassutteli hiljaa entisen oppilaansa luo, ja kehräsi tälle:
- Onnea, sinusta tulee hyvä soturi.
- Mutta minähän olen jo, Aamusydän kiusoitteli.
- Älä viitsi, Aurinkoviiksi maukui, ja läpsäytti Aamusydäntä korville.
Aamusydän hymyili mestarilleen, jonka jälkeen hän tassutteli Harmaajalan ja Raitakynnen luo.
Aurinkoviiksi käveli Hopeaturkin luo.
- Kohta meidänkin pentumme ovat jo oppilaita ja sitten sotureita, Hopeaturkki maukui hieman surullisena.
- Niin, Aurinkoviiksi maukui.
Sitten hän asettui kumppaninsa viereen makaamaan, ja alkoi katsella heidän pentujensa leikkejä. Hopeaturkki kehräsi, ja painoi päänsä Aurikoviiksen lapaa vasten. Aurinkoviiksikin kehräsi. Leijonpentu, Kukkapentu ja Virtapentu hyppivät kilpaa isolle kannolle. Aurinkoviiksi oli juuri alkamassa kertoa kumpaanilleen epäilystään Tulitassusta, mutta kun hän käänsi katseensa Hopeaturkin puolelle, naaras nukkui jo kuin tukki. Aurinkoviiksi hymähti, ja sulki itsekin silmänsä.
//Hopea? |
|
| Nimi: Kipinäturkki |
12.03.2017 08:15 |
//UNTA//
Tassuttelin pienellä metsäpolulla. Yhtäkkiä eteeni ilmestyi kissa. Aluksi en tunnistanut kuka edessäni seisoi, mutta sitten tajusin, että Liitolehtihän se siinä.
"Hei", naukaisin.
"Hei Kipinäturkki. Minä haluan pyytää anteeksi kaiken sen mitä minä joskus olen tehnyt, ja toivoisin, että sinä antaisit anteeksi", Liitolehti sanoi painaen päänsä.
"Minä annan anteeksi Liitolehti. Ja lisäksi minä sanon yhden asian. Minä pidän sinusta, vaikka pidänkin enemmän Pantteriturkista", sanoin hiljaa.
"Minulle riittää se, että sinä annat anteeksi. Ja minulle todella paljon se, että sanot pitäväsi minusta. Nyt minä ymmärrän, että jos haluat olla Pantteriturkin kanssa, sinä saat olla Pantteriturkin kanssa", Liitolehti sanoi. Sitten hän haalistui pois.
//HEREILLÄ//
Olipas ollut kummallinen uni. Miksi minä olin sillä lailla mennyt sanomaan? Pidänkö minä Liitolehdestä. Päätin, että jättäisin asian taakse. Sisälläni kupli kuitenkin omituinen tunne. Perintö minä Pantteriturkkia? Sysäisi ajatuksen sivuun ja nousin ylös. Olin nukkunut nyt sotureiden pesässä sillä pennuistani oli tullut oppilaita. Tassuttelin ulos. Huomasin Aurinkoviiksen loikoilemassa aukiolla.
"Hei", naukaisin kollile.
"Hei", tuo vastasi hieman levottomasti.
"Vaivaako joku asia sinua?" kysyin varapäälliköltä.
"Ei", Aurinkoviiksi sanoi nopeasti.
"Eikö?" sanoin ja katsoin kollia suoraan silmiin.
"No joo. Vaivaa kyllä", Aurinkoviiksi sanoi hieman vaivaantuneena.
"Voit kertoa minulle mitä on tapahtunut. Voit luottaa minuun. Ja lisäksi minä... voin kertoa sinulle yhden tosi oudon jutun", sanoin.
"Selvä", Aurinkoviiksi sanoi edelleen hieman epävarmana.
"Minä näin unen, jossa minulle ilmestyi kaksi kissaa. He olivat emoni ja isäni. Sadekorva ja Ruskajalka. Sitten he sanoivat, että Sadekorva oli Aurinkoklaanista ja Ruskajalka Pilviklaanista. Olen siis puoliverinen. Sitten he kertoivat sisaruksistani Minttupennusta ja Sumupennusta. Sitten sinne syttyi tuli. Juuri ennen kuin hävisin liekkeihin joku sanoi, että:
"Varo tulta. Muista, tuli ei ole aina kuumaa", Aurinkoviiksi kertoi.
"Mitä se voi tarkoittaa?" pohdin.
"Minäkin näin unen, jossa Liitolehti ilmestyi minulle. Hän vaihtoi uskoa viime hetkellä ja päätyi siis Tähtiklaaniin. Hän pyysi, että antaisin anteeksi, ja minä annoin, mutta lisäksi minä sanoin:
"Minä pidän sinusta, vaikka pidänkin enemmän Pantteriturkista", sanoin.
"En edes tajunnut mitä sanoin. Se vaan tuli suusta", selitin.
"Vai niin. Kiinnostavaa", Aurinkoviiksi sanoi.
"Ai niin, minä näin yhden toisenkin unen, josta en ehtinyt kertoa tarkemmin", naukaisin.
"Se oli se uni, missä sain muistini takaisin. Siinä emoni Myrskymieli tuli luokseni ja hänellä oli mukanaan isäni Punakarva sekä sisarukseni Lehtipentu ja Ruskapentu", sanoin.
"Jaaha, onkohan muuten sattumaa, että sinun veljelläsi on sama nimi kuin isälläni", Aurinkoviiksi pohti.
"Luulisin. Mutta pitäisikö viedä oppilaat vaikka metsälle?" kysyin.
"Selvä", Aurinkoviiksi sanoi ja nousi ylös. Sitten tassuttelimme yhdessä oppilaiden pesälle. Siellä oppilaat makoilivat.
"Raitatassu, Aamutassu. Tulkaa", Aurinkoviiksi huikkasi. Sitten tassuttelimme ulos leiristä.
"Minne mentäisiin?" kysyin.
"Annetaanko oppilaiden määrätä? Onhan heille tulossa se loppuarviointikin tässä aika pian", Aurinkoviiksi sanoi.
"No joo, se voisi olla hyvää harjoitusta arviointiin", sanoin. Raitatassu ja Aamutassu pomppivat edellemme. Sitten he alkoivat nuuskia. Raitatassu huomasi ensimmäisenä hiiren. Hän hiipi taidokkaasti sitä kohti ja otti sen heti sulavan loikan jälkeen hengiltä. Sitten oppilaani kuopi maata saaliinsa päälle. Seuraavaksi hän havaitsi varpusen. Raitatassu hiippaili lintua kohti ja sai sen nopeasti hengiltä.
"Raitatassusta on tullut tosi hyvä metsästäjä", huomautin Arinkoviikselle.
"Totta, Paatsamajalka on näemmä opettanut oppilaallesi hyviä niksejä", Aurinkoviiksi naukui.
"Olisikohan aika lähteä leiriin?" sanoin ja katsoin ensin Raitatassun hiirtä ja varpusta ja sitten Aamutassun oravaa.
"Varmaan", Aurinkoviiksi sanoi. Minä nappasin hiiren hampaisiini ja Raitatassu kantoi varpusta. Aamutassu taas kantoi isoa oravaansa. Välillä Aurinkoviiksi meni auttamaan oppilastaan. PIN olimmekin jo leirissä. Minua väsytti joten päätin mennä pienelle levolle. Pian makasinkin jo omalla paikallani.
//UNTA//
Seisoin taas hohtavalla niityllä. Tällä kertaa vain Punakarva tuli luokseni.
"Hei tyttäreni. Minulla on sinulle kerrottavaa", isäni sanoi. Sitten Ruskapentu ja joku Punakarvan näköinen kolli ilmestyivät Punakarvan viereen.
"Tässä on veljeni Ruskajalka. Aurinkoviiksen isä", Punakarva sanoi.
"Hän karkasi ja pian sen jälkeen minä kuolin. Kun Myrskymielikin kuoli ja tuli Ruskapennun ja Lehtipennun kanssa Tähtiklaaniin, päätimme antaa Ruskapennulle tämän nimen veljeni mukaan", Punakarva kertoi ja katsahti Ruskajalkaan. Sitten kissat haihtuivat pois.
//HEREILLÄ//
Heräsin. Pomppasin pystyyn ja säntäsin ulos pesästä. Aurinkoviiksi istui edelleen aukiolla. Juoksin kollin luokse.
"Arvaa mitä! Punakarva ja Ruskajalka olivat veljekset. Me olemme siis sukua toisillemme", sanoin innoissani.
"Oikeasti? Mutta meillä on edelleenkin yksi arvoitus ratkaistavana. Mitä se tuli juttu tarkoittaa?"
//Aurinko? |
|
| Nimi: Aurinkoviiksi |
11.03.2017 19:19 |
- Hyvää yötä, Aurinkoviiksi maukui vielä Hopeaturkille, ennen kuin hän luikahti sotueiden pesään.
- Hyvää yötä, Hopeaturkki kehräsi.
- Ja, nähdään huomenna.
- Nähdään, Aurinkoviiksi maukaisi.
Sitten hän luikahti sotureiden pesään. Aurinkoviiksi oli melkein yksin pesässä. Vain Kuisketuuli ja Pihkaturkki torkkuivat pesässä omilla nukkumapaikoillaan. Aurinkoviikseä ei hirveästi väsyttänyt, mutta hän käpertyi silti omalle paikalleen. Hetken ajan Aurinkoviiksi vain makoili paikallaan, mutta kohta häntä alkoi väsyttää, ja hänen silmänsä painuivat kiinni.
//UNTA//
Aurinkoviiksi heräsi metsässä. Hän nousi hitaasti ylös. Puut ja pensaat kuulsivat hopeaisesti, ja näytti siltä, että metsä olisi rakennettu pienistä tähdistä. Tämä ei ollut se pimeä metsä, jossa Aurinkoviiksi oli tavannut Varjohampaan. Täällä oli kodikkaampaa. Ei tarvinnut pelätä koko ajan, että jotain sattuisi. Että joku hyökkäisi. Että alkaisi taistelu. Täällä kaikki olivat turvassa.
Aurinkoviiksi käveli hetken katsellen paikkoja. Hän odotti, että jotain tapahtuisi. Että joku tulisi. Mutta kukaan ei tullut. Ei pitkään aikaan. Aurinkoviiksi haukotteli, ja nukahti uudelleen.
Aurinkoviiksi avasi silmänsä samanlaisessa tähtimetsässä, mutta eri paikassa. Hän makasi pienen lammen rannalla. Lammen rannalla ei ollut ketään. Taas Aurinkoviiksi odotteli. Hetken kuluttua kaksi kissaa alkoi piirtyä Aurinkoviiksen eteen. Näytti kuin kissat olisivat rakennettu Aurinkoviiksen eteen tähdillä. Tähti tähdeltä. Pala palalta. Kun kissat olivat kokonaisina Aurinkoviiksen edessä, Aurinkoviiksi erotti heidän piirteensä kunnolla. Toinen hieman isompi kissa oli ruskeanpunainen kolli. Toinen kissa oli harmahtavan valkea naaras. Naaras nyökkäsi Aurinkoviikselle merkin istua. Kun Aurinkoviiksi istuutui, myös kaksi muuta kissaa istuutuivat alas. Hetken hiljaisuuen jälkeen kolli alkoi puhua:
- Suurtähti on hyvä päällikkö. Vaikka hänellä on vielä paljon henkiä jäljllä, hän on silti jo vanha kissa. Jossain vaiheessa hän kuolee. Sitten sinusta tulee päällikkö. Varaudu siihen.
Sitten kissat nousivat. Aurinkoviiksikin nousi. Kaikki kolme kissaa lähtivät kävelemään kohti lammen reunaa. Kolli ja naaras kumartuivat lammen ylle. Aurinkoviiksi mietti hetken, ja katsoi itsekin lampeen. Kun kaikki kolme kissaa näkyivät lammessa, heitä ei edes erottanut kuin värin perusteella. Aurinkoviiksi hämmentyi ja mietti hetken. Sitten hän kuiskasi hiljaa:
- Isä? Emo?
Kissat nyökkäsivät hiljaa. Sitten naaras alkoi puhua:
- Olen Sadekorva. Emosi. Aurinkoklaanista.
Aurinkoviiksi hämmentyi yhä enemmän. Naaras kuitenkin jatkoi viitaten hännällään kolliin:
- Hän on Ruskajalka. Isäsi. Pilviklaanista.
Aurinkoviiksen pää oli jo ihan sekaisin. Ruskajalka jatkoi:
- Rakastuimme toisiimme jo heti ensimmäisessä kokoontumisessa jossa näimme toisemme.
- Hetkinen, Aurinkoviiksi keskeytti.
- Olen kuullut Ruskajalan jossain.
Ruskajalka nyökkäsi:
- Mahdollista. Olin silloin varapäällikkö, niikuin sinä nyt. Mutta jatketaanpas. Eli, koska emme voineet olla yhdessä. Klaanimme kielsivät sen. Sitten karkasimme. Emme löytäneet hyvää asumapaikkaa, joten jäimme Aurinkoklaanin rajan reunaan asustamaan.
- Niin, Sadekorva maukui.
- Elimme rauhallisesti. Mitään ei tapahtunut pitkään aikaan. Mutta sitten eräänä päivänä tapahtui jotain.
Ruskajalka nyökkäsi, ja jatkoi:
- Sadekorva kertoi, että hän odottaa pentuja. Se oli varmasti onnellisin uutinen jonka olen kuullut ikinä.
- Kyllä, mutta kaikki ei mennyt ihan kuin kuvittelimme, Sadekorva maukui.
- Sairastuin juuri ennen syntymäänne viheryskään.
- Syntymäämme? Aurinkoviiksi kysyi.
- Kyllä, Sadekorva maukui, samalla kuin paljasti takaansa kaksi pientä pentua.
- Sinulla oli kaksi sisarusta. Minttupentu ja Sumupentu. Minttupentu syntyi kuolleena. Sumupennulla oli samallainen viheryskä kuin minulla. Hän kuoli samoihin aikoihin kuin minä. Kuolin kaksi auringonnousua syntymänne jälkeen. Viheryskä heikensi minua. En vain selvinnyt enään.
- Entä mitä sinulle tapahtui? Aurinkoviiksi kysyi Ruskajalalta.
- Niin, minä, Ruskajalka maukui hiljaa.
- Olin metsästämässä kun Sadekorva ja Sumupentu kuolivat. Kun tulin pesälle näin vain kaksi kuollutta kissaa. Sinä olit kävellyt pois. Et tietenkään tahallasi, mutta kuitenkin. Olin niin surullinen. Minulla ei ollut paikkaa klaanissa. Olin yksin. Hylättynä. Ilman kumpaania tai pentuja. Hukuttauduin. Siihen pieneen jokeen. Keväällä, kun joki tulvi, se oli tarpeeksi syvä. Niin, sillä lailla siinä sitten kävi.
Aurinkoviiksi katsoi sanattomana vanhempiaan ja sisaruksiaan. Hän ei tiennyt mitä olisi pitänyt sanoa.
- Olimme niin onnellisia, kun näimme, että olit päässyt Pilviklaaniin, Sadekorva maukaisi.
Kun kukaan ei hetkeen sanonut mitään, ja Ruskajalka katsoi vuoroin lampea, vuoroin Aurinkoviikseä, Aurinkoviiksi mietti hetken mitä hänen pitäisi tehdä. Kun Sadekorvakin osoitti korvillaan lampea, Aurinkoviiksi katsoi epävarmasti uudestaan lampeen. Ensin hän näki vain oman kuvajaisensa, mutta kohta Aurinkoviiksen kaulan ympärille syttyi tuli. Ensin hän ei tuntenut mitään, mutta kohta hänet ympäröi lämpö. Kuumuus. Hänen jalkojaan poltti. Tuntui, että hän olisi ollut tulessa. Samassa lampi roihahti liekkeihin. Aurinkoviiksi hätkähti, ja perääntyi nopeasti taaksepäin. Hän katsoi taakseen. Metsä oli tulessa. Tähdistä puissa ja pensaissa ei näkynyt merkkiäkään. Myös Sadekorva ja Ruskajalka alkoivat hävitä liekkeihin. Liekit nuolivat Aurinkoviiksen emon ja isän turkkeja. Kun tuli oli tarpeeksi lähellä Aurinkoviikseä, hän ei enää nähnyt vanhempiaan. Aurinkoviiksi alkoi hätääntyä. Tulta oli joka puolella. Juuri ennen kuin tuli oli syömässä Aurinkoviiksen, metsässä kaikui ääni:
- Varo tulta. Muista, tuli ei ole aina kuumaa.
Sitten Aurinkoviiksi tunsi kuinka maa petti hänen altaan. Hän vajosi veteen. Pintaa ei enää näkynyt. Sitten oli jäljellä enää vain pimeys, pimeys ja pimeys.
//HEREILLÄ//
Aurinkoviiksi hätkähti hereille. Häntä kammotti.
* Tuli ei ole aina kuumaa * Aurinkoviiksi mietti peloissaan.
* Mitä se voisi tarkoittaa? Eikö tuli ole aina kuumaa? *
Yhtäkkiä Aurinkoviiksen valtasi outo tunne:
* Ei kai kenellekkään ole käynyt mitään? |
|
| Nimi: Kipinäturkki |
11.03.2017 19:18 |
Haukottelin väsyneesti. Ruusulehden pennut olivat syntyneet vasta eilen ja he olivat todella suloisia. Hopeaturkki makoili vieressäni katselemassa pentujen leikkejä.
"Mitkä soturinimet antaisit tämänhetkisillä pennuille?" Hopeaturkki kysyi.
"Omista pennuistani tulisi varmaan Myrskykukka, Tiikeriraita, Takiaisviiksi ja Tuliturkki tai -myrsky", pohdin.
"Sinun pentusi taas olisivat luultavimmin Leijonasydän, Kukkasydän ja Virtaturkki", naukaisin harkitusti.
"Ja sitten vielä Ruusulehden pennut, varmaan Yökukka, Usvasydän ja Unelmasydän", sanoin viimeiseksi.
"Selvä. Minä antaisin varmaan aika samanlaiset nimet", Hopeaturkki nyökytteli.
"Kaikki oman riistansa metsästämään kykenevät, tulkaa suurkivelle klaanikokoukseen", Suurtähti kajautti yhtäkkiä. Katsahdin Hopeaturkkiin kummissani. Mitähän nyt oli tapahtumassa? Nousin ylös ja tassuttelin lähemmäs suurkiveä.
"Tiikeripentu, Tulipentu, Myrskypentu ja Takiaispentu, satumaa eteen", Suurtähti sanoi ja katsoi pentuihini. Nuolaisen nopeasti pahimmat takut pois pentujeni turkeista ja katsoin sitten ylpeänä, kun he astelivat edemmäs.
"Tiikeripentu, Tulipentu, Myrskypentu ja Takiaispentu ovat saavuttanut kuuden kuun iän ja he ovat valmiita soturioppilaan koulutukseen. Tästä päivästä aina siihen päivään, jona he ovat ansainneet soturinimensä kutussakoon näitä oppilaita Tiikeritassuksi, Tulitassuksi, Myrskytassuksi ja Takiaistassuksi", Suurtähti naukui.
"Tiikeritassu, sinun mestarisi tulee olemaan Kivimarja. Tulitassu, sinun mestarisi tulee olemaan Lumiturkki. Takiaispentu, sinun mestarisi tulee olemaan Paatsamajalka. Ja Myrskytassu, minä toimin sinun mestarinasi. Kipinäturkki, sinä jatkat Raitatassun koulutusta", Suurtähti sanoi.
"Myrskytassu, Tiikeritassu, Tulitassu, Takiaistassu!" klaani hurrasi. Olin sanoinkuvaamattoman ylpeä pennuistani. He olivat saaneet mahtavat mestarit. Katselin pentujani ja huomasin, että Myrskytassu tassutteli Harmaatassun luokse. Oppilaat kietoivat häntänsä yhteen ja kehräsivät hiljaa.
"Heistä tulee ihana pari", Hopeaturkki huomautti ja viittasi hännällään Harmaatassuun ja Myrskytassuun.
"Niin varmasti tulee", sanoin vieressäni istuvalle naaraalle.
//Hopea? |
|
| Nimi: Hopeaturkki |
11.03.2017 09:58 |
Makoilin pentutarhalla. Vieressäni makasi Virtapentu, Leijonapentu ja Kukkapentu. Kehräsin hiljaa heille. Nuolaisin takun pois Leijonapennun korvan juuresta, ja tuo kääntyili unissaan. Huokaisin. Nyt ainakaan ei olisi yksinäistä. Ruusulehti oli saanut myös pentunsa. Hymähdin ja kurkotin nuolaisemaan Kukkapennun epäsiistiä turkkia. Pian pennut heräsivät.
"Leikitään!" Leijonapentu oli heti määräilemässä.
Kehräsin huvittuneena, kun minun ja Kipinäturkin pennut hyppivät innoissaan.
"Tehdään kisat!" Virtapentu ehdotti.
"Hyvä idea!" Myrskypentu kailotti.
"Olkaa hiljaa! Ruusulehden pennut yrittävät levätä!" kuiskasin ja vilkaisin naarasta.
Hän hymyili minulle kiittävästi. Hymyilin takaisin ja siirsin sitten katseeni pentuihin.
Kipinäturkki auttoi heitä järjestämään kisoja, ja kohta he olivatkin jo valmiita kisaamaan.
"Ensimmäisenä kaivaminen!" Kukkapentu hyppelehti iloisena.
Kaikki alkoivat lähtölaskennan jälkeen kaivamaan niin että hiekka lensi.
Voittajia oli kaksi. Takiaispentu ja Virtapentu. Kävimme nostamassa heidät kuopistaan. Niin syvälle he olivat kaivaneet.
"Mitäs sitten?" kysyin pennuilta. |
|
| Nimi: Jäätassu |
11.03.2017 09:27 |
Kiertelin ympäri leiriä sillä ei ollut muutakaan tekemistä. Ohittessani oppilaiden pesän, näin sivusilmällä että Mustatassu hiipi minua kohti. Kun kolli loikkasi minua päin kierähdin pois alta ja läimäytin valkoiset tassuni kollin mustaan niskaan.
"Jos haluat yllättää vihollisen, hyökkää takaa älä hyökkää sivulta tai edestä", sanoin matkien Pihkaturkin ääntä.
"Pah!" Mustatassu tuhahti. Päästin kollin pois altani ja lähdin kulkemaan kohti pentutarhaa.
"Saanko tulla sisään?" kysyin pentutarhan suulta.
"Tule varovasti. Täällä on melko ahdasta", kuulin Hopeaturkin vastauksen. Työnnyin sisälle pentutarhaan ja yhtäkkiä makasin pentutarhan lattialla ja päälläni makasi kolme pentua.
"Pennut. Jättäkää Jäätassu rauhaan", sanoi Kipinäturkki. Nousin ylös ja huomasin peremmällä Ruusulehden kolmen pienen pennun kanssa.
"Hei Ruusulehti", sanoin. "Ja onnea."
"Kiitos kovasti", Ruusulehti vastasi.
"Miten täällä menee?" kysyin.
"Ihan hyvin. Vähän ahdasta vain", Kipinäturkki sanoi. Tunsin pienen tassun oman tassuni päällä ja huomasin että Tiikeripentu tuijotti minua.
"Millaista on olla oppilas?" pentu kysyi.
"Ihan kivaa. Välillä vähän rankkaa ja tylsää", vastasin.
"Odotatko että sinustakin tulee oppilas?" kysyin.
"Kyllä odotan", Tiikeripentu vastasi.
"Minun pitääkin tästä mennä. Pihkaturkki odottaa minua ihan varmasti", totesin.
"Selvä. Hei hei", Ruusulehti sanoi. Työnnyin ulos pentutarhasta ja venyttelin. Tassuttelin tuoresaaliskasalle ja nappasin sieltä pienen hiiren. Syötyäni loikin mestarini luokse.
"Mitä tehdään?" kysyin.
"Mennään vaikka metsästämään", Pihkaturkki vastasi.
Illalla palasin leiriin väsyneenä kantaen hiirtä, kahta lintua ja yhtä vesimyyrää. Vei saaliit tuoresaaliskasaan ja ryömin oppilaiden pesään. Nukahdin heti. |
|
| Nimi: Kipinäturkki |
10.03.2017 17:00 |
"Siis mitä, voisitko sinä selventää?" naukaisin, kun kaksi kissaa olivat poistuneet luotani. Toinen oli ollut kultaruskea ja toinen hopeanharmaa. Katsoin kysyvästi toista hopeanharmaa kissaa.
"Sinulla on muistinmenetys", kissa aloitti.
"Ja varmaan tiedätkin sen jo, mutta nimesi on Kipinäturkki. Nuo kaksi olivat Hopeaturkki ja Aurinkoviiksi. Minä olen parantaja ja nimeni on Purotulva. Aurinkoviiksi on klaanin varapäällikkö ja Hopeaturkki on kuningatar. Se tarkoita sitä, että hänellä on pentuja. Aurinkoviiksi on pentujen isä. Hopeaturkin pentujen nimet ovat Leijonapentu, Virtapentu ja Kukkapentu. Sinullakin on pentuja...", kissa kertoi. Nyökkäsin merkiksi jatkaa tarinaa.
"Niin, sinun pentusi ovat nimeltään Tiikeripentu, Myrskypentu ja Tulipentu. Lisäksi sinulla oli yksi pentu, mutta hän katosi. Hänen nimensä oli Takiaispentu. Pentujesi isä on Panteriturkki, tai no oikeastaan kyllä...", Purotulvaksi esittäytynyt kissa sanoi pitäen pienen tauon.
"Liitolehti. Hän on luopio. Karkoitettu. Ja sitten on tietenkin Suurtähti päällikkömme, oppilaani Näätätassu, ja paljon muita. Tulet kyllä myöhemmin tutustumaan heihin tarkemmin. Tämä on siis Pilviklaani. Ja vihollisklaanimme on Aurinkoklaani. Liitolehti aiheutti tämän muistinmenetyksen sinulle", Purotulva puheli lempeästi.
"Mitä muuta voit kertoa minulle?" kysyin innokkaasti.
"No, me tapaamme kerran kuussa Aurinkoklaanin Tähtien laaksossa. Se tapahtuu täysikuun aikaan. Silloin vallitsee aselepo. Ja saat varmasti kaiken laista selville ennemmin tai myöhemmin. Nyt sinun kannattaisi kuitenkin nukkua hieman. Uskoisin, että joku on valmis auttamaan sinua esimerkiksi saalistaminen ja taistelun kanssa", parantaja sanoi. Laskin pääni alas. Uni alkoi tulla pikku hiljaa.
//UNTA//
Seisoin hohtavalla niityllä. Tähdet taivaalla alkoivat kieppua ja ne tulivat koko ajan lähemmäs ja lähemmäs. Sitten ne alkoivat muodostua kissoiksi. Pian edessäni seisoi suuri kissarivistö. Yllätyin. Keitä nämä olivat. Yksi kissoista, musta naaras, astui luokseni.
"Kipinäturkki, sinä et tiedä keitä me olemme, ja keitä viholliselle ovat. Me selvitämme sen nyt sinulle", naaras sanoi hieman surumielisenä.
"Minä olen Myrskymieli, sinun emosi", naaras jatkoi.
"Me kaikki olemme Tähtiklaanissa", toinen kissa, tällä kertaa punaruskea kolli, sanoi astuessaan eteen. Myrskymieli kosketti neniä kollin kanssa.
"Niin, Punakarva on täysin oikeassa", Myrskymieli kehräsi. Katsoin kissoja kysyvästi.
"Hän on isäsi Punakarva", Myrskymieli selvensi.
"Ja tässä ovat pikkusisaruksesi", Punakarva sanoi ja antoi tilaa kahdelle pikku kissalle.
"Heidän nimensä ovat Lehtipentu ja Ruskapentu", Myrskymieli kehräsi ja katsoi ensin punaruskea naarasta ja sitten samanväristä kollia.
"Mutta he eivät ehtineet syntyä ennen kuin täällä Tähtiklaanissa", Punakarva sanoi.
"Minä kuolin synnytykseen ja Punakarva hieman aiemmin rajakahakassa Aurinkoklaania vastaan", Myskymieli kertoi.
"Mutta nyt me kerromme sinulle Pimeyden Metsästä", Punakarva sanoi.
"Pimeyden Metsäläiset ovat ilkeitä. Esimerkiksi Tummakynsi ja Varjohammas ovat siellä. He olivat Pilviklaanissa samoihin aikoihin kuin me. Tummakynsi ja Varjohammas liittoutuivat ja yrittivät päästä valtaan klaanissa. He kuitenkin epäonnistuivat ja heidät tapettiin", Punakarva sanoi ja näin kuinka hänen niskakarvansa pörhistyivät. Kissat alkoivat haalistua, mutta ennen kuin he katosivat kokonaan Myrskymieli, Punakarva, Lehtipentu ja Ruskapentu koskettivat kaikki nenääni.
//HEREILLÄ//
Hätkähdin hereille. Olin parantajan pesässä. Ulkoa aukiolta kuului puhetta. Kömmin ulos ja näin kissoja aukiolla.
*Utusiipi, Suurtähti, Harakkasulka, Kuisketuuli, Laikkusiipi...*, aloin luetella kissoja päässäni. Minä muistin! Tähtikissat olivat antaneet muistini takaisin. Juoksin kissojen keskelle.
*Aurinkoviiksi ja... Takiaispentu!* Juoksin onnellisena poikani luokse.
"Takiaispentu", kuiskasin.
"Sinä muistat!" Aurinkoviiksi näytti hämmästyneeltä.
"Niin! Tähtiklaani antoi muistini takaisin!" sanoin onneni kukkuloilla.
"Mistä muuten löysit hänet?"
"No löysin Liitolehden. Hänen joukkonsa olivat kääntyneet häntä vastaan ja hän toivoi, että veisin Takiaispennun leiriin ja, että Takiaispennusta tulisi hyvä soturi. Sitten hän kuoli", Aurinkoviiksi kertoi.
"Voi, olen niin onnellinen, että Takiaispentu palasi", sanoin. Pyysin, että Takiaispentu menisi pentutarhalle edeltä. Itse tassuttelin Purotulvan luokse.
"Sopiiko jos menen nukkumaan pentutarhalle? Tähtiklaani palautti muistini.
"Selvä, mutta ole varovainen", parantaja sanoi. Menin tyytyväisenä pentutarhalle.
//UNTA//
Näin monia Tähtiklaanin kissoja. Kaikki olivat muodostaneet jonkinlaisen piirin ja joku tummanruskea kissa seisoi sen keskellä. Tunnistin kissan Liitolehdeksi. Mitä Liitolehti teki Tähtiklaanissa? Sitten kuulin hiljaisen äänen:
"Liitolehti muutti viime hetkellään uskoa. Hän tajusi, että Pimeyden Metsän kissat tekivät väärin ja Tähtiklaanin oikein. Siksi hän on täällä."
//HEREILLÄ//
Heräsin kauhean rääkäisyyn. Pomppasin pystyyn. Ruusulehti vääntelehti tuskissaan sammalilla. Purotulva oli onneksi jo pesässä. Patistin pentuni ulos pesästä.
Hetken kuluttua pesässä tuli hiljaista ja Suurtähti meni sisälle. Kun hän tuli ulos koin sopivaksi mennä sisään. Ruusulehden vatsan kaarteessa makasi kolme pentua. Musta, usvanharmaa ja valko-oranssi.
"Onko niillä jo nimet?" kysyin hiljaa.
"On, tämä on Yöpentu, tämä on Usvapentu ja tämä on Unelmapentu", Ruusulehti sanoi osoittaen ensin mustaa, sitten usvanharmaa ja viimeisenä valko-oranssia pentua. Kaikki olivat naaraita.
"Sinulla on kolme todella suloista tytärtä", Hopeaturkki kehui.
//Hopea? |
|
| Nimi: Aurinkoviiksi |
10.03.2017 15:51 |
Aurinkoviiksi oli juuri tullut Hopeaturkin kanssa parantajan pesästä. Kipinäturkilla oli todennäköisesti muistinmenetys, ainakin Purotulvan mukaan. Ja Purotulva yleensä tietää mitä sanoo.
- Hei, hei, Hopeaturkki naukui.
- Minun pitää nyt mennä takaisin pentutarhaan. Ruusulehti on pulassa jo pelkästään Leijonapennun, Virtapennun ja Kukkapennun kanssa. Ja nyt vielä kun Tulipentu, Tiikeripentu ja Myrskupentukin ovat hänen vastuullaan.
- Ymmärrän, Aurinkoviiksi maukui.
- Tulen katsomaan teitä illemmalla.
Hopeaturkki nyökkäsi ja tassutteli pentutarhalle. Aurinkoviiksi jatkoi matkaansa kohti suurkiveä. Hän päätti lähteä partioon.
- Laikkusiipi, Lumiturkki, Paatsamajalka ja Raitatassu, tulkaa kanssani rajapartioon, Aurinkoviiksi huikkasi auringossa makoileville kissoille.
- Entä metsästys? Malvahäntä kysyi.
* Äh, ai niin tietenkin. Pitäisi metsästääkin.* Aurinkoviiksi ajatteli ja alkoi jakaa metsästyspartiota:
- Malvahäntä, ota mukaasi Harakkasulka, Mustatassu, Pantteriturkki ja Harmaatassu. Menkää metsästämään vaikka...
Aurinkoviiksi mietti hetken.
- Vaikka puron varrelta.
Malvahäntä nyökkäsi. Kun metsästyspartio oli lahtenyt leiristä, rajapatiokin alkoi lähteä. Kun Aurinkoviiksi oli saanut kerättyä kaikki partioon lähtevät, rajapartio luikahti ulos leiristä. Aurinkoviiksen partio tutki Aurinkoklaanin rajan. Ei löytynyt mitään erikoisempaa. Partio oli juuri kääntymässä kohti leiriä kun hän erotti vaimean Liitolehden tuoksun.
- Ei täällä varmaan ole mitään, mutta tarkistan tämän paikan, Aurinkoviiksi valehteli partiolle, joka ei ollut todennäköisesti haistanut vielä Liitolehteä.
Partio katsoi kummissaan Aurinkoviikseä, mutta jatkoi kuitenkin matkaansa kohti leiriä. Aurinkoviiksi työntyi pusikkoon, aukiolle. Hän näki oudon näyn. Liitolehti makasi melkein kuolleena maassa. Vain kollin kylki kohoili hitaasti ja epätasaisesti.
- Hei, Aurinkoviiksi naukui varovaisesti.
Liitolehti käänsi hieman päätään jotta näki kuka puhui.
- Ai hei, Liitolehti maukui hiljaa.
- Mitä sinulle on käynyt? Aurinkoviiksi kysyi.
- Hyökkäys, Liitolehti naukaisi hiljaa.
- Omat kannattajani hyökkäsivät minua vastaan.
Sitten Liitolehti sulki silmänsä. Aurinkoviiksi tajusi, ettei Liitolehti eläisi pitkään. Aurinkoviiksi tassutteli Liitolehde luo.
- Olisiko jotain jota voisin tehdä hyväksesi? Aurinkoviiksi kysyi hiljaa.
- Toki, Liitolehti maukui viimeisillä voimillaan.
- Vie poikani leiriin, ja pidä huoli, että hänestä tulee suuri soturi jota kaikki arvostavat.
Liitolehti työnsi Takiaispennun Aurinkoviiksen eteen.
- Haluan olla ylpeä hänestä kun olen taivaassa, Liitolehti naukui hiljaa.
Aurinkoviiksi nyökkäsi hitaasti. Hän alkoi työntää Takiaispentua kohti pusikkoa, josta he pääsisivät leiriin. Takiaispentu oli jo ryöminyt aukiolta ulos kun Aurinkoviiksi kääntyi ja näki Liitolehden makaavan maassa. Vielä hetken luopion kylki kohoili epätasaisesti, mutta kohta kohoilu lakkasi. Viimeisetkin elon merkin hiipuivat pois. Liitolehden häntä nytkähti vielä kerran kouristusmaisesti, ja valahti sitten maahan. Liitolehti oli kuollut. Ja Takiaispentu oli turvassa.
- Tule pikkuinen, Aurinkoviiksi naukui pienelle pennulle.
Aurinkoviiksi nosti pennun hampaisiinsa, ja lähti kävelemään kohti leiriä. Kun hän astui leiriin. Koko Pilviklaani ympäröi hänet, jopa Kipinäturkki oli tullut ulos parantajan pesästä.
//Kipinä? |
|
| Nimi: Aurinkoviiksi |
10.03.2017 08:11 |
Aurinkoviiksi tassutteli Hopeaturkin kanssa kohti parantajan pesää. Kipinäturkki oli tuotu leiriin haavottuneena yksi auringonnousu sitten.
- Jos olisin lähtenyt hänen mukaansa, tätä ei olisi ehkä käynyt, Aurinkoviiksi maukaisi kuullostaen syyllisesltä.
- Ei se sinun vikasi ollut, Hopeaturkki naukui.
- Et sinä voinut tietää, että Kipinäturkin kimppuun hyökätään juuri tällä kerralla.
- Mutta silti, Aurinkoviiksi maukui.
- No, älä murehi nyt sitä. Purotuvahan sanoi, että Kipinäturkki selviää, Hopeaturkki maukui.
- Ei hänellä ole erityisen vakavia haavoja.
Aurinkoviiksi nyökkäsi. Sitten molemmat tassuttelivat parantajan pesään.
Kipinäturkki makasi vuoteellaan.
- Voimmeko tulla tervehtimään potilasta? Hopeaturkki kysyi Purotulvalta.
- No tulkaa sitten, mutta olkaa hiljaa, Purotulva maukui.
Aurinkoviiksi ja Hopeaturkki istuutuivat Kipinäturkin vuoteen ympärille. Kun Kipinäturkki katsoi hieman kummissaan kahta kissaa Hoepaturkki aloitti keskustelun:
- Kiva nähdä, että olet toipunut hyvin. Pentusikin haluaisivat nähdä sinut.
- Pentuni? Kipinäturkki kysyi.
- Niin, Hopeaturkki maukui.
- Onko minulla pentuja? Kipinäturkki kysyi vielä hämmentyneenpänä.
Aurinkoviiksi katsoi kummissaan Hopeaturkkia. Hopeaturkki vastasi katseeseen.
- Kuulostaa muistinmenetykseltä, Purotulva naukui huolissaan.
- Muistatko edes jotain, Aurinkoviiksi kysyi.
- En oikeastaan, Kipinäturkki naukui.
- Vain ruskean kissan, ja sitten..... Äh, en enää muista.
- Liitolehti, Hopeaturkki tokaisi tyynesti.
- Muistatko enää mitään, Aurinkoviiksi kysyi.
Ennen kuin Kipinäturkki ehti vastata Purotulva keskeytti keskustelun:
- No niin kaikki ulos.
Aurinkoviiksi nyökkäsi ja tassutteli vaitonaisena Hopeaturkin kanssa aukiolle.
- Mitä hänelle on tapahtunut? Aurinkoviiksi kysyi.
//Hopea? Kipinä? |
|
| Nimi: Kipinäturkki |
09.03.2017 16:16 |
Haukottelin väsyneesti. Tassuttelin Aurinkoviiksen luokse. Kolli oli juuri jakamassa partioita.
"Hei, ajattelin mennä metsästämään. Haluaisitko tulla mukaan?", kysyin varapäälliköltä.
"Anteeksi, en juuri nyt ehdi, pitäisi jakaa näitä partioita", Aurinkoviiksi naukaisi pahoittelevasti. Kohautin lapojani ja tassuttelin metsään. Haistoin pian hiiren. Sain napattua sen onnistuneesti. Hautasuon saaliini maahan ja jatkoin matkaa. Pian joku omituinen haju tulvahti sieraimiini. Se oli jotenkin tuttu, mutta siinä oli myös jotain vierasta. Yhtäkkiä jotain ruskeaa syöksähti kimppuuni. Kaikki tapahtui niin nopeasti, että en ehtinyt tajuta mitä kävi. Selvittettyäni hieman päätäni tajusin makaavani maassa. Iso käpälä piti päätäni paikoillaan niin, että en voinut nähdä kuka hyökkäyksen oli tehnyt.
"Kipinäturkki", hyökkääjä sihisi. Nyt tunnistin äänen.
"Liitolehti, miksi sinä hyökkäsit minun kimppuuni?" yritin sanoa kuuluvasti.
"Minun pitää tietenkin kostaa sinulle se, että lähdit", Liitolehti murisi.
"Älä hätäile. En minä aio sinua tappaa. Mutta sen sijaan...", hän kuiskasi. Sitten tunsin kauheaa kipua päässäni ja pimeys valtasi minut. Vaikka en nähnyt mitään, kuulin silti Liitolehden kolkon naurun joka loittoni koko ajan. Aloin kuulla muita ääniä. Rasahtelua ja kahinaa.
"Minä haistan Liitolehden... ja Kipinäturkin", joku tuttu ääni sanoi. En vain saanut päähäni kenelle se kuului.
"Hah, tietenkin se naaras tulee tänne taopailemaan Liitolehteä. Pitää muistaa karkoittaa hänet kun pääsemme leiriin", joku toinen vihaisempi ääni murisi.
"Uskoisin, että siitä ei ole kyse. Minä haistan nimittäin myös verta", uusi ääni ilmoitti.
"Selvä, no katsotaan sitten", vihainen ääni sanoi. Lehdet kahisivat, kun kissat työntyivät eteenpäin.
"Mitä!" joku kiljaisi.
"Kamalaa! Katsokaa tuota haavaa!" toinen ääni sanoi ja tunsin pehmeän kosketuksen päässäni.
"Perun puheeni. Liitolehti pitäisi tappaa", se aiemmin vihainen ääni sanoi.
"Meidän on vietävä hänet heti leiriin", yksi äänistä sanoi pelokkaasti.
"Elääkö hän vielä?" toinen ääni sanoi.
"Kyllä elää, mutta en tiedä elääkö enään kauaa, jos emme saa hän tä ajoissa leiriin", yksi äänistä sanoi. Sitten tunsin kuinka minut nostettiin ylös.
"Purotulva osaa varmasti auttaa", yksi ääni sanoi taas.
"Totta. Hän sen homman osaa", toinen sanoi. Sitten kaikki pysyivät vaiti.
Pitkältä tuntuneen ajan jälkeen tunsin kuinka minut laskettiin alas. Kauhea puheensorina täytti korvani.
"Antakaa minulle tilaa!" kuulin uuden äänen. Se oli rauhallinen ja lempeä.
"Kuoleeko emo?"
"Onko emo jo kuollut?"
"Mitä on tapahtunut?" kuulin pieniä kimeitä vinkaisuja.
"Rauhassa nyt pennut. Annetaan emonne levätä", matala huolta täynnä oleva ääni sanoi.
"Minä pidän häntä pesälläni jonkin aikaa. Hän jää kyllä henkiin, mutta haava on niin paha, että hän tarvitsee paljon lepoa", rauhallinen ääni sanoi. Sitten kaikki puheensorina alkoi vaimeta pikku hiljaa ja lopulta en kuullut enään mitään.
Havahduin. En nähnyt mitään edelleenkään, mutta nyt kuulo pelasi.
"Saammeko mennä katsomaan häntä?" kuulin jonkun kysyvän.
"Toki, mutta olkaa hiljaa, hän nukkuu", rauhallinen ääni vastasi.
"Selviääkö hän", uusi ääni sanoi hieman levottomana.
"Tietenkin. Purotulvahan sanoi niin", toinen ääni sanoi.
"Mutta hänen pentunsa ovat todella hermostuneita ja hermostuneisuus tarttuu myös minuun ja pentuihin", ensimmäinen sanoi.
*Onko minulla pentuja? Olenko unohtanut kaiken?*
//Aurinko? Hopea? |
|
| Nimi: Aurinkoviiksi |
09.03.2017 08:26 |
Aurinkoviiksi nousi ylös vuoteeltaan. Hän venyttelli hitaasti, ja työntyi ulos sotureiden pesästä. Hänen pitäisi kohta alkaa jakaa partioita.
* Käyn kuitenkin vielä ennen partioiden jakoa katsomassa mitä pentutarhaan kuuluu * Aurinkoviiksi ajatteli.
Hän alkoi kävellä kohti pentutarhaa. Ennen kuin Aurinkoviiksi ehti pentutarhalle, häntä vastaan tassutteli Jäätassu.
- Saisinko mennä tänään metsästämään? Jäätassu kysyi:
- Pihkaturkki pyysi minua kysymään voitaisinko mennä hänen kanssaan tänään metsästyspartioon.
- Tietenkin, Aurinkoviiksi naukui:
- Et ole tainnutkaan olla pitkään aikaan metsästämässä. Anteeksi, en enää pysy kartalla kuka on käynyt missäkin partiossa. Pilviklaani on niin iso. Koko ajan joku sanoo, että ei ole päässyt pitkään aikaan, vaikka metsästämään tai rajapartioon.
- Selvä, Jäätassu naukui:
- Milloin ajattelit jakaa partiot?
- Käyn ensin katsomassa miten pentuatarhalla voidaan. Tulen ihan pian, Aurinkoviiksi maukui.
- Selvä, Jäätassu naukaisi:
- Nähdään pian.
Sitten naaras loikki aukion toiselle laidalle, mestarinsa Pihkaturkin luokse. Aurinkoviiksi jatkoi matkaansa kohti pentuatarhaa. Hopeaturkki ja Kipinäturkki eivät olleet vielä tulleet ulos pentujensa kanssa. Tosin aurinko oli vasta noussut, joten ei ollut ihmekään etteivät pennut olleet vielä heränneet. Silti kun Aurinkoviiksi ryömi pentutarhaan Leijonapentu, Tiikeripentu ja Myrskypentu loikkasivat hänen kimppuunsa.
- Heipä hei, Aurinkoviiksi kehräsi.
- Hei, Kipinäturkki ja Hopeaturkki naukuivat.
- Hei, Ruusulehtikin maukui.
Aurinkoviiksi hätkähti.
- Ai, hei Ruusulehti, Aurinkoviiksi naukui hieman hämmästyneenä:
- Odotatko pentuja?
- Kyllä, Ruusulehti kehräsi.
- Suurtähdenkö? Aurinkoviiksi kysyi.
- Joo, Ruusulehti nyökkäsi.
- Hienoa, Aurinkoviiksi kehräsi.
- Milloin pentujen pitäisi syntyä?
- Ei siihen enää kauan pitäisi mennä, Ruusulehti maukui.
Aurinkoviiksi vilkaisi Ruusulehden isoa mahaa ja huomasi, että naaras puhui totta.
- Miten täällä on mennyt? Auinkoiiksi kysyi.
- Onko kaikki hyvin?
- Kyllä, Hopeaturkki naukui.
- Kaikki on mennyt tosi hyvin.
Aurinkoviiksi kävi vielä tervehtimässä Hopeaturkkia ja pentuja ennen kuin hän luikahti pois pentutarhasta. Sitten hän tassutteli suurkiven juurelle.
- Pihkaturkki, Jäätassu, Malvahäntä ja Nopsahäntä, te metsästätte.
Metsästyspartio lähti matkaan. Sitten Aurinkoviiksi jakoi vielä rajapartion ja haki tuoresaaliskasasta myyrän. Sitten Aurinkoviiksi asettui syömään. |
|
|
|
