Chat
Chatissakin on säännöt, kyllä. Tässä ne tulevat:
~ Ei saa haukkua!
~ Ei spämmejä!
~ Älä mainosta!
~ Käyttäydy asiallisesti
|
|
|
|
ÄLÄ KIRJOITA TÄNNE TARINOITA!!!!
TARINAT TÄNNE!
| Nimi: Aurinkoviiksi |
06.03.2017 19:29 |
Aurinkoviiksi nousi hitaasti ylös ja haukotteli. Hänen sieraimiinsa tulvahti heti ensimmäisellä henkäyksellä parantajan pesän yrtit. Aurinkoviiksen haavat olivat jo umpeutuneet, mutta silti hänen piti maata päivästä päivään parantajan pesässä. Häntä alkoi tylsistyttää. Ei ollut mitään tekemistä. Piti vain maata ja levätä päivästä päivään. Ei voinut tehdä mitään, koska Purotulvan mielestä hänen haavansa eivät ollut tarpeeksi hyvin parantuneet. Tietenkin Aurinkoviiksi uskoi parantajaa, mutta hän pystyi liikkumaan hyvin, eikä hänellä ollut enää ongelmia muussakaan liikkumisessa. Ainoastaan hänen kaulassaan oleva haava aristi vielä. Haava oli arpeutunut hyvin, mutta rupi ei suostunut lähtemään. Ei sitten millään. Aurinkoviiksi mietti menisiköhän katsomaan pentujansa. Kyllä, juuri niin hän päätti tehdä. Aurinkoviiksi oli juuri puikahtamassa ulos parantajan pesästä, kun Purotulva huikkasi hänen peräänsä:
- Aurinkoviiksi, älä lähde. Minulla olisi sinulle hieman asiaa.
Aurinkoviiksi hätkähti hieman ja kääntyi sitten ympäri.
- Mitä? Aurinkoviiksi kysyi:
- Olin juuri menossa pentutarhalle.
- Joo, niin tietenkin, Purotulva maukui:
- Mutta halusin vain ilmoittaa, että voisit pikkuhiljaa jatkaa varapäällikön tehtäviä. Haavasi ovat parantuneet hyvin. Muista kuitenkin, että varsinkin taisteluharjoituksissa sinun pitää olla todella varovainen, etteivät haavasi aukea.
Aurinkoviiksi hymyili. Vihdoinkin hän pääsisi palamaan taas soturin tehtäviinsä.
- Kiitos, hän maukaisi:
- Voin siis aloittaa heti? Eikö vain?
- Kyllä, Purotulva naukui:
- Sinun kannataa ensin käydä vaikka saalistamassa, jotta lihaksesi vertyävät hieman. Älä huoli jos sinua ensin särkee lihaksiisi, tai jos haavoihisi kirvelee hieman. Se on ihan tavallista. Kun olet vain maannut monta auringonnousua, etkä ole liikkunut, lihaksesi ovat hieman veltostuneet. Siksi niitä täytyy hetken verrytellä.
- Selvä, Aurinkoviiki maukui:
- Voinkin mennä saalistamaan. Tuoresaaliskasaa pitäisi hieman täydentää.
Purotulva nyökkäsi ja Aurinkoviiksi pujahti ulos pesästä.
Hän tassutteli suurkiven alle, jossa Malvähäntä oli selvästi aikonut alkaa juuri jakamaan partioita. Kun Malvahäntä huomasi Aurinkoviiksen, hän peruutti pois ja päästi Aurinkoviiksen jakamaan partioita. Aurinkoviiksi nyökkäsi kiitollisesti Malvahännälle. Aurinkoviiksi alkoi jakaa partioita.
- No niin, hän naukui:
- Utusiipi, Mustatassu, Harakkasulka, Pihkaturkki ja Jäätassu. Teidän pitäisi partioida Aurinkoklaanin raja.
Mainitut kissat alkoivat kerääntyä kokoon ja luikahtivat ulos leiristä. Sitten Aurinkoviiksi jatkoi:
- Te Kivimarja, Laikkusiipi, Ruusulehti ja Nopsahäntä, lähdette minun kanssani metsästämään.
Kivimarja, Laikkusiipi, Ruusulehti ja Nopsahäntä nyökkäsivät Aurinkoviikselle. Niin metsästyspartio lähti ulos leiristä. Aurinkoviiksi johdatti partion ulos leiristä. Kun partio hajaantui, Aurinkoviiksi havaitsi vesimyyrän tonkimassa multaa. Aurinkoviiksi hiipi hiljaa kohti pientä eläintä. Se ei huomannut Aurinkoviikseä ajoissa, ja Aurinkoviiksi hyppäsi myyrän niskaan puraisten siltä hengen. Sen enempää Aurinkoviiksi ei saanut tällä kertaa saalista. Hän palasi muiden luo. Partio palasi leiriin. Aurinkoviiksi vei myyränsä tuoresaaliskasaan. Hänellä ei ollut nälkä. Niin Aurinkoviiksi ryömi sotureiden pesään, käpetyi vuoteelleen ja yritti nukahtaa. Särkevät lihakset kuitenkin haittasivat unen tuloa. Onneksi se oli ainakin Purotulvan mukaan vaaratonta. Onneksi uni tuli kuitenkin jo pian. |
|
| Nimi: Kipinäturkki |
06.03.2017 08:16 |
"Nukkumaan pennut", huikkasin väsyneesti.
"Tullaan tullaan", Tiikeripentu sanoi.
"Minulla on ihan kauhean väsy", Myrskypentu haukotteli.
"Vai niin, on minullakin", kehräsin.
"Leijonapentu, Virtapentu ja Kukkapentu. Tekin tulette nyt nukkumaan", Hopeaturkki määräsi.
"Määlsää", Leijonapentu valitti.
"Miksei me voitaisi leikkiä pidempään?" Virtapentukin marmatti.
"Eihän aurinko ole vielä edes laskenut", Tiikeripentu yhtyi nuorempiin pentuihin.
"Mutta Kukkapentu ja Myrskypentu haluavat nukkumaan", Hopeaturkki huomautti. Katsoin pentuja.
"Mutta me emme halua", Tulipentu sanoi uhmakkaasti.
"Haluattepas", minä virnistin. Virtapentu oli nukahtanut veljeään vasten. Ja kaikki pennut näyttivät muutenkin tosi väsyneiltä. Tuuppasin omat pentuni sisälle pentutarhaan ja Hopeaturkki nappasi Virtapennun hampaisiinsa. Leijonapentu seurasi haluttomasti perässä. Käperryimme yhdessä nukkumaan.
//UNTA//
Makasin pentutarhassa. Sitten kaikki alkoi kieppua hurjasti. Kun kieppuminen lakkasi huomasin olevani edelleen pentutarhassa. Nyt vierelläni makasi kuitenkin neljä pentua. Takiaispentu oli tullut takaisin! Sitten kaikki alkoi taas kieppua. Tajusin olevani metsässä. Hiivin eteenpäin. Näin Takiaispennun. Joku kissa lähestyi pentuani.
"Hei, älä pelkää minä en tee pahaa sinulle", kissa sanoi.
*Tummakynsi*, tajusin. Olin Takiaispennun unessa.
"Huomenna, sinun on mentävä metsään aivan yksin. Aurinkohuipun aikaan", Tummakynsi sanoi.
"Miksi?" Takiaispentu kysyi pelokkaasti.
"Siellä odottaa ystävä. Hän haluaa olla sinun kanssasi. Ja muista, että sinun on lähdettävä salassa. Kukaan ei saa tietää tästä", Tummakynsi naukui.
"Selvä", Takiaispentu sanoi jo paljon rohkeammin. Sitten kissat haalistuivat ja tajusin olevani metsässä omalla reviirillämme. Tassuttelin eteenpäin. Yhtäkkiä kuulin puhetta. Hiivin edessäni olevaan pusikkoon. Näin Liitolehden. Liitolehden ympärillä oli kissoja kaikki suunnilleen oppilasikäisiä. Erotin Takiaispennun joukosta. Liitolehti esitteli niin sanotuille oppilaille taisteluliikkeitä ja oppilaat toistivat perässä. Takiaispentu olisi siis toistaiseksi turvassa.
//HEREILLÄ//
Hätkähdin hereille. Tuo oli ollut ihana uni. Nyt tiesin, että Takiaispentu oli turvassa. Nimittäin isänsä luona kouluttautumassa hänen armeijaansa. |
|
| Nimi: 4nve |
05.03.2017 19:14 |
| Sori kun laitoin tohon Puropentu enkä Virtapentu. |
|
| Nimi: Aurinkoviiksi |
04.03.2017 07:59 |
Aurinkoviiksi makasi parantajan pesässä sammaleilla vuoratussa vuoteessa. Muuten hänellä oli kyllä hyvä olo, mutta parantajan pesässä Purotulvan ja Näätätassun seurana oli mahdottoman tylsää.
- Mitähän käyttäisin lihas-särkyyn, Purotulva maukui hajamielisesti, puoliksi itselleen puoliksi Aurinkoviikselle.
- Niin tietenkin, parantaja maukui ihan kuin Aurinkoviiksi olisi kertonut hänelle vastauksen.
Onneksi Hopeaturkki pujahti juuri silloin parantajan pesään. Aurinkoviiksi hymyili hopeiselle naaraalle, joka tassutteli Aurinkoviiksen luo, ja painoi päänsä kollin turkkiin.
- Miten täällä on mennyt? Sattuuko haavoihisi enää? Hopeaturkki kysyi huolestuneena.
- Ei tässä mitään hätää ole, Aurinkoviiksi maukui:
- Täällä on vain aika tylsää. Kun ei oikein ole seuraa. Miten muuten pentutarhalla on mennyt?
- Hienosti, Hopeaturkki kehräsi:
- Leijonapentu, Kukkapentu ja Virtapentu ottavat jo innokkaasti osaa Tulipennun, Tiiekripennun ja Myrskypennun leikkeihin. He eivät kyllä pärjää kaikissa lajissa ihan yhtä hyvin. Sen verran pienempiä pentumme ovat Kipinäturkin pentuihin verrattuna.
- Hienoa, Aurinkoviiksi hymyili ja maukui sitten hieman vakavammin:
- Mutta kumpa Takiaispentu löytyisi. Tämä on Kipinäturkille rankkaa.
- Todellakin, Hopeaturkki naukui:
- Hän on suunniltaan huolesta. Hänellä on pahaksi onneksi hyvä mielikuvitus. Joka päivä Kipinäturkki keksii entistä hirveämpiä tarinoita siitä mitä Takiaispennulle voinut käydä. Viimeksi Kipinäturkki oli suunniltaan huolesta, että entäs jos Takiaispentu on talloutunut niiden kaksijalkojen isojen.... Mitä ne nyt olivat?
- Tarkoitatko kenties hevosia tai lehmiä? Aurinkoviiksi kysyi.
- Niin, hevosien jalkoihin, Hopeaturkki jatkoi:
- Onhan se tietysti myös mahdollista, mutta epäilen vahvasti, että Liitolehdellä on tässä asiassa tassunsa pelissä.
- Paha kyllä minäkin aavistan samaa, vaikka tuntuu epätodennäköiseltä, että Liitolehti olisi siepannut oman poikansa, Hopeaturkki maukui mietteliäästi.
- Tai sitten se tuntuu todennäköiseltä, Aurinkoviiksi maukui hitaasti:
- Jos Liitolehti haluaa elää poikansa kanssa, mitä muuta hän voisi tehdä kuin siepata Takiaspennun.
- Tuota minäkin mietin, mutta miksi Liitolehti haluaisi siepata juuri Takiaispennun? Hopeaturkki kysyi:
- Takiaispentuhan on pentueen ujoin, ja Kipinäturkki kertoi, että kun he elivät vankeina Liitolehden luona, juuri Takiaispentu oli pelännyt Liitolehteä. Eivät muut pennut.
- Ehkä hän haluaa, että Takiaispentu kääntyy hänen puolelleen. Ja vaikka muut pennut eivät tykkää hänestä, he eivät ainakaan pelkää häntä, Aurinkoviiksi arveli.
- Mutta sehän olisi Liitolehdelle helppoa jos kaikki kissat pelkäisivät häntä kuin Takiaispentu, Hopeaturkki maukui miettivästi:
- No saamme sen jossain vaiheessa varmasti selville. Etsintäpartioitahan jatketaan.
Hetken tauon jälkeen Hopeaturkki vielä kysyi:
- Eikö niin?
- En ole nyt jutellut Suurtähden kanssa kun olen maannut täällä parantajan pesässä, mutta mielestäni Suurtähti lähettää vielä useinkin etsintäpartioita matkaan, Aurinkoviiksi maukaisi:
- Partiot ovat tosin vähentyneet. Emme voi silti kuluttaa kaikkia kissojamme loppuun. Jos Takiaispentu on karannut, eikä kukaan ole huolehtinut hänestä, pahoin pelkään, että se pieni pentu raukka on jo menehtynyt. Jos taas joku pitää huolta Takiaispennusta, niin sillä pennulla ei pitäisi nytkään olla hirveän paha tilanne.
- Niin toivottavasti Takiaispennulla on hyvä olla, Hopeaturkki naukui surullisesti.
Hopeaturkki sai juuri lauseensa loppuun kun Purotulva saapui yrttivarastoista Hopeaturkin ja Aurinkoviiksen luo.
- Mitä täällä pölötetään, Purotulva tiukkasi Hopeaturkilta:
- Potilaan pitää saada levätä, eikä hän saa lepoa jos pälätät täällä näin kovaa. Vaikka Aurinkoklaani olisi hyökännyt leiriimme, Aurinkoviiksen olisi helpompi levätä. Ei tälläisessä mölyssä pysty nukkumaan.
- Anteeksi, Aurinkoviiksi naukui:
- Minä olin tähän mekkalaan yhtä syyllinen kuin Hopeaturkkikin. Eikä hän häirinnyt minua.
Hopeaturkki vilkaisi kiitollisesti Aurinkoviikseen.
Purotulva nyökkäsi pienellä pään heilautuksella. Parantaja oli juuri katoamassa takaisin yrttivarastoon, kun Hopeaturkki huikkasi hänen peräänsä:
- Voisiko Aurinkoviiksi tulla kanssani pentutarhalle?
Purotulva pysähtyi ja kääntyi. Parantaja katsoi hetken mietteliäästi Aurinkoviikseä puntaroiden asiaa.
* Kumpa hän päästäisi minut.* Aurinkoviiksi ajatteli:
* Haluaisin hetkeksi pois täältä yrttien sekamelskasta.*
- No selvä sitten, Purotulva maukui:
- Mutta pidäkin huoli että olet täällä takasin ennen auringonlaskua.
Aurinkoviiksi nyökkäsi kiitollisesti, ja hän ja Hopeaturkki luikahtivat parantajan pesästä pentutarhaan. Leijonapentu oli heti isänsä kimpussa. Kukkapentu ja Virtapentu leikkivät jotain sivummalla, mutta naaraatkin liittyivät kohta Aurinkoviiksen piiritykseen. Aurinkoviiksi kehräsi kun Kukkapentu hyppäsi kiinni hänen häntäänsä, ja Virtapentu yritti kiivetä hänen jalkaansa ylöspäin.
- Antakaa isänne edes istuutua, Hopeaturkki kehräsi.
- Me halutaan leikkiä, Kukkapentu miukui.
- Niin, Virtapentu naukui.
- Ja Tulipentu, Myrskypentu ja Tiikeripentu leikkii vain tylsiä leikkejä, Leijonapentu valitti.
- No mitä te haluaisitte leikkiä? Aurinkoviiksi kysyi.
- Hyppykisa, kaikki kolme huusivat yhtä aikaa.
- Selvä, järjestetään kisat, Aurinkoviiksi kehräsi:
- Mutta ollaan hiljaa kun Kipinäturkki yrittää nukkua.
Pennut nyökkäsivät. Ja niin hyppykisa alkoi. Pennut yrittivät saada katossa roikkuvan sammalpallon käpäliinsä. Ensin hyppäsi Kukkapentu. Naaras otti vauhtia, ja loikkasi. Hyppy oli kyllä korkea, mutta Kukkapentu ei ollut tähdännyt sitä oikeaan kohtaan.
- Hienosti meni, Hopeaturkki kehräsi.
Sitten oli Leijonapennun vuoro. Kollipentu otti opikseen Kukkapennun hypystä eikä ottanut niin kovia vauhteja. Leijonapentu olisi saanut sammalpallon jos hän olisi päässyt vähän korkeammalle.
- Hieno hyppy, Aurinkoviiksi kehui poikaansa.
Viimeisenä hyppäsi Puropentu. Hän tähtäsi hyppynsä, ja ponnisti mahdollisimman korkealle. Puropentu hipaisi sammalpalloa, mutta ei saanut siitä otetta.
- Vau, Kukkapentu maukui siskolleen.
Puropentu hymyili ujosti siskolleen.
- Minun pitäisi lähteä takaisin parantajan pesälle, Aurinkoviiksi maukui pennuilleen ja kumppanilleen:
- Aurinko alkaa laskea.
- Selvä, Hopeaturkki maukui:
- Nähdään huomenna!
- Nähdään! Aurinkoviiksi huikkasi.
Kun Aurinkoviiksi saapui parantajan pesälle, Purotulva oli taas yrttivarastoissa. Niin Aurinkoviiksi siis käpertyi kerälle, omalle pedilleen, ja nukahti nopeasti. |
|
| Nimi: Kipinäturkki |
04.03.2017 07:27 |
Makoilin pentutarhalla. Penntut leikkivät tavalliseen tapaan pentutarhan edustalla. Minua väsytti. En ollut vieläkään oikein päässyt yli Takiaispennun menetyksestä.
"Hei, miten Aurinkoviiksi voi?" kysyin Hopeaturkilta, joka tassutteli juuri pentutarhalle. Naaras katsahti iloisesti minuun.
"Hän paranee hurjaa vauhtia. Kohta hän voi jo palata varapäällikön tehtäviin", Hopeaturkki riemuitsi.
"Hauskaa", sanoin hieman surumielisesti. Hopeaturkki katsoi minua myötätuntoisesti.
"Kyllä minä ymmärrän", hän lohdutti.
"Tiesitkö muuten, että Ruusulehti odottaa pentuja?" Hopeaturkki kysäisi.
"En, kenen ne ovat?" utelin.
"Suurtähden!" Hopeaturkki kehräsi.
"Ai, milloin pennut syntyvät?" kysyin kiinnostuneena.
"En tiedä. Varmaan aika kohta", Hopeaturkki pohti.
"Mukavaa!" kehräsin.
*Mutta en voi iloita pennuista, kun Takiaispentu on poissa* ajattelin surullisena. Hopeaturkki katsahti minuun:
"Hei. Keksi välillä jotain muuta ajateltavaa." Katsahdin naaraaseen. Ei hän ymmärtänyt! En voinut noin vain unohtaa pentuani. Painoin pääni. Yhtäkkiä aukion täytti puheensorina, ja kaikki kissat säntäilivät ympärilleen. Oliko aamupartio palannut? Ilmeisesti, sillä partiossa ollut Jäätassu kipitti luoksemme. Hän näytti aika huolestuneelta.
"Liitolehti pysäytti meidät. Suurtähti ei halunnut kehkeyttää taistelua, sillä hän ei tiennyt oliko Liitolehdellä apujoukkoja mukana. Niinpä emme tehneet mitään, vaan yritimme luikkia Liitolehden ohi. Sitten Liitolehti hyökkäsi Suurtähden kimppuun ja pusikosta ilmestyi pari kissaa, jotka estivät meitä auttamasta Suurtähteä. Siinä hötäkässä Suurtähti menetti hengen", Jäätassu kertoi.
"Montako hänellä on jäljellä?" Hopeaturkki kysyi.
"En tiedä", Jäätassu pudisteli päätään.
"Kahdeksan tai seitsemän?" minä arvuuttelin.
"Ei oikeasti aavistustakaan", Jäätassu sanoi.
"Niinpä, vain Suurtähti ja Purotulva tietävät sen", Hopeaturkki tuhahti.
"Mutta, entä jos Suurtähti menettäminen kaikki henkensä, ennen, kun pennut syntyvät", sanoin hiljaa.
"Voi Ruusulehti parkaa", Hopeaturkki sanoi.
"Voi pentu parkoja", minä jatkoin.
"Mitä tämä on?" Jäätassu tiukkasi.
"No kun Ruusulehti odottaa Suurtähden pentuja, ja olisi tosi surullista, jos pennuilla ei olisi isää", Hopeaturkki sanoi.
"No olisi niillä ainakin onnellisempaa kuin minulla", sanoin murheellisesti.
"Miten niin?" Jäätassu kysyi.
"No, kun minulla ei ole enään emoa, enkä edes tiedä kuka isäni on tai oli", sanoin vieressäni oleville naaraille.
"Tosi surullista", Hopeaturkki lohdutti.
"Minä taidan mennä katsomaan miten Aurinkoviiksi voi", sanoin ja nousin ylös.
"Vahtisitteko pentujani?" kysyin Jäätassulta ja Hopeaturkilta.
"Toki", Jäätassu naukui. Laahustin parantajan pesälle. Näin Aurinkoviiksen makaamassa eräällä vuoteella. Hän oli hereillä.
"Ai, hei Kipinäturkki", Aurinkoviiksi sanoi hiljaa.
"Miten sinä voit?" kysyin.
//Aurinko? |
|
| Nimi: Kipinäturkki |
03.03.2017 16:40 |
Olin pentutarhalla pentujeni kanssa. Aurinkoviiksi oli melkein kuollut, kun Liitolehti oli yrittänyt viedä pennut. Onneksi niin ei kuitenkaan ollut tapahtunut.
"Katsotaanko kuka hyppää korkeimmalle?" kysyin pennuilta.
"Joo!" kuului vastaus.
"Mekin tullaan", Hopeaturkin hiukan nuoremmat pennut naukuivat.
"Toki, tulkaa vaan", sanoin.
"Aloitetaan jo", Tiikeripentu marisi.
*Voi miksi, miksi pieni Takiaispentuni ei ole täällä?* ajattelin suruissani. Pentu oli kadonnut keskellä päivää, eikä kukaan ollut nähnyt häntä.
*Onkohan Takiaispentu saanut tarpeekseen klaanielämästä? Hän on voinut törmätä vaikka Liitolehteen, kettuun tai mäyrään. Onhan niitä muitakin petoja kuten koira. Tai Aurinkoklaanilaiset, vaikka he eivät petoja sinänsä olekkaan*, ajattelin huolestuneena.
"Emo!" Myrskypentu kiljui.
"Anteeksi. Ajattelin vain Takiaispentua", naukaisin.
"Aloitetaan jo!" Tiikeripentu huudahti.
"Minä voin auttaa", kuulin Pantteriturkin äänen.
"Kuulkaas pennut, Kipinäturkki suree nyt Takiaispentua, joten annetaan hänen olla rauhassa", Pantteriturkki sanoi.
"Selvä", pennut naukuivat kuin yhdestä suusta. Raahustin pentutarhalle. Miksi tässä näin oli käynyt? Takiaispentu oli kateissa, ehkä kuollut ja Aurinkoviiksi oli melkein kuollut. Onneksi Aurinkoviiksi oli sentään selvinnyt. Mutta Takiaispentu. Minä en tiennyt missä hän oli, enkä tiennyt edes oliko hän elossa. Liitolehden hyökkäyksen jälkeen metsään oli lähetetty etsintäpartio. He eivät kuitenkaan löytäneet mitään.
"Voi, tämä on varmasti hurjan raskasta sinulle. En minä ainakaan kestäisi, jos oma pentuni olisi kadonnut. Ja vielä jos Aurinkoviiksi olisikin kuollut", Hopeaturkki sanoi myötätuntoisesti hieman surumielisenä.
"Kiitos tuesta, mutta tuskinpa se paljoakaan auttaa. Entä, jos Takiaispentu makaa kuolleena jossain ojassa. Tai, jos Liitolehti on vienyt hänet", sanoin surkeana ja katsahdin vieressäni makaavaan kuningattareen.
"Älä nyt. Takiaispentu on fiksu pentu ja aivan varmasti hän on elossa. Ja vaikka Liitolehti olisikin vienyt hänet, hänelle ei varmastikaan tapahtuisi mitään pahaa, sillä miksi Liitolehti haluaisi tappaa poikansa", Hopeaturkki sanoi varmasti.
"Ei sitä voi tietää. Liitolehti on niin arvaamaton", sanoin.
"No ehkä, mutta tuskinpa hän poikansa haluaa tappaa", Hopeaturkki intti.
"Hyvä on minä uskon sinua", äyskäisin.
"Kannattaisi nukkua. Herättyäsi on sitten paljon parempi mieli", Hopeaturkki päätteli.
"Selvä, jos niin sanot", sanoin väsyneenä. Painoin pääni ja suljin silmäni. Kuulin kuinka Hopeaturkki nousi ylös.
*Hän menee varmaan katsomaan miten Aurinkoviiksi voi*, ajattelin.
//Hopea? |
|
| Nimi: Aurinkoviiksi |
03.03.2017 16:16 |
Aurinkoviiksi keskusteli Suurtähden kanssa kadonneesta Takiaispennusta.
- Kyllä häntä minun mielestäni kannattaisi etsiä, Aurinkoviiksi naukui:
- Kipinäturkki on suunniltaan huolesta.
- Oletko varma, ettei tämä ole Kipinäturkin ja Liitolehden suunnitelma? Suurtähti kysyi.
- Taatusti, Aurinkoviiksi maukasi.
Juuri silloin aukiolta kuului Liitolehden ääni:
- Kipinäturkki lähtee mukaani nyt.
Aurinkoviiksi ja Suurtähti tassuttelivat nopeasti aukiolle.
- Häivy, Suurtähti tiuskaisi Liitolehdelle.
Liitolehti ei ollut moksiskaan.
- Kipinäturkki lähtee nyt minun mukaani, luopio toisti.
- Ei lähde, Aurinkoviiksi sihisi.
- Siinä tapauksessa, Liitolehti murisi.
- Hyökkäykseen! hän rääkäisi ja heittäytyi vasten Suurtähteä.
Liitolehden joukkoja alkoi virrata leiriin. Aurinkoviiksi sai vastaansa isokokoisen, mutta kömpelön harmaan kollin. Aurinkoviiksi sai raapaistua kollia nenään, ja tämä pakeni ulvoen leiristä. Aurinkoviiksi oli juuri lähtemässä auttamaan Harmaatassua joka paini punaruskean naaraan kanssa, kun hän huomasi Liitolehden joka oli luikkimassa kohti pentutarhaa. Nopsahännän piti vahtia pentuja, koska Kipinäturkki ja Hopeaturkki olivat liittyneet taisteluun, mutta kolli oli mennyt auttamaan lähellä olevaa Aamutassua valtavan naaraan kanssa. Ja nyt Liitolehti oli matkalla kohti pentuja. Luopio varmasti sieppaisi pennut. Aurinkoviiksi juoksi mahdollisimman nopeasti väistellen rääkyvyiä kissoja pentutarhaa kohti. Liitolehti oli juuri pujahtamassa pesään kun Aurinkoviiksi asettui hänen eteensä.
- Sinähän et tuonne mene, Aurinkoviiksi murisi.
- Ja miksikö en, Liitolehti kysyi pilkallisesti:
- Siksikö, että estät?
- Juuri niin, arvasit oikein, Aurinkoviiksi sähisi.
- Ei minua tuollainen hiirenaivoinen kirppusäkki estä viemästä omia pentujani, Liitolehti murisi.
Aurinkoviiksi loikkasi Liitolehden kimppuun, mutta Liitolehti oli jo ehtinyt luikahtaa pois Aurinkoviiksen alta ja hypännyt tämän niskaan. Aurinkoviiksi heitti kollin nopalla väistöliikkeellä puskaan. Kun Aurinkoviiski odotteli Liitolehteä hänen mielensä valtasi näky jota melkein kaikki kissat aukiolla katsoivat. Suurtähti makasi kuolleena aukiolla. Päällikön ruumiista nousi tähtikissa joka kulki kohti taivasta, ja haaleni samalla.
* Menettikö Suutähti hengen? * Aurinkoviiksi mietti hädissään.
Juuri silloin Liitolehti hyökkäsi. Liitolehti pääsi Aurinkoviiksen vatsan päälle, ja viilsi varapäällikön kurkkuun verta tihkuvan haavan. Silloin Malvahäntä saapui paikalle. Hän iski Liitolehteä kuonoon, ja kolli pakeni leiristä uikuttaen. Liitolehden joukotkin juoksivat häntä koipien välissä ulos leiristä. Kun Hopeaturkki huomasi haavoittuneen Aurinkoviiksen hän juoksi heti Aurinkoviiksen luo. Aurinkoviiksi autettiin ylös, ja hän laahusti parantajan pesälle. Aurinkoviiksi kävi maate vuoteelle parantajan pesässä. Tällä kertaa Hopeaturkki sai istua kumppaninsa vieressä. Purotulva tutki hetken Aurinkoviiksen haavoja, ja mutisi silloin tällöin:
- Hämähäkinseittiä verenvuotoon, tuohon tarvitaan tätä jauhetta ja tietenkin vielä unikonsiemeniä.
Hetken Aurinkoviiksi oli vielä tajuissaan, mutta kohta hän pyörtyi ja jäi makaamaan vuoteelleen. Kun Aurinkoviiksi nukkui Purotulva keskusteli Hopeaturkin kanssa.
- Hän ei jää enää eloon, Purotulva maukui hiljaa.
- Mutta.., Hopeaturkki nyyhkytti:
- Etkö voisi edes yrittää?
- Olen tehnyt jo kaikkeni, parantaja maukui:
- Hänen kaulassaan oleva haava on liian syvä.
Hopeaturkki asettui Aurinkoviiksen pään viereen ja nuoli sitä hiljaa. Hetkeä myöhemmin kun Aurinkoviiksi vieläkin nukkui Purotulva kävi puhumassa Suurtähdelle.
- Aurinkoviiksi on kuollut, Purotulva maukui surullisesti.
- Sitten meidän täytyy järjestää valvojaiset, Suurtähti maukui hiljaa parantajalle.
Puotulva nyökkäsi ja meni hakemaan Malvahännän ja Kuisketuulen.
- Kantaisitteko Aurinkoviiksen aukiolle, niin Pilviklaani voi hyvästellä vanhan varapäällikömme? Purotulva kysyi kahdelta soturilta.
Soturit nyökkäsivät vaisusti. Malvahäntä ja Kuisketuuli hakivat Aurikoviiksen parantajan pesästä ja kantoivat tämän aukiolle. Kaikki kissat eivät vielä tienneet Aurinkoviiksen kuolemasta, joten pesien edustalta alkoi kuulua hämmentynyttä supinaa. Kun Aurinkoviiksen ruumin oli laskettu aukion keskelle, Suurtähti käveli entisen varapäällikönsä luo. Suurtähti painoi kuononsa Aurinkoviiksen turkkiin ja kuiskasi:
- Kiitos siitä kaikesta mitä olet hyväkseni tehnyt.
Sitten päällikkö poistui paikalta, ja muita kissoja alkoi tassutella Aurinkoviiksen ruumiin luo hyvästelemään varapäällikköä. Hopeaturkki makasi Aurinkoviiksen ruumin vieressä nyyhkyttäen hiljaa. Hetken päästä Kipinäturkki tuli hakemaan ystävänsä pois.
- Hän kuoli pentujen takia, Kipinäturkki kuiskasi lohdutukseksi Hopeaturkille.
Kun kaikki kissat olivat käyneet hyvästelemässä Aurinkoviiksen, Vapaustuuli ja Raitaturkki tulivat kantamaan Aurinkoviikseä haudattavaksi. Juuri kun klaanivanhimmat olivat nostamass Aurinkoviikseä, hän nosti päänsä ylös.
- Aurinkoviiksi elää vielä, Suurtähti henkäisi.
Klaanivanhimmat peruuttivat takaisin leirin reunoille. Hopeaturkki ja Kipinäturkki ryntäsivät Aurinkoviiksen luo. Myös Jäätassu oli ensimmäisten joukossa. Aurinkoviiksi nousi vaivalloisesti ylös. Hänen haavansa eivät enää vuotaneet.
- Uskomatonta, Purotulva maukui hiljaa:
- Hänen vammansa olivat todella pahat. Ja silti hän selvisi. Hänet on luotu taistelemaan.
Kun tilanteesta oli toivuttu Aamutassu tuli Aurinkoviiksen luo.
- Kiva, ettet kuollut, punaruskea naaras naukui:
- En olisi halunnut ketään muuta mestarikseni.
Aurinkoviiksi hymyili oppilaalleen. Sitten hän loikki Hopeaturkin luo, joka leikki heidän pentujensa kanssa. Aurinkoviiksi asettui makaamaan Hopeaturkin viereen ja kehräsi katsellessaan hänen ja Hopeaturkin pentujen leikkejä. |
|
| Nimi: Silverglow |
03.03.2017 14:13 |
Kokemuspisteet:
Kipinäturkki: 78!!
Aurinkoviiksi: 119!!!
Hopeaturkki: 26!
Jäätassu: 6 |
|
| Nimi: Kipinäturkki |
03.03.2017 08:24 |
Minusta oli mukavaa olla taas klaanikissa. Muut olivat hyväksyneet minut klaaniin. Pari poikkeusta tietenkin löytyi, mutta sillä ei ollut väliä. Suurtähti oli hyväksynyt minut ja se oli tärkeintä. Pennut leikkivät pentutarhan ulkopuolella. Makoilin Hopeaturkin kanssa auringossa.
"Nyt minä haluan olla Liitolehti", Tiikeripentu sanoi.
"Selvä. Me kaikki muut ollaan sitten klaanikissoja ja hyökätään sinun kimppuusi", Myrskypentu totesi.
"Hei, kyllä Liitolehdelläkin pitää olla joku apujoukko", Tiikeripentu intti.
"Minä voin mennä", Leijonapentu tarjoutui.
"Minä myös!" Tulipentu naukui.
"Okei. Tiikeripentu, Leijonapentu ja Tulipentu. Te ootte luopioita. Ja minä Takiaispentu, Virtapentu ja Kukkapentu ollaan klaanikissoja", Myrskypentu päätteli. Muut nyökyttelivät päitään. Sitten pennut aloittivat leikkinsä. Katsahdin huvittuneena Hopeaturkkiin. Pentutarhassa oli paljon mukavampaa, kun Hopeaturkkikin oli siellä. Tulimme tosi hyvin toimeen pentujen kanssa. Vaikka pentuja olikin seitsemän. Neljä minun ja kolme Hopeaturkin. Ja kaikki oli paljon helpompaa, kun isätkin osallistuivat hoitamiseen. Tai no Liitolehtihän ei voinut osallistua, mutta Pantteriturkki. Hän hoiti pentuja kuin omiaan. Aurinkoviiksestäkin oli paljon apua, vaikka kolli olikin varapäällikkö. Hänellä oli kuitenkin aika paljon vapaa-aikaa.
"Emo!" Myrskypentu kiljaisi yhtäkkiä.
"Mitä?" kysyin rauhallisesti.
"Takiaispentu katosi", Myrskypentu änkytti.
"Keskellä päivää! Kuka tahansa olisi voinut nähdä hänet!" huudahdin.
"Niin", Tulipentukin sanoi.
"Minä olin näkevinäni vaaleanruskean vilahduksen tarpeidentekopaikan luona", Leijonapentu pohti.
"Kiitos!" naukaisin helpottuneena. Lähdin tarpeidentekopaikalle päin. Pentuani ei kuitenkaan löytynyt mistään. Säntäsin takaisin aukiolle.
"Takiaispentu katosi ihan oikeasti!" huusin.
"Ei voi olla totta!" Aurinkoviiksi huudahti.
"On, on!" naukaisin hädissäni.
"Kerro Suurtähdelle, minä varmistan, että kaikki loput pennut ovat tallella", sanoin varapäällikölle. Juoksin pentutarhalle. Laskin pennut nopeasti. Kaikki Takiaispentua lukuun ottamatta olivat tallella. Sitten juoksin aukiolle. Kuulin Suurtähden pesältä puhetta. Jäin sopivaan kohtaan kuuntelemaan.
"Mitähän minunkin pitäisi tehdä?" Entä jos tämä on juoni, jonka avulla Kipinäturkki pääsee takaisin Liitolehden luokse?" kuulin Suurtähden kärttyisän äänen. Eikö Suurtähti aikoisi etsiä pentuani. Höristin korviani kuullakseni tarkemmin Aurinkoviiksen ja Suurtähden keskustelun.
//Aurinko? |
|
| Nimi: Aurinkoviiksi |
02.03.2017 21:25 |
Aurinkoviiksi tassutteli hiljaa pimeän aukion poikki. Kaikki muut kissat olivat jo nukkumassa. Tai ainakin melkein. Sillä Aurinkoviiksi oli juuri tullut pentutarhasta. Ja hän ei uskonut, että kaikki pennut olivat nukahtaneet. Eivätkä välttämättä Hopeaturkki ja Kipinäturkkikaan nukkuneet vielä. Aurinkoviiksi tuli juuri sotureiden pesälle. Hän kuitenkin kääntyi kun kuuli päällikön pesältä puhetta. Kun Aurinkoviiksi oli tarpeeksi lähellä hän tunnisti, että äänet kuuluivat Suurtähdelle ja Ruusulehdelle. Aurinkoviiksi hiipi ihan päällikön pesän eteen juuri siihen paikkaan josta häntä ei nähty eikä kuultu, mutta hän kuuli ja näki hieman varjoja.
- Näin unen, Suurtähti maukui Ruusulehdelle.
- Minkälaisen, Ruusulehti kysyi.
- Siinä Sinitähti ilmestyi minulle, Suurtähti maukasi:
- Hän sanoi, että en saisi karkoittaa Kipinäturkkia. Hän kuulemma tiesi, että Kipinäturkki ei ollut tehnyt sitä omasta tahdostaan. Ja, että olisi paha virhe karkoittaa sellainen kunnon Pilviklaanilainen kuin Kipinäturkki.
- No sitten sinun ei varmaankaan kannata karkoittaa Kipinäturkkia, Ruusulehti maukui varovaisesti:
- Voisit ainakin antaa hänelle lisää aikaa, todistaa, että häntä ei pitäisi karkoittaa.
- Sopii, Suurtähti maukui:
- Alan jo itsekin uskoa, ettei hän ole tehnyt mitään pahaa.
Ruusulehti nyökkäsi päällikölle, ja loikki ulos Suurtähden pesästä. Aurinkoviiksi melkein paljastui, kun Ruusulehti loikki ihan hänen vierestään.
Aurinkoviiksi oli juuri lähtemässä kohti sotureiden pesää, kun hiljaisuuden rikkoi ääni.
- Tule tänne Aurinkoviiksi, Suurtähti kehotti.
Aurinkoviiksi loikki nolona päällikön pesään.
- Miksi sinä vakoilit minua ja Ruusulehteä? päällikkö kysyi.
- Olin tulossa juuri pentutarhalta, Aurinkoviiksi selitti nolona:
- Sitten kuulin puhetta. Ajattelin tulla katsomaan mitä täällä tapahtuu. Ja sitten sinä varmasti tiedätkin loput, jos kerran näit minut.
Suurtähti hymyili Aurinkoviikselle:
- Olit kyllä aika taitava piiloutumaan. Se on pakko myöntää. Häntäsi kuitenkin kavalsi sinut. Siitä vain harjoittelemaan. Piiloutuminen on tärkeä taito.
- Älä yritäkään olla ovela, Aurinkoviiksi hymähti Suurtähdelle. Sitten hän kysyi hieman varovaisemmin:
- Mikä se uni oli josta kerroit Ruusulehdelle. En kuullut kaikkea, mutta erotin, että se liittyy ilmeisesti Kipinäturkkiin.
- Kyllä, niin liittyy, Suurtähti naukui:
- Sinitähti sanoi minulle, etten saisi karkoittaa Kipinäturkkia.
- Miksi et sitten pyydä häntä jäämään leiriin.
- Voisin pyytääkin, Suurtähti maukaisi:
- Mutta mitä muut klaanilaisemme sanovat?
- Ei heillä ole tähän asiaan mitään sanaa eikä osaa, Aurinkoviiksi maukui:
- Olet Pilviklaanin päällikkö, et voi unohtaa sitä. Tehtäväsi on juuri tehdä päätöksiä klaanin puolesta. Tämä on juuri sellainen asia. Ja vielä lopuksi. Melkein kaikki Pilviklaanilaiset uskovat Kipinäturkin syyttömyyteen.
- Ja minä taidan tietää kuka etunenässä, Suurtähti naukaisi katsoen Aurinkoviikseen.
- Entä sitten, Aurinkoviiksi maukui närkästyneenä:
- Ei hän ole tehnyt mitään pahaa. Minä tiedän sen.
- Selvä, Suurtähti maukui hitaasti:
- Uskon sinua. Mutta jos Kipinäturkki osoitta minkäänlaisia merkkejä siitä, että haluaisi takaisin Liitolehden luo, hän myös pääsee sinne. Ja nyt voit mennä nukkumaan.
- Kiitos, Aurinkoviiksi maukui ja nyökkäsi päällikölleen.
Sitten kullanruskea kolli pujahti pentutarhaan, ja kuiskasi Kipinäturkille joka vielä valvoi:
- Saat jäädä leiriin.
Kipinäturkki hymyili ja sulki silmänsä.
Aurinkoviiksi loikki nopeasti sotureiden pesään. Pesässä tuntui tyhjältä, kun Hopeaturkki ja Kipinäturkki olivat pentutarhalla. Aurinkoviiksi käpertyi kerälle ja nukahti. |
|
| Nimi: Kipinäturkki |
02.03.2017 18:36 |
"Sinun pitäisi mennä tapaamaan Suurtähteä", Aurinkoviiksi maukui.
"Selvä", nyökäytin päätäni.
"Voisitko vahtia Hopeaturkin kanssa pentuja?"
"Toki", varapäällikkö sanoi. Tassuttelin ulos pesästä. Pentujen hihkaisut kuuluivat takaani. Tassuttelin pidemmälle.
"Mitä sinä täällä teet?" Mustatassu murisi.
"Tulin takaisin hiirenaivo", vastasin kipakasti. Mustatassu näytti vähän nololta. Marssin Suurtähden pesälle päin. Aukiolla oleskelevien kissojen katseet siirtyivät minuun. Suurin osa kissoista alkoi supista jotain hiljaisella äänellä. Arvelin, että he puhuivat minusta. Kohautin lapojani ja jatkoin matkaani Suurtähden pesälle. Huomasin Pantteriturkin kissajoukossa. Hän ei kuitenkaan kuiskaillut kenenkään kanssa. Hän vain tuijotti minua ihmeissään. Hymyilin hänelle iloisesti ja jatkoin sitten matkaani Suurtähden pesälle.
"Saanko tulla sisään?" kysäisin pesän suuaukon kohdalla. Sisältä kuului myöntävä murahdus. Astelin sisälle. Olin päättänyt pysyä tyynenä. Vaikka mikä tulisi. Päällikkö katsoi minua omituisesti ja minä katsoin häntä tyynesti.
"Kertoisitko oman näkemyksesi asiasta", Surtähti sanoi ja nyökäytti päätään merkiksi aloittaa.
"Kuten tiedät pennut katosivat ja halusin lähteä etsimään heitä", aloitin.
"Jatka."
"Hajaannuimme ja minä lähdin yksikseni Rämesuolle päin. Liitolehti tuli siellä vastaan. Hän sanoi, että tietää missä pennut ovat. Hän kuitenkin kiristi minua pennuillani. Hän sanoi, että jos en tule asumaan hänen kanssaan ja kerro pennuille, että Liitolehti on heidän isänsä, hän tappaa pennut. Minun oli pakko suostua. Myöhemmin näin unen. Siinä kerrottiin, että Liitolehti oli pentujen oikea isä. Olin aina luullut, että Pantteriturkki oli isä", kerroin.
"Ja minusta ei ole hauskaa, että Liitolehti on pentujen isä", lopetin.
"Vai niin. Hieno kertomus. Se saattaa lieventää tuomiotasi", Suurtähti haukotteli. Päällikkö ei ollut ottanut kertomutani todesta.
"Hyvä on. Toivon niin, sillä olen syytön. Olen varma, että jos minut karkoitetaan, Tähtiklaani rankaisee sinua kunnolla." Sen sanottuani käännyin ja marssin ulos pesästä. Tassuttelin Pantteriturkin luokse.
"Miksi sinä olet täällä? Siis se on hyvä asia, mutta ihmettelen vain sitä. Ja mitä sinä tuolla Suurtähden luona teit? Ja miten pentumme voivat?" kysymykset suorastaan satoivat ylleni.
"Hidasta vähän. Minut haettiin takaisin, olin Suurtähden luona selvittämässä tätä ja mitä pentuihin tulee..." naukaisin.
"Niin? Ei kai mitään ole sattunut?" Pantteriturkki uteli.
"Kyllä pennut voivat ihan hyvin, mutta...", takeltelin.
"Mutta?" kumppanini maukui kysyvästi.
"Mennään leirin ulkopuolelle", sanoin päättäväisesti. Minun oli kerrottava tämä. Tassuttelimme metsään. Tarkistin, että kukaan ei ollut kuulolla ja sanoin sitten:
"Kuule. Minä sain selville yhden jutun." Katsoin surullisena kollia.
"Sinä et ole pentujen isä", naukaisin.
"Mitä! Kuka sitten on?" Pantteriturkki huudahti ällistyneenä.
"Liitolehti!" parkaisin.
"Miksi, miksi Kipinäturkki?" Pantteriturkki kysyi toivottomana.
"Ei! En minä halunnut, enkä tiennyt. Ennen kuin nyt. Minä haluan, että pennut ovat sinun, eivät sen typeryksen", nyyhkytin.
"Minä uskon. Minä uskon koko sydämmestäni, että sinä et halunnut. Minä tiedän, kun puhut totta", Pantteriturkki lohdutti.
"Kiitos", naukaisin helpottuneena. Lähdimme tassuttelemaan yhdessä leiriin päin. Aurinkoviiksi leikki yhä pentujen kanssa.
"Menen auttamaan", sanoin anteeksipyytävästi kumppanilleni ja kipitin pentutarhalle.
"Mitenkäs täällä sujuu?" kysyin.
"Ai terve Kipinäturkki", Aurinkoviiksi sanoi hengästyneenä.
"Minä autan", naukaisin päättäväisesti ja aloin nostella pentuja Aurinkoviiksen päältä. Pian Aurinkoviiksi oli puhdistettu pennuista.
"Me menemme nukkumaan, toivottavasti Suurtähti saa selvennystä", naukaisin väsyneenä ja patistin pennut sisälle.
"Kyllä nämäkin pikku veitikat menevät nukkumaan", Aurinkoviiksi katsoi leikkimielisesti jälkikasvuaan. Ohjasin pennut sisälle. Virtapentu, Kukkapentu ja Leijonapentu kipittivät emonsa Hopeaturkin vierelle.
"Täällä on paljon kivempaa, kun sinäkin olet täällä", hymyilin Hopeaturkille.
//Hopea? |
|
| Nimi: Aurinkoviiksi |
02.03.2017 15:18 |
Aurinkoviiksi haukotteli ja oli juuri nousemassa ylös kun Jäätassu tuli hänen luokseen Mustatassun kanssa. Kun Aurinkoviiksi katsoi kysyvästi Mustatassua, Jäätassu vain kohautti lapojaan. Naaras näytti sanovan:
- En minä tiedä miksi tuo änkesi tänne mukaan.
- Minä haluasin hieman jutella kanssasi, Jäätassu naukui. Sitten hän vielä jatkoi kuiskaten:
- Kipinäturkista.
Aurinkoviiksi ymmärsi vihjeen ja maukui anteeksipyytävästi Mustatassulle:
- Jäätassulla olisi minulle asiaa ystävästämme.
- Mutta minäkin..., Mustatassu yritti vielä.
- Tarkoitin: voisiko lähteä hetkeksi pois, Aurinkoviiksi naukui jo hieman ankarammin.
Mustatassun häntä valahti. Kolli katsoi vielä hetken Jäätassua kuin odottaen tukea, mutta kun Jäätassukin käänsi päänsä pois ja asettui istumaan, Mustatassu loikki häntä roikkuen pois.
- Miksi hän halusi tulla mukaan? Aurinkoviiksi kysyi.
- En tiedä, Jäätassu maukui:
- Hän vain tuli. Enkä halunnut olla epäkohtelias ja häätää häntä pois.
Aurinkoviiksi nyökkäsi hyväksyvästi.
- Oliko sinulla asiaa? Kipinäturkista? Aurinkoviiksi kysyi.
Valkeaharmaa naaras nyökäsi.
- Sinun pitäisi mennä puhumaan Suurtähdelle, Jäätassu naukaisi.
- Voin mennäkin, Aurinkoviiksi maukaisi:
- Minun piti tosin juuri mennä tervehtimään Hopeaturkkia ja Kipinäturkkia. Voisitko sanoa heille, että tulen hieman myöhemmin. Toivottavasti he eivät pahastu.
Kun Jäätassu nyökkäsi, Aurinkoviiksi loikki aukion poikki päällikön pesälle. Aurinkoviiksi oletti, ettei Suurtähdellä olisi mitään tärkeää tekemistä. Niin hän työntyi sisään. Tullessaan sisään Aurinkoviiksi ei oikein tiennyt olisiko häne pitänyt peruuttaa takaisin ulos vai ei. Ruusulehti makasi Suurtähden pedillä Suurtähden vieressä. Suurtähti kehräsi vasten beigeä naarasta. Ensin Suurtähti ja Ruusulehti eivät huomanneet Aurinkoviikseä, mutta kun he huomasivat, Aurinkoviiksen oli myöhäistä peruuttaa ulos. Kaikki kissat näyttivät hieman vaivaantuneilta. Aurinkoviiksi, Ruusulehti ja Suurtähti. Ruusulehti hyppäsi nopeasti pois Suurtähden vierestä. Beige naaras loikki nopeasti pois päällikön pesästä.
- Mitä asiaa? Suurtähti kysyi hieman vaivaantuneena.
- Kipinäturkki on palannut leiriin, Aurinkoviiksi maukaisi.
- Mistähän syystä? Suurtähti kysyi tyynesti.
- Haimme hänet, Aurinkoviiksi maukui.
Hetken varapäällikkö pelkäsi, että Suurtähti kysyisi ketkä kaikki olivat olleet hakemassa Kipinäturkkia. Aurinkoviiksen onneksi Suurtähti maukui vain:
- Selvä. Hän saa yhden auringonkierron aikaa todistaa, ettei mennyt omasta tahdostaan Liitolehden luo. Voit kertoa sen hänelle. Kerro myös, että haluan tavata hänet.
Aurinkoviiksi nyökäytti päätään, ja loikki ulos päällikön pesästä. Aukiolla Aurinkoviiksi alkoi kävellä kohti pentutarhaa. Aurinkoviiksi työntyi ssälle pesään. Ennen kuin hän ehti edes kunnolla sisään hänen jalkoihinsa ja selkäänsä tömähti pieniä karvapalloja. Kun Aurinkoviiksi pääsi kunnolla sisään hän tunnisti pennut. Hänen selässään roikkui Tiikeripentu, hänen jalassaan Myrskypentu ja Takiaispentu ja Tulipentu hyppivät hänen hantänsä kimppuun. Leijonapentu, Kukkapentu ja Virtapentu makoilivat vielä Hopeaturkin vatsan suojissa.
- Päästäkää Aurinkoviiksestä irti, Kipinäturkki käski pentujaan.
Pennut päästivät irti kuuliaisesti. Aurinkoviiksi käveli Kipinäturkin luo.
- Suurtähti haluaisi tavata sinut. Saat jäädä leiriin jos pystyt yhden auringonkierron aikana todistamaan, että et mennyt vapaaehtoisesti Liitolehden luo.
Kipinäturkki nyökkäsi.
- Voisitko vahtia Hopeaturkin kanssa pentujani, sillä aikaa kun käyn Suurtähden luona? musta naaras kysyi.
- Sopii, Aurinkoviiksi maukui.
Kun Kipinäturkki oli lähtenyt, Aurinkoviiksi asettui makaamaan Hopeaturkin viereen.
- Miten täällä menee? Aurinkoviiksi kysyi.
- Hienosti, Hopeaturkki haukotteli.
- Näytät väsyneeltä, Aurinkoviiksi naukui:
- Nuku hetki. Minä vahdin pentuja.
- Kiitos, Hopeaturkki kehräsi.
Pian naaras oli nukahtanut Aurinkoviiksen jalkaa vasten. Aurinkoviiksi hivuttautui hitaasti pois kumppaninsa alta, ja antoi tämän pään pudota hitaasti sammaleille. Sitten Aurinkoviiksi nousi ylös ja tassutteli pentujen luo.
- Kuka haluaa leikkiä hännänjahtausta? Aurinkoviiksi kysyi pennuilta.
- Minää! kaikki vastasivat yhdestä suusta. |
|
| Nimi: Jäätassu |
02.03.2017 08:49 |
"Jäätassu. Auttaisitko kantamaan pennut leiriin?" Hopeaturkki kysyi.
"Selvä", naukaisin vastaukseksi. Nosti varovasti yhden pennuista ja aloin kulkea leiriin päin varovasti pentua kantaen. Leiriin päästyäni laskin pennun varovasti pentutarhan sammalille.
"Kiitos kovasti avusta", Hopeaturkki sanoi laskettuaan pennun suustaan.
"Oleppa hyvä", vastasin.
*Taidankin mennä tästä takaisin nukkumaan*, ajattelin haukotellen. Muutkin haukottelivat jo joten aloimme pikkuhiljaa menemään kohti omia pesiämme. Kääriydyin mukavasti omalle paikalleni ja nukahdin melkein heti. Heräsin aamulla ku joku Toni minua melko rajusti.
"Jäätassu.Herää jo", kuulin äänen vierestäni. Olin niin väsynyt yöllisen reissun jäljiltä joten vain käänsin kylkeäni ja mutisin:
"Anna minun nukkua."
"Hei! Senkin unikeko! Nouse ylös, Hopeaturkki synnytti viime yönä!" sanoi ääni edelleen vierestäni ja tällä kertaa tunnistin se kuuluvan Mustatassulle. Nousin vastahakoisesti ylös ja venyttelin vähän.
"Nousithan sinä sittenkin", Mustatassu sanoi.
"Niin oli pakko kun töykit minua", vastasin. "Mennäänkö katsomaan Hopeaturkin pentuja?" kysyin.
"Hei! Tuo oli minun kysymykseni!" kolli huudahti. "Mutta joo mennään." Lähdimme kävelemään kohti pentutarhaa.
*Outoa. Minua harvoin tullaan herättämään, ja vielä harvemmin herättäjä on Mustatassu*, ajattelin.
"Mustatassu?" kysyin.
"Niin? Mitä asiaa?", Mustatassu kysyi.
"Menisitkö edeltä pentutarhalle? Minulla on asiaa Aurinkoviikselle", kysyin.
"En! Tulen mukaan", kolli vastasi topakasti.
"Hyvä on. Tule", sanoin. Löysin Aurinkoviiksen pesänsä luota syömästä hiirtä.
"Hei Aurinkoviiksi! Minulla olisi asiaa, mutta tuo halusi väkisin mukaan", sanoin hiljentäen ääntäni ja osoittaen hännälläni Mustatassua.
// Aurinko?? |
|
| Nimi: Aurinkoviiksi |
02.03.2017 08:23 |
Aurinkoviiksi nosti maasta Tulipennun ja Myrskypennun.
- Minä haluan selkääsi, Tulipentu vaati.
- Älä viitsi, Kipinäturkki naukui pennulleen.
Aurinkoviiksi kuitenkin vastasi vain:
- No tule sitten, mutta pidä lujasti kiinni.
- Pidän, pidän, Tulipentu naukui ja loikkasi Aurinkoviiksen selkään.
Hetken ajan Aurinkoviiksi mietti haluaisiko Myrskypentukin hänen selkäänsä, mutta kun hän huomasi naaraan torkkuvan, hän hymähti.
* Yritän olla herättämättä häntä, sitten hänet on helpompi kantaa leiriin * Aurinkoviiksi ajatteli.
Aurinkoviiksi, Kipinäturkki ja Jäätassu joutuivat odottelemaan hieman Hopeaturkkia, sillä naaras oli vieläkin vähän heikkona synnytyksestä.
- Antaisit nyt vaikka Leijonapennun Jäätassulle tai Kipinäturkille, Aurinkoviiksi naukui kumppanilleen.
- Selvä, Hopaturkki maukui väsyneesti ja nosti Leijonapennun vaivalloisesti Kipinäturkin selkään.
Aurinkoviiksi hymyili kumppanilleen.
- Pidetään kiirettä, Kipinäturkki maukaisi:
- Meidän pitää ehtiä ennen auringonnousua leiriin.
Onneksi kohta oltiin leirissä. Kissa ryömivät karhunvatukoista sisään äkkiä pentutarhaan. Hopeaturkki ja Kipinäturkki asettuivat makaamaan pentujensa kanssa, kun taas Aurinkoviiksi ryömi sotureiden- ja Jäätassu oppilaiden pesään. Kohta oli jo auringonnousu, mutta Aurinkoviiksi yrittti silti saada unen päästä kiinni. Kohta hän vaipuikin syvään uneen.
//Sori tosi mini :3 |
|
| Nimi: Silverglow |
01.03.2017 17:23 |
| En tiiä Miks kännykkä ei suostunut laittaa Leijonapentu. Se siis on sen nimi. XD |
|
| Nimi: Hopeaturkki |
01.03.2017 17:21 |
Makasin maassa puuskuttamassa. Pentuna olivat syntymässä. Rääkäisin. Supistus ravisteli kehoani.
"Ensimmäinen tuli", Aurinkoviiksi kuiskasi.
Kolli päästi pennun vapaaksi ja alkoi nuolla tuota vastakarvaan.
Pian toinen voimakas supistus vei huomioni. Esiin putkahti toinen pentu. Päästin pennun itse vapaaksi ja nuolin sitä. Vielä yksi supistus ravisteli kehoani. Lopulta pedillä oli kolme karvanyyttiä.
"Hopeaturkki!" kuului huutoja.
Pian huomasin Jäätassun ja Kipinäturkin, jotka kantoivat neljää pentua.
"Nimet..." kuiskasin.
"Voiko tämä olla Virtapentu?" kysyin ja osoitin minun näköistä pentua.
"Voi. Olisiko tämä Leijonien tulee?" Aurinkoviiksi kysyi.
"Voi olla", kehräsin.
"Olisiko tämä Kukkapentu?" kysyin.
"Kukkapentu", kumppanini maukui hyväksyvästi.
"Nyt heidät pitäisi saada leiriin. Jäätassu, autatko minua kantamaan nämä pennut, jos Aurinkoviiksi auttaa Kipinäturkkia?"kysyin valkealta naaraalla.
"Selvä", tuo vastasi ja otti Kukkapennusta varovasti kiinni. Minä otin Virtapennusta ja nostin Leijonanosan selkääni.
//Jää? Sori lyhyt |
|
| Nimi: Kipinäturkki |
01.03.2017 16:12 |
Oli yö, mutta en saanut unta. Pennut tuhisivat tyytyväisinä vieressäni ja Liitolehtikin nukkui. Yhtäkkiä kuulin rasahduksen. Nostin korvani valppaasti. Ääntäkään ei kuitenkaan kuulunut, joten yritin taas nukahtaa. Sitten näin silmäkulmassani pienen valkoisen vilahduksen. Käänsin päätäni hitaasti. Valkoinen olento nosti varovaisesti Tulipennun ylös ja oli juuri aikeissa lähteä pesästä, kun nousin ylös. Olento säpsähti, mutta tajuttuaan ketä tuijottaa se huojentui. Minäkin olin helpottunut. Jäätassu! Minäkin nappasin nopeasti Myrskypennun hampaisiini ja kiikutin tuon ulos. Laskin pennun samaan paikkaan mihin Jäätassu oli laskenut Tulipennun. Jäätassu kävi hakemassa vielä muutkin pennut. Minä arvostelin pennut hereille.
"Shh", sihahdin pennuille.
"Ihan hiljaa." Hiivimme kuusikossa hitaasti eteenpäin. Tarpeeksi kaukana pesästä Jäätassu kysyi minulta:
"Miten voit?"
"Ihan hyvin. Minulle selvisi, että Liitolehti onkin pentujen isä. Mitä teille kuuluu?" naukaisin.
"No, Hopeaturkki odottaa Aurinkoviiksen pentuja. Niin ja Suurtähti on nähnyt unen, jossa olette sinä ja pennut ja Liitolehti, ja nyt hän on saanut päähänsä, että lähdit aivan vapaaehtoisesti kumppanisi luokse", Jäätassu selosti.
"Lisäksi minun pitäisi ehkä kertoa yksi juttu", valkea naaras sanoi. Hän näytti jotenkin levottomalta ja tähyili koko ajan metsään.
"No?" kysyin uteliaana.
"Aurinkoviiksi ja Hopeaturkki olivat myös mukana. Se oli Hopeaturkin kannalta aika uhkarohkeaa, sillä hän on viimeisillään. Joka tapauksessa, pennut alkoivat kesken matkan tulla maailmaan. Aurinkoviiksen ja Hopeaturkin oli käännyttävä takaisin leiriin päin, mutta en tiedä pääsivätkö he perille asti", Jäätassu kuiskasi huolestuneena.
"Entä jos minua ei huolita takaisin klaaniin", naukaisin.
"Kyllä sinut huolitaan", Jäätassu lohdutti. Yhtäkkiä kamala rääkäisy kiiri yössä. Tuuppasin pentujani eteenpäin ja saavuimme pienelle aukiolle. Aurinkoviiksi seisoi sen toisella laidalla levottoman näköisenä. Sitten kuului taas hirvittävä rääkäisy.
//Hopea? Kirjotin nyt taas tänne:D |
|
| Nimi: Aurinkoviiksi |
01.03.2017 15:06 |
Aurinkoviiksi hiipi hiljaa Hopeaturkin ja Jäätassun kanssa ulos pienestä aukosta joka oli karhunvatukkamuurin seinässä.
- Oletko nyt siis aivan varma, että tämä toimii? Jäätassy kysyi epäilevästi:
- Entä jos joku menee pieleen? Sitten meidätkin karkoitetaan, ja meillä ei ole mitään mahdollisuuksia pelastaa Kipinäturkkia.
- Älä hätäile, Aurinkoviiksi naukuu tyynesti:
- Liitolehti ja Kipinäturkki ovat kahden pentujen kanssa. Ja heidän molempien pitää saada levätä. Todennäköisesti he kaikki nukkuvat.
- Selvä, Jäätassu naukui vieläkin vähän epäilevästi.
Kun kissat olivat päässeet ulos leiristä, he voivat jo hengittää vapaammin.
- Missä Liitolehden leiri mahtaa olla? Hopeaturkki mietti.
- Todennäköisesti juuri siellä josta sitä ei etsittäisi, Aurinkoviiksi pohdiskeli.
Hetken tauon jälkeen Jäätassu huudahti:
- Rämesuon kuusikko!
- Shh, Hopeaturkki maukui hiljaa:
- Leiri voisi kyllä olla siellä, mutta voisitko olla huutamatta. Koko metsä herää.
- Anteeksi, Jäätassu maukui katuvasti.
- Ei haittaa, Hopeaturkki kehräsi:
- Lähdetäänkö Rämesuolle?
- Lähdetään vain, Aurinkoviiksi maukui:
- Tässä tilanteessa jokainen, varsinkin todennäköinen paikka on tutkittava.
Hopeaturkki, Jäätassu ja Aurinkoviiksi suuntasivat siis Rämesuota kohti.
- Olen käynyt Rämesuolla parikin kertaa, mutta rn muistanut, että sinne olisi näin pitkä matka, Jäätassu valitti.
- Olemme ihan pian perillä, Aurinkoviiksi ilmoitti ihan melkein heti Jäätassun marinan jälkeen.
- Vihdoinkin perillä, Jäätassu huokaisi.
Kissat olivat todella saapuneet Rämesuon reunaan. Suo näytti pelottavammalta kuin päivisin.
- Tämä on ihan tarpeeksi kurja paikka päivälläkin, Jäätassu mutisi.
- Missä se leiri voisi olla? Aurinkoviiksi mietti ääneen.
- Ehkä jollain niistä aukioista kuusikossa, Hopeaturkki ehdotti.
- No mennään katsomaan, Aurinkoviiksi päätti.
Aurinkoviiksi, Hopeaturkki ja Jäätassu olivat kolunneet kaikki pienet aukiot.
- Ei mitään, Jäätassu maukui pettyneenä.
- Katsokaa, Hopeaturkki naukui, ja osoitti korvillaan pientä pesää joka oli taidokkaasti punottu näkymättömiin kuusien oksien suojaan.
- Se on varmasti tuo, Jäätassu kuiskasi.
- No katsot... Hopeaturkki jätti lauseensa kesken, sillä hänen kehonsa läpi kulki voimakas väristys ja Hopeaturkin oli vaikea pysyä pystyssä.
- Mikä hätänä, Aurinkoviiksi naukui hätäisesti.
- Pennut, Hopeaturkki kuiskasi.
- Sinun olisi pitänyt jäädä leiriin, Aurinkoviiksi maukasi:
- Lähdetään kohti leiriä.
Hopeaturkki pääsi jotenkuten Aurinkoviiksen ja Jäätassun auttamana ylös ja lähti kulkemaan nojaten Aurinkoviiksen kohti leiriä.
- Minä jään tänne, Jäätassu maukui päättäväisesti:
- Minun pitää yrittää pelastaa Kipintäturkki ja hänen pentunsa.
Aurinkoviiksi nyökkäsi naaraalle ja lähti auttamaan kumppaniaan kohti leiriä. Hopeaturkin oli vaikea kävellä, ja siksi matka sujui hitaasti. Hyvin hitaasti.
- Älkää tulko vielä. Syntykää kun olen pentutarhassa lämpimässä ja kuivassa, Hopeaturkki puheli hiljaa vatsalleen.
Rukoilu ei kuitenkaan auttanut. Kun leiriin oli enää ihan lyhyt matka. Muurit melkein näkyivät jo, Hopeaturkki lysähti makaamaan.
- En pysty jatkamaan, hopeanharmaa naaras naukui piinallisesti.
- Selvä, Aurinkoviiksi maukui:
- Teen sinulle pedin tuohon puskaan.
Kun Aurinkoviiksi oli saanut pedin valmiiksi, Hopeaturkki sai vain juuri ja juuri raahustettua siihen, ennen kuin naaras rääkäisi. Ensimmäinen pentu oli syntymässä.
- Kestä, Aurinkoviiksi maukui kumppanilleen:
- Sinun täytyy saada pennut maailmaan omin apuinesi. Minä en osaa auttaa. Sinä pystyt siihen.
//Hopea? |
|
| Nimi: Kipinäturkki (Kipinä on kyllä vähän aikaa erakko/luopio mut kirjotin silti tänne) |
01.03.2017 07:42 |
Kuljin metsässä. Liitolehti oli ollut suunnattoman iloinen, kun oli kuullut, että pennut olivat oikeasti hänen. Minä taas en. Liitolehti oli jäänyt vartioimaan pentuja, sillä minäkin halusin välillä metsästää. Yhtäkkiä risu allani rasahti. Ei, se oli kuulunut jostain muualta. Partio! Ilahduin. Partio työntyi edessäni olevien saniaisten läpi. Suurtähti johti partiota.
"Kas, siinähän on Kipinäturkki", päällikkö sanoi välinpitämättömästi. Sitten hän hyökkäsi yllättäen kimppuuni. Suurtähti painoi minut maahan.
"Ihan tiedoksi vaan, että sinulla ei ole enään klaania", päällikkö sanoi.
"Mitä!" huudahdin.
"Miksi?"
"No tietenkin siksi, että olet hänen kumppaninsa ja lähdit vapaaehtoisesti tänne", päällikkö sanoi.
"En varmasti lähtenyt!" huudahdin.
"Liitolehti pakotti minut tähän", huusin.
"Voit päästä vapaaksi, mutta jatkossa valehtelu ei auta", Suurtähti maukui.
"En minä valehdellut!" sanoin surkeana. Päällikkö vain tuhahti ja johti partion pois. Partiossa ollut Aurinkoviiksi katsoi minua murheellisena.
//Aurinko? |
|
| Nimi: Aurinkoviiksi |
28.02.2017 20:56 |
* Voiko tämä olla totta? * Aurinkoviiksi mietti.
Hopeaturkki odotti pentuja. Hänen pentujansa. Aurinkoviiksi haukotteli ja nousi ylös. Ennen partioiden jakoa Aurinkoviiksi halusi käydä tervehtimässä kumppaniaan. Pentutarha oli melkein kammottava paikka, kun Kipinäturkin pennut eivät leikkineet sen ulkopuolella. Ilmeisesti Hopeaturkki aisti samoin.
- En haluaisi olla täällä yksin, hopeanharmaa naaras naukui:
- Täällä on niin autiota.
- Toivottavasti löydämme Kipinäturkin pian. Sitten saat vähän seuraa tänne pentutarhaan, Aurinkoviiksi maukui:
- Mutta nyt minun pitää mennä. Kissat odottelevat jo kärsimättömästi aukiolla, partioiden jakoa.
- Tulethan pian takaisin, Hopeaturkki maukui.
- Tietenkin, Aurinkoviiksi kehräsi:
- Vaikka yrittäisit pakottaa minua pysymään poissa täältä, en silti pysyisi.
Hopeaturkki kehräsi huvittuneena. Aurinkoviiksi heilautti häntäänsä kumppanilleen ja tassutteli ulos aukiolle. Aurinkoviiksi arvasi oikein. Kissoja oli todella paljon, ja kaikki odottivat partioiden jakoa.
- Selvä, Aurinkoviiksi naukui:
- Kivimarja, Laikkusiipi, Harakkasulka ja Mustatassu, te metsästätte.
Kun luetellut kissat olivat lähteneet Aurinkoviiksi jakoi seuraavan partion:
- Kuisketuuli, Hallatassu, Kyyhkysiipi, Kimalaistassu ja Utusiipi te olette rajapartio. Teidän pitää partioida joen varrella olevasta isosta kivestä asti Aurinkoklaanin rajan reunaan asti.
- Sopii, Utusiipi maukaisi.
- Ja te, Aurinkoviiksi jakoi viimeistä partiota:
- Malvahäntä, Lumiturkki ja Ruusulehti. Te etsitte Kipinäturkkia ja hänen pentujaan Tulkaa heti takasin jos löydätte heidät. Älkää näyttäytykö jos teillä ei ole mahdollisuutta pelastaa heitä.
Vainuajat lähtivät matkaan. Aurinkoviiksi oli juuri lähtemässä etsimään Aamutassua, kun Suurtähti maukui varapäällikölleen:
- Tulisitko tänne hetkeksi juttelemaan kanssani.
- Sopiihan se, Aurinkoviiksi maukui epävarmasti.
Aurinkoviiksi luikahti päällikön pesään.
- Minä olen päättänyt lopettaa Kipinäturkin etsinnät, Suurtähti naukui varmasti:
- Kukaan ei enää muista häntä. Se on käskyni. Hantä ei etsitä. Hän ei ole enää Pilviklaanilainen.
Aurinkoviiksen suu jäi auki hämmästyksestä.
- Mitä Kipinäturkki on tehnyt? varapäällikkö kysyi änkyttäen.
- Olen saanut ennustuksen. Tähtiklaanilta, Suurtähti maukaisi:
- Tämä on käsky. Ei väitetä vastaan. Piste. Ymmärsitkö?
- Ymmärsin, Aurinkoviiksi maukui hämmentyneenä.
Sitten varapäällikkö peruutti nopeasti pois päällikön pesästä. Hän haki nopeasti Jäätassun ja kaksi kissaa suuntasivat pentutarhalle.
- Mitä nyt? Hopeaturkki kysyi.
- Suurtähti, Aurinkoviiksi änkytti:
- Hän lopettaa Kipinäturkin etsinnän. En tiedä miksi, mutta hän vaikutti siltä, että Kipinäturkki olisi tehnyt jotain väärää.
- Mitä! Hopeaturkki älähti:
- Kuinka hän voi tehdä näin? Ei Kipinäturkki ole tehnyt mitään väärää!
- Niinpä, Aurinkoviiksi naukui.
- Minä taidan tietää miksi Suurtähti haluaa lopettaa Kipinäturkin etsinnät, tähän asti hiljaa ollut Jäätassu naukui hitaasti:
- Olen todennäköisesti nähnyt saman unen.
Aurinkoviiksi ja Hopeaturkki katsoivat Jäätassua kysyvästi.
- Oletteko koskaan ajatellut miksi Kipinturkin pennut eivät näyttäneet yhtään Pantteriturkilta. Unessa Kipinäturkki ja hänen pentunsa istuivat vierekkäin metsässä. Sitten Kipinäturkki haalistui pois ja tilalle tuli Liitolehti. Sitten tajusin sen. Kipinäturkin pennut ovat Liitolehden. Eivät Pantteriturkin.
Aurinkoviiksi ja Hopeaturkki katsoivat yllättyneenä Jäätassua.
- Lähdemme etsimään häntä tänä iltana, Aurinkoviiksi maukaisi päättäväisesti.
- Kyllä juuri sen me teemme, Hopeaturkki ja Jäätassu maukivat yhtä aikaa.
- Pärjäätkö sinä, Aurinkoviiksi kysyi Hopeaturkilta katsoen tämän vatsaa.
- Teitenkin, Hopeaturkki kehräsi.
//Hopea? Jää? |
|
| Nimi: Hopeaturkki |
28.02.2017 18:40 |
Katselin partiota, joka tuli allapäin leiriin sisälle.
"Eikö löytynyt mitään?" kysyin hiljaa kumppaniltani, joka oli ollut partiossa mukana.
"Ei, ja sitä paitsi Liitolehti vei Kipinäturkin", hän mutisi.
"Mitä!" huudahdin. Kun huudahdin tuon sanan vatsassani alkoi äkkiä tuntua inhottavalta ja irvistin.
"Onko kaikki hyvin?" Aurinkoviiksi kysyi hieman huolestuneena.
"Käyn Purotulvan luona", huohotin ja aloin raahustaa parantajan pesälle.
Päästyäni sisälle selitin oireeni ja Purotulva käski minun mennä makuulle sammalvuoteelle. Tein työtä käskettyä ja pian parantaja alkoi tunnustella vatsaani. Hetken päästä hän lopetti ja hymyili iloisesti.
*Mitä kivaa siinä on, että vatsaani sattuu?* mietin hieman närkästyneenä.
"Onnea! Odotat pentuja", parantaja sanoi, ja lähti pois.
Tuijotin suu auki parantajan etääntyvää hahmoa. Mutta toisaalta, olihan se hyvä asia.
Menin heti etsimään Aurinkoviiksen. Tuo tuli luokseni ja kysyi mitä Purotulva oli sanonut.
"Ei mitään vakavaa. Minä vain.." sanoin ja keskeytin huvittuneena, kun huomasin Aurinkoviiksen olevan hieman hermostunut.
"Sinä mitä?" hän kysyi.
"Enhän minä muuta kuin odota sinun pentujasi", kehräsin lempeästi ja hymyilin kollille.
"Oikeasti?" Aurinkoviiksi kysyi hieman epäluuloisesti.
Nyökkäsin. Aurinkoviiksi suli hymyyn.
"Niistä tulee varmasti metsän kauneimmat", hän kuiskasi ja painautui kiinni kylkeeni.
//Aurinko? |
|
| Nimi: Kipinäturkki |
28.02.2017 16:43 |
Tuijotimme Liitolehteä.
"Sanoin vain, että rakastan Kipinäturkkia. Pidin kyllä ennen sinusta Hopeaturkki, mutta sitten tajusin, että Kipinäturkki on unelmieni kissa. Mutta sinä menit saamaan pentuja sen vietävän Pantteriturkin kanssa", Liitolehti raivostui. Sitten hän kääntyi kannoillaan ja marssi pois. Kohautin lapojani. Ehkä näin oli parempi, ehkä ei. Lähdimme leiriin päin. Oli jo myöhä, joten hain pennut mukaani ja tassuttelin pentutarhalle. Sitten nukahdin yhdessä pentujen kanssa.
Hätkähdin hereille. Minulla oli omituinen olo. Sitten tajusin. Pennut eivät olleet enään vieressäni. Hiivin ulos, mutta pentuja ei näkynyt sielläkään. Kuolisin koko leirin läpikotaisin, mutta pentuja ei vain löytynyt. Menin Suurtähden pesälle.
"Saako tulla sisään?" kysyin.
"Tule vaan", kuului vastaus. Astelin sisään.
"Pentuni ovat kadonneet. Kaikki", sanoin. Päällikkö katsoi minua yllättyneenä.
"Varmaan taas Liitolehden tekosia", Suurtähti maukui tyynesti.
"Lähetän etsintäpartioon."
"Haluaisin olla siinä mukana", pyysin toiveikkaasti. Suurtähti katsahti minuun.
"No selvä", hän tokaisi hetken kuluttua.
"Ota mukaasi Pihkaturkki, Jäätassu, Aurinkoviiksi ja Aamutassu", päällikkö lisäsi. Nyökkäsin ja lähdin etsimään kissoja. Pian kuljimmekin jo metsässä.
"Hajaannutaanko? Jos minä menen tuonne joelle Aamutassun kanssa, Pihkaturkki ottaa Jäätassun mukaansa tuonne syvemmälle ja sinä menet tuonne päin", Aurinkoviiksi maukui ja heilautti hännällään kuusikkoon päin. Nyökkäsin ja tassuttelin kuusikkoon. En saanut vainua pennuista, mutta tunsin jonkun toisen hajun. Yhtäkkiä tajuamattani Liitolehti seisoi edessäni.
"Kuuntele tarkkaan", kolli maukui.
"Minä tiedän missä pennut ovat. Sinun täytyy tulla luokseni asumaan ja kertoa pennuille, että olen heidän isänsä. Muuten tapan pennut", Liitolehti murisi hiljaa.
"Hyvä on. Minä suostun, mutta vain siksi, että pentujeni henki on minulle tärkeä", sanoin hiljaa. Pensas vieressämme rasahti. Joku oli kuullut keskustelumme.
"Tuuli", Liitolehti murahti. Hän näytti kuitenkin epäileväiseltä, kun johdatti minua pesälleen. Pian näinkin pesää muistuttavan hökkelin edessäpäin. Ryntäsin sisälle. Pentuni makasivat pieninä ja surkeina pesän lattialla.
"Voi kultaseni. Olen ollut niin huolissani teistä", naukaisin lempeästi ja hukutin pienokaiseni nuolaisuihin.
"Menäänkö me nyt pois täältä?" Tulipentu kysyi pienellä äänellä.
"Emme, kultaseni. Meidän on jäätävä tänne", sanoin surullisesti.
"Miksi?" Myrskypentu miukui. Katsahdin pentuihini ja pakotin sitten sanat suustani:
"Koska se on parasta meille ja lisäksi isänne on täällä."
"Ai Pantteriturkki?" Tiikeripentu kysyi.
"Ei vaan Liitolehti", sanoin surullisesti.
"Mutta eikö Pantteriturkki sitten ole oikea isämme?" Myrskypentu piipitti.
"Ei, nyt olisi kuitenkin parasta nukkua", sanoin hitaasti. Käperryimme keräksi pentujen kanssa.
//UNTA//
Seisoin metsässä. Yhtäkkiä eteeni ilmestyi tähtikissa. Tähtikissan takaa ilmestyivät pentuni. Tähtikissa näytti surulliselta. Sitten kissa alkoi haalistua. Näin Liitolehden pentujeni edessä. Kaikki pennut olivat aivan Liitolehden näköisiä. Varsinkin Tiikeripentu.
//HEREILLÄ//
Pennut nukkuivat vielä. Nyt tiesin asian, jota en olisi halunnut tietää. Liitolehti oli kumppanini vaikka minä en sitä halunnut. Pennut olivat Liitolehden, uni oli paljastanut sen. Tassuttelin surullisena ulos. Minun oli kerrottava Liitolehdelle vaikka en halunnutkaan.
"Mistä noin myrtynyt ilme?" Liitolehti kysyi lempeästi.
"No minulla on uutisia. Pentuni eivät ole Pantteriturkin, ne ovat sinun." |
|
| Nimi: Hopeaturkki |
27.02.2017 17:30 |
Katselin Aurinkoviikseä hiljaa. Kumppanini oli nukahtanut.
*Annan hänen nukkua. Ehkä hän sitten jaksaa selittää miksi Liitolehti tuli tai mitä hän sanoi* mietin.
Pian Aurinkoviiksi heräsi.
"Haluatko kertoa minulle, mitä metsässä tapahtui?" kysyin hiljaa ja lempeästi kollilta.
"Liitolehti tuli.. ja puhui... hän höpisi jotakin kumppanuudesta ja myönsi sitten että on rakastunut Kipinäturkkiin", Aurinkoviiksi sanoi.
"Oikeastiko?" henkäisin.
Aurinkoviiksi nyökkäsi.
*Haluan selvittää tämän perin pohjin* mietin.
"Anteeksi, minun täytyy nyt mennä", sanoin, ja nuolaisin pikaisesti varapäällikön poskea, ennen kuin lähdin pesästä.
Ulkona olin valmis siihen. Valmis kuulemaan itse Liitolehden tunnustuksen. Ja siihen tarvitsin mukaani erään henkilön... Kipinäturkin.
"Kipinäturkki!" huusin pentutarhan edessä makoilevalle kuningattarelle.
"Hei, Hopeaturkki. Mitä asiaa?" naaras kysyi ja siristi hieman silmiään.
"Sitä vain että... no Aurinkoviiksi sanoi Liitolehden myöntäneen että hän on rakastunut sinuun, mutta kerran minä näin hänen vilkuilevan vihaisesti Aurinkoviikseä mustasukkaisesti oikeastaan ja arvelin että hän silloin joskus myös piti minusta ja... no ihan sama, tämä pitää selvittää!" Sanat vain pulppusivat suustani.
Kipinäturkki nyökkäsi. Sitten tuon ilme muuttui surullisen ja huolen välille.
"Kuka huolehtii pennuista?" hän kysyi.
Hetken kuluttua saimme lähdettyä. Klaaninvanhimmat hoitivat neljää Kipinäturkin pentua.
Tapasimme metsässä Liitolehden. Tuo mulkoili meitä vihaisesti, kunnes sitten vaihtoi ilmeensä peruslukemille.
"Mitä nyt taas?" hän kysyi kärsimättömänä.
"Kerro mitä sinä eilen sanoit Aurinkoviikselle", sanoimme yhteen ääneen.
//Kipinä? |
|
| Nimi: Aurinkoviiksi |
27.02.2017 16:22 |
Aurinkoviiksi palasi tarkistamaan paikkaa josta oli löytänyt Liitolehden ja tämän joukot. Aurinkoviiksi käveli hiljaisen metsän läpi. Kohta hän saapuikin paikkaan jossa Liitolehti oli viimeksi nähty. Ketään ei näkynyt. Aurinkoviiksi haisteli vielä pensaikot paikan ympäriltä siltä varalta, että niissä olisi ollut joku.
* Pitää varmaan palata leiriin. Täällä ei ainakaan näy ketään. * Aurinkoviiksi ajatteli.
Kuitenkin juuri kun Aurinkoviiksi oli kääntymässä palatakseen takasin leiriin, pensas kahahti ja Liitolehti astui esiin.
- Mitä sinä teet täällä, Aurinkoviiksi kysyi.
- Samaa voisi kysyä sinulta, Liitolehti naukui pilkallisesti.
- No jos haluat tietää, niin tulin tarkistamaan reviiriäni, Aurinkoviiksi maukui tyynesti.
- Yksinkö, niin varmaan, Liitolehti raakkui vahingoniloisesti.
Samassa luopion ilme kuitenkin muuttui surullisemmaksi. Hieman mustasukkaiseksi.
- Onko sinulla kaikki hyvin? Aurinkoviiksi kysyi.
- On, kolli murahti:
- Tai siis oikeastaan ei. Enkä halua puua siitä. Et kuitenkaan ymmärtäisi.
- Mistä sinä niin päättelit, Aurinkoviiksi kysyi kylmän rauhallisesti.
- Ihan sinun olemuksestasi, Liitolehti maukui, mutta hänen äänesssään ei ollut enää ivaa. Liitolehden äänestä kuului suru:
- Sinulla on kaikki niin hyvin. Sinulla on ystäviä ja kunnioitusta klaanissasi. Kaiken kukkuraksi sinut hyväksyttiin klaanin avoimin mielin. Kukaan ei silti tiedä kuka oikeasti olet. Voit olla vaikka kotikisu. Ei se nyt ole niin kauheata vain se, että vaikka minä olen klaanisyntyinen eikä minussa ole mitään vikaa, Pilviklaani ei ole koskaan täysin hyväksynyt minua. Nään sen heidän jokaisesta sanasta, liikkeestä ja katseesta. Ja kaikkeen tuohon vielä päälle, että sinulla on kumppani. Ja kohta varmaan pentujakin. Olen aina toivonut pentuja, mutta sitten sinä saat niitä.
Aurinkoviiksi oli sanaton. Oliko Liitolehti nähnyt koko ajan asiat näin, että häntä ei olisi hyväksytty klaaniin.
- Olen valmis, Liitolehti jatkoi:
- Tapa minut nyt kun sinulla on kerran tilaisuus.
Aurinkoviiksi ei kuitenkaan hievahtanutkaan.
- Vaikka sinulla on näköjään hirveän kova kiire kohti kuolemaa, Aurinkoviiksi maukaisi:
- Haluan silti kuulla ensin mikä sinua vaivaa.
Liitolehti murahti hyväksyvästi ja alkoi kertoa:
- Olen vain rakastunut.
Aurinkoviiksi säpsähti.
- Niinpä niin, Liitolehti naukui hyväksyvästi:
- Ei kukaan halua tälläista kumppania. Se on vain hyväksyttävä.
- Keheen olet rakastunut? Aurinkoviiksi kysyi pää kallellaan.
- Kipinäturkkiin, Liitolehti murahti.
- Mutta hänellähän on jo kumppani, Aurnkoviiksi naukaisi.
- Tuota minä ajattelinkin, Liitolehti murisi ja loikkasi Aurinkoviiksen kimppuun.
Aurinkoviiksi oli kuitenkin valmiina. Liitolehti pääsi kuitenkin Aurinkoviiksen selkään ja raastoi kultaruskean kollin lapoja. Aurinkoviiksi heittäytyi selälleen ja viilsi Liitolehden rintaan haavan. Luopio ei kuitenkan luovuttanut. Ennen kuin Liitolehden voimat loppuivat hän sai kuitenkin raapimalla Aurinkoviiksen kurkkuun verta pulppuavan haavan. Aurinkoviiksen päässä alkoi kieppua. Hänen eteensä ilmestyi kaksi tähtikissaa.
* Apua * Aurinkoviiksi ajatteli:
* Olenko minä kuollut? *
- Et ole kuollut, toinen tähtikissa naukui:
- Sinun paikkasi ei ole täällä, nyt. Sinun täytyy palata takasin maan päälle. Sinua kaivataan.
Aurinkoviiksen päässä kieppui taas ja hän palasi samalle paikalle josta hän oli lähtenytkin. Aurinkoviiksi katseli ympärilleen. Liitolehteä ei näkynyt missään. Kolli oli ilmeisesti loikkinut viimeisillä voimillaan pois. Viereisestä puskasta alkoi kuulua rapinaa. Esiin ilmestyivät Hopeaturkki, Malvahäntä ja Ruusulehti. Hopeaturkki syöksyi Aurinkoviiksen luo.
- Mitä sinulle on tapahtunut? Aurinkoviiksen kumppani kysyi peloissaan.
- Liitolehti oli täällä, Aurinkoviiksi naukui.
Malvahäntäkin saapui Aurinkoviiksen vierelle.
- Hänet täytyy auttaa leiriin, Malvahäntä maukui Ruusupurolle.
Soturit auttoivat Aurinkoviiksen ylös. Sitten neljä kissaa kulkivat hitaasti kohti leiriä. Hopeaturkki pysytteli koko ajan Aurinkoviiksen vierellä. Kun saattue pääsi leiriin, kissojen seasta alkoi kuulua supattelua:
- Kuka tuon teki?
- Oliko se Liitolehti?
- Selviääkö Aurinkoviiksi?
Aurinkoviiksi autettiin Purotulvan luo. Hopeaturkki olisi halunnut jäädä parantajan pesään, mutta Purotulva hääti naaraan pois.
- Se on kumppanillesi parasta, Purotulva naukui tyynesti.
Sitten parantaja alkoi levitellä erilaisia salvoja Aurinkoviiksen haavoille. Aurinkoviiksi oli nukkunut hetken. Hopeaturkki oli ilmeisesti saanut luvan tulla katsomaan häntä, sillä naaras istui Aurinkoviiksen vuoteen äärellä. Hopeaturkki kehräsi kun Aurinkoviiksi avasi silmänsä.
- Selviätkö sinä, Hopeaturkki kysyi.
- Kyllä selviän, Aurinkoviiksi kehräsi:
- Joudun varmasti pysyttelemään vahän aikaa leirissä, mutta ei minulla ole mitään hätää.
Kohta Purotulva tuli paikalle hätistämään Hopeaturkkia pois. Naaras ei kuitenkaan suotunut lähtemään pois.
- Olkoon sitten, Purotulva maukui:
- Saat jäädä, mutta varokin häiritsemästä potilasta.
- En takuulla häiritse, Hopeaturkki vannoi.
Kun parantaja oli lähtenyt Aurinkoviikseä alkoi väsyttää hirveästi. Kolli haukotteli, painoi päänsä Hopeaturkin jalkaa vasten ja nukahti.
//Hopea? Tai joku muu? |
|
| Nimi: Kipinäturkki |
27.02.2017 16:21 |
"Tyyylsää", Tiikeripentu marisi.
"Kyllä te jotain keksitte, ainahan te keksitte", totesin.
"Järjestetään pentukisat!" Myrskypentu huudahti.
"Joo! Lajit voisivat olla taistelu, hyppääminen, kaivaminen ja juoksu", Tulipentu hihkui.
"Sopii", Tiikeripentu innostui. Kolme pentua alkoivat järjestellä kisoja. Ainoastaan Takiaispentu ei näyttänyt olevan kiinnostunut sisarustensa touhuilusta.
"Etkö haluaisi mennä auttamaan sisaruksiasi?" kysäisin.
"No jaa. Voinhan minä mennäkin", pentu naukaisi. Tassuttelin itsekin auttelemaan pentujani.
"Olisiko ensin kaivaminen, sitten juoksu, hyppääminen ja viimeisenä taistelu?" Myrskypentu mietti. Muut nyökäyttivät päätään hyväksyvästi. Minä ripustin pienen ruohotupsun pentutarhan kattoon. Se saisi käydä hyppäämispaikasta. Tiikeripentu ja Tulipentu vetivät kaksi viivaa pentutarhan ulkopuolelle juoksukisaa varten. Myrskypentu ja Takiaispentu miettivät sopivia paikkoja kaivamiselle ja taistelemiselle. Vihdoin kaikki saatiin valmiiksi ja pennut asettuivat kaivamispaikoilleen.
"Kaivakaa!" huudahdin. Olin ikään kuin tuomari. Kaikki pennut kaivoivat pontevasti, mutta yksi vei selvästi voiton. Takiaispentu oli kaivanut jo melkein itsensä kuoppaan.
"Meillä taitaa olla voittaja", kehräsin samalla, kun nostin pentuni kuopasta.
"Nyt pitää kuitenkin täyttää kuopat, että kukaan ei kompastu niihin", lisäsin. Pennut täyttivät kuuliaisesti jokainen oman kuoppansa. Sitten he siirtyivät juoksupaikalle.
"Paikoillanne, valmiit, hep!" huudahdin. Pennut pinkaisivat matkaan etunenässä Myrskypentu. Naaraalla oli pitkät jalat veljiinsä nähden. Niinpä Myrskypentu julistettiin voittajaksi. Sitten oli vuorossa hyppääminen. Tiikeripentu hyppäsi ensimmäisenä. Ei onnistunut. Sitten oli vuorossa Myrskypentu. Naaras sai hipaistua ruohotupsua, mutta eu saanut siitä kunnon otetta. Takiaispentukaan ei onnistunut kehuttavasti. Tulipentu hyppäsi taidokkaasti ja sai ruohotupsun käpäliinsä. Hän tosin laskeutui vähän kömpelösti, mutta hän oli kuitenkin saanut ruohotupsun ja se merkitsi sitä, että Tulipentu oli voittaja. Sitten oli taistelun vuoro. Tiikeripentu ja Tulipentu aloittivat. Tiikeripentu sai heti hyvän otteen veljestään ja sinkautti tuon ilmaan. Tulipentu oli niin pöllämystynyt, että Tiikeripentu voitti ensimmäisen erän. Seuraavaksi taistelivat Myrskypentu ja Takiaispentu. Myrskypentu voitti veljensä helposti. Sitten Tiikeripentu ja Myrskypentu asettuivat vastakkain. Tiikeripennun onnistui voittaa Myrskypentu, vaikka se ei ollutkaan helppoa. Niinpä kaikki pennut olivat voittaneet jonkun lajin.
"Hienoa pennut, jokainen teistä voitti!" naukaisin iloisesti. |
|
|
|
